Ottawasta oppia presidentinvaaleihin

Suomen etujen mukainen puolustusase

Perjantaina 25.11.2011 eduskunta käsitteli liittymisen Ottawa-sopimukseen kolmannen kerran ja lopullisesti. Suomen Puolustusvoimilta siis kiellettiin henkilömiinojen käyttö oman maan puolustamiseksi. Tämän asian lopputulos oli aika selvä, sillä presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja olivat panneet koko arvovaltansa likoon sopimukseen liittymiseksi.

Pääministeri Katainen ja Kokoomus onnistuivat kääntämään asiassa takkinsa erikoisen hiljaisesti. Viitisen vuotta sitten Katainen vielä piti henkilömiinojen kieltoa "hölmöläisten hommana". Vaikka muutama kokoomuslainen kansanedustaja jaksoi loppuun asti vastustaa hölmöläisten hommaa, ei asia ylittänyt uutiskynnystä.

Myöskään media ei tainnut kyetä esittämään sopimusasian koko 10-vuotisen käsittelyn aikana muutamia keskeisiä Suomen ja maailman etuihin liittyviä kysymyksiä:

1. Miten sopimus edistää Suomen turvallisuutta tai kykyä tarvittaessa puolustaa maata?
2. Olisiko liittymättömyydellä Ottawan sopimukseen ollut aidosti haitallisia vaikutuksia Suomelle?
3. Miten maailman turvallisuustilanne paranee, jos Suomi liittyy sopimukseen?

Kun ei esitetty kysymyksiä, ei tietysti saatu vastauksiakaan. Minä aikanaan esitin jo bittiavaruuteen haihtuneissa kirjoituksissani näitä kysymyksiä, ja siksi tiedän vastaukset niihin. En viitsi enää paasata jo menetetystä asiasta enempää. Totean vain, että ratkaisun vuoksi maanpuolustuskykymme ei ei kehittynyt, kansainvälinen asemamme ei parantunut, eikä maailman turvallisuustilannekaan parantunut. Maailmassa ei ole yhtään vähempää käyttöön asennettuja miinoja, kun Suomen miinavarastot on tuhottu.

Tästä prosessista kannattaisi kuitenkin ottaa oppia presidentinvaaleihin, jotta osaisimme houkutella esiin ehdokkaiden sellaiset päähänpiintymät, jotka ovat tosiasiassa maamme etujen vastaisia. Halosen kohdalla tässä epäonnistuttiin. Jos presidentinvaalit olisi voittanut vuonna 2000 Esko Aho tai vuonna 2006 Sauli Niinistö, olisi polku Ottawan sopimukseen voinut päättyä ylittämättömälle suolle. Liittyminen oli nimenomaan Halosen vasemmistopasifismin voiton tulos. Sama taitaa päteä myös tulevien vuosien puolustusbudetin ennätysmäisiin säästöihin.

Onnistuin kusettamaan koko maanpuolustusta!

Presidentti Halonen on varmasti omasta mielestään saavuttanut jotain arvokasta maailmanrauhan kannalta. Mutta tiedän hyvin, että sekä Venäjällä että Yhdysvalloissa, jotka eivät aio liittyä sopimukseen, Suomen päätöstä ihmetellään. Voi olla, että Saksan, Kanadan, Kambodzan ja YK:n vasemmistolaiset miinalobbausryhmät palkitsevan Halosen jollain mitalilla ja ehkä jopa palkkioviralla, mutta Suomelle niistäkään ei ole minkäänlaista hyötyä - päinvastoin - sillä varsinkin jälkimmäiset aiheuttavat vain kuluja.

Presidentinvaalikampanjaa on jäljellä noin kaksi kuukautta. Sinä aikana pitäisi löytää tällä kertaa mukana olevista ehdokkaista kansallista etua vaarantavat päähänpiinttymät. Tai päinvastoin pitäisi löytää se ehdokas, jolle kansallinen etu on pragmaattisesti etusijalla vaikka joku suosittu prinsessa lobbareineen ryhtyisi mitä vikisemään. Suosittelen testaamaan ehdokkaita vireillä olevalla rypäleasekiellolla, joka myöskään ei ole Suomen etujen mukainen, elleivät myös suurvallat siihen sitoudu.