Malli Katainen ja hölmöläisten homma

Malli Kataisen syntyä juhlitaan?

Puolustusvoimien kova kohtalo Kataisen hallituksen kynsissä alkaa realisoitua konkreettisina toimina, jotka varmasti näkyvät tänään, huomenna ja vielä parin seuraavan vuoden ajan mediassa. Tänään 8.2.2012 pidetyssä tiedotustilaisuudessa päähuomion vievät joukko-osastojen, sotilasläänien esikuntien ja joidenkin laitosten lakkautukset. Ne tietysti kirpaisevat pahiten ko. joukkojen henkilöstöä, josta osa joutuu irtisanomisen vuoksi etsimään uuden työpaikan. Toiseksi pahiten ne iskevät toiminta-alueensa yrityksiin ja kuntatalouteen, sillä sijaintipaikkakunnillaan ne ovat olleet isoja työnantajia ja palveluiden ostajia. Näiltä osin kovimmat iskut osuvat kaiketi Keuruun, Jämsän, Joensuun, Lahden ja Kauhavan seutuihin.

Kolme maakuntaa menettää viimeisen rauhan ajan puolustusvoimien yksikkönsä, sillä muutaman hengen aluetoimistot (Lahti, Vaasa, Oulu, Joensuu jne.) ovat yhtä tyhjän kanssa. Näitä uusia demilitarisotuja maakuntia ovat Kataisen hallituksen lakkautusten jälkeen Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala. Jo aiemmat lakkautukset ovat puhdistaneet puolustusvoimat Pohjanmaalta, Keski-Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta muutamia varastoalueita lukuunottamatta. Ahvenanmaa sekä Länsi- ja Pohjois-Lappihan ovat olleet sotien jälkeen vailla pysyviä joukko-osastoja, laitoksia tai esikuntia. Jää nähtäväksi, miten kotimaakunnan joukon katoaminen vaikuttaa maanpuolustustahtoon lähivuosina. Joka tapauksessa on selvää, että yhä useampi lähtee suorittamaan varusmiespalvelustaan tai kertaamaan kauemmas kodistaan.

Nyt esitetyillä joukkojen lakkautuksilla ja yhdistämisillä saavutetaan puolustusvoimien palkka- ja vuokramenoissa ehkä 120 miljoonan euron vuosittainen säästö, kunhan kaikki 2200 palkansaajaa ovat poistuneet vahvuudesta ja kiinteistöjen vuokrasopimukset ovat päättyneet.

Romutuksen alkua kutsutaan nykyään uudistukseksi.
Pihvi on piilotettu kuvan toiseksi alimmaiseen laatikkoon.

Tämän rauhan ajan henkilöstöstä ja kiinteistövuokrista tehtävän leikkauksen lisäksi puolustusvoimat joutuu supistamaan pysyvästi materiaalihankintojaan vuosittain noin 150 miljoonalla eurolla, jotta hallituksen määrärahasupistusten ja menopaineiden aiheuttama 270 miljoonan rahoitusvaje saadaan kurottua umpeen vuoteen 2015 mennessä. Tämä jälkimmäinen leikkaus lopulta onkin "uudistuksen" pihvi. Niitä rahoja, joilla Suomen puolustuksen sodan ajan joukkoja aiotaan varustaa, leikataan siis yli viidenneksellä. Kiviniemen hallitus oli vielä vuonna 2010 kaavailemassa materiaalihankintarahojen korotusta noin 50 miljoonalla eurolla kustannustason nousupaineista johtuen. Tosiasiassa puolustusvoimien varustamiseen käytettävät rahat siis pienenevät reaaliarvoltaan keskimäärin yli neljänneksellä tämän vuosikymmenen jokaisena jäljellä olevana vuotena.

Kataisen hallituksen puolustusmenoleikkaukset ovat suhteellisesti suurempia kuin 1930-luvun jälkipuoliskolla pääministeri Cajanderin nimiin pannut säästöt. Jännityksellä jään odottamaan pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen puheita siitä siunauksellisuudesta, että emme tuhlanneet rahojamme turhiin aseisiin. Näinhän puhuivat kesällä 1939 sekä itse pääministeri että hänen sosialidemokraattinen valtiovarainministerinsä, Väinö Tanner. Saman vuoden lopulla syttyneen Talvisodan puutteellisesti varustetut sotilaat kutsuivat ylimääräisiä tappioita aiheuttanutta varustustaan ymmärrettävästi malli Cajanderiksi.

1930-luvun ja 2000-luvun asehankinnoilla on eroja muissakin asioissa kuin hinnassa. Ennen Talvisotaa uusi asejärjestelmä kyettiin ottamaan operatiiviseen käyttöön muutamassa vuodessa. Jatkosodan aikana tämä onnistui vieläkin nopeammin, kun kansan kaikki voimavarat oli valjastettu tähän tarkoitukseen. Nykyaikana aikaa kuluu paljon enemmän hankintavalmistelun aloittamisesta käyttöönottoon. Esimerkiksi ensi vuonna toivottavasti käyttöönotettavien miinantorjunta-alusten hankinta aloitettiin muistaakseni jo vuonna 2001 - siis 12 vuotta ennen käyttövalmiutta. Isommat hankinnat, joita on runsaasti sekä maa- että ilmavoimissa, voivat viedä kaupallisten valmisteluiden, ohjeistuksen, infrastruktuurin rakentamisen, koulutuksen, huoltotekniikan yms. asioiden osalta vielä pidempään. Siis se sota-ajan suorituskyky, jonka hankinnassa säästämme lähivuosina, tulee puuttumaan meiltä 2020-luvun alkupuolelta lukien. Kadotettua tai luomatta jäänyttä puolustuskykyä siis ei rakenneta sodan kynnyksellä, vaan kyvyn nostaminen nykyisin on lyhimmilläänkin vuosikymmenen asia.

Supistettu rauhan ajan joukko-osasto- ja varuskuntarakenne kyllä kestävät Suomen puolustuksen tulevat haasteet. Mutta iso kysymys on, miten rajusti pienentyvillä varustelurahoilla kyetään ylläpitämään uskottavaa puolustusta koko maan alueella. Olen aika varma, että yksi tai kaksi sanaa poistuu näiden säästöpäätösten seurauksena maanpuolustusmantrastamme muutaman vuoden kuluttua, kun vaikutukset alkavat todella tuntua. Ne ovat joko "uskottava" tai "koko" tai ehkä molemmat. Venäjän läntisen voimaryhmän esikunnan operatiivisissä suunnitteluelimissä on jo aloitettu tämän pohdinta.

Ensi vuosikymmenten sotilaat voivat todelliseen testiin joutuessaan kutsua varusteluaan malli Kataiseksi, joka on tarkoitettu vain eteläisimmän Suomen pitämiseen. Muualla puolustus muuttuu viivytykseksi ja metsästysseurojen varaan perustuvaksi sissisodaksi.

Kiitämme Kokoomusta, SDP:ä ja muita punavihreitä hallituspuolueitä maanpuolustuksen romuttamisen kiihdyttämisestä vuodesta 2012 alkaen. Romutushan alkoi jo presidentti Halosen kauden alussa sitoutumisella Ottawan henkilömiinat kieltävään sopimukseen, joka Kataisenkin mielestä oli alunperin hölmöläisten hommaa. Ei ollut muuten sattuma eikä ihme, miksi maanpuolustuksesta ei paljoa puhuttu presidentinvaalien alla. Mutta jostainhan rahat on kaivettava kehitysapuun, humanitaariseen maahanmuuttohyysäilyyn ja Välimeren maiden tukemiseen.