Professori Pekka Haavistoko ylipäälliköksi?

Olen aika monesta nettikirjoituksesta lukenut mielipiteen, jonka mukaan Bristolin yliopiston vieraileva professori Pekka Haavistosta ei olisi kunnolliseksi ylipäälliköksi, sillä prof. Haavisto on sivari. Myös vastakkaisia mielipiteitä on esitetty. Mm. amiraali Juhani Kaskeala antoi lausunnon, jonka mukaan Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi. Tarkastellaanpa asiaa vähän syvemmältä.

Moni, joka ei pidä varusmiespalvelua välttämättömänä ylipäällikön tehtävää varten, vetoaa siihen tosiasiaan, että pääosa Suomen edellisistä presidenteistä ei ole suorittanut varusmiespalvelua tai vastaavaa. Ainoastaan Mannerheimilla, Kekkosella ja Koivistolla oli sotakokemusta. Martti Ahtisaari suoritti rauhan ajan varusmiespalveluksen. Kaikki muut Suomen presidentit ovat jääneet vaille armeijakokemusta.

Ehkä vahvin argumentti sille, että varusmiespalvelus ei ole pakollista ylipäällikkyydelle, löytynee kuitenkin Atlantin toiselta puolelta. Yhdysvaltain viimeaikaisista presidenteistä tietääkseni ainakaan Barack Obama ja Bill Clinton eivät ole suorittaneet minkäänlaista asepalvelusta eivätkä edes siviilipalvelusta. Molemmat ovat kuitenkin toimineet Suomen Puolustusvoimiin verrattuna vähän isomman sotilasmahdin ylipäällikköinä.

Minä siis en pidä tätä sivariargumenttia kestävänä ainakaan siltä osin, että varusmiespalveluksen suorittamattomuus olisi este ylipäällikön tehtävän hoitamiselle. Mutta sivarius ei myöskään millään tavalla pätevöitä Haavistoa ylipäälliköksi. Missähän Haavisto muuten mahtoi 1980-luvulla suorittaa siviilipalveluksensa? Mutta tarkastellaanpa Haaviston turvallisuuspoliittista ajattelua tarkemmin, sillä sieltä saattaisi löytyä johtolankoja otsikon aiheeseen.

Haaviston vastustama Pershing-ohjus

YLEn vaalikeskustelussa (katso kohdasta 41:25 alkaen) 26.1.2012 Haavisto kertoi sivariudensa pääsyyksi Yhdysvaltain ohjushankkeita ja niistä johtuvaa ydinsodan pelkoaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Noilla ohjushankkeilla ja eräillä muillakin sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn osoituksilla Yhdysvallat ja muukin Nato muuten voitti kylmän sodan ilman että yhtään ohjusta tai edes rynnäkkökiväärin laukausta tarvitsi ampua. Lopputuloksena oli kymmeniä kansoja kommunistisessa diktatuurissa pitäneen Neuvostoliiton ja sen kansainvälisen sortojärjestön, Varsovan Liiton, luhistuminen sekä sitä seurannut demokratisoituminen koko itäisessä Euroopassa. Samalla Suomen turvallisuuspoliittinen asema helpottui ratkaisevasti siten, että saatoimme luopua poliittisesta mitäänsanomattomuudestamme ja tunnustaa todellisia arvojamme. Emme me olisi voineet liittyä Euroopan Unioniin, jos läntiselle Euroopalle vihamielinen kommunistidiktatuuri olisi ollut 1990-luvulla voimissaan. Miksi Haavisto halusi tukea satoja miljoonia ihmisiä sortaneita kommunisteja?

Vihreä päältä ja punainen sisältä - Haavisto

Haavisto siis hengasi 1980-luvulla suomalaisten kommunistien masinoimassa liikkeessä, jonka tarkoituksena oli kaikin tavoin olla horjuttamatta Neuvostoliittoa. Ja niin vakaumuksellisesti Haavisto oli liikkeessä mukana, että päätti olla puolustamatta Suomeakin. Tunnen kyllä aika monta 1950-luvun lopulla syntynyttä suomalaismiestä, jotka vastustivat Nato-ohjuksia mutta silti olivat valmiita puolustamaan Natoon kuulumatonta Suomea. Haavisto taisi noihin aikoihin olla ääripunikki?

Siirrytäänpä 1990- ja 2000-luvuille. Haaviston vihreä liike on kohta kahden vuosikymmenen ajan ajanut  alueellisen puolustuksen ja sen vaatiman asevelvollisuusarmeijan sijaan vuoroin pientä palkka-armeijaa tai oleellisesti pienennettyä reserviarmeijaa. Haavisto itsekin on käyttänyt tätä tarkoittavia puheenvuoroja. Suomen turvallisuusympäristössä tämä tarkoittaisi käytännössä puolustuksen keskittämistä palkka-armeijavaihtoehdossa Helsinkiin ja 70000 miehen reservivaihtoehdossa jonnekin Porvoo-Hyvinkää-Kirkkonummi -alueen eteläpuolelle. Molemmat ratkaisut muuten edellyttäisivät liittoutumista joko Naton tai Venäjän kanssa ollakseen uskottavia. Mutta onneksi vihreän liikkeen (kehäteiden eteläpuolinen) Suomi on vielä puolustamisen arvoinen.

Vuonna 1989 Haavisto kansanedustajana jätti eduskunnalle määrärahaehdotuksen Santahaminan varuskunnan muuttamiseksi siviilikäyttöön. Onneksi esitys hylättiin. Santahaminan saari nimittäin kouluttaa enimmän osan pääkaupunkiseudun välittömään puolustukseen tarvittavista reservijoukoista. Lisäksi se kouluttaa kaikki muun Suomen puolustamiseen tarkoitetut aktiiviupseerit. Ehkä Pekka Haaviston tarkoituksena oli siirtää tämä koulutus Joensuuhun, Keuruulle tai Niinisaloon, joista lakkautetaan lähiaikoina varuskunnat? Mitä mahtaisi Yhdysvalloissa, Venäjällä tai Ranskassa tapahtua presidenttihalukkaalle, joka siirtäisi pääkaupunkiseudun puolustuksen satojen kilometrien päähän puolustettavasta kohteesta?

Valtakunnan pääkaupunkiseudun puolustamiseen reserviä kouluttavien rauhan ajan joukko-osastojen siirtäminen pois puolustettavasta kohteesta ei osoita suurta strategista, taktista tai edes sotilasteknistä ajattelukykyä. Moiset ehdotukset poliitikolta tarkoittavat yritystä romuttaa maanpuolustus mahdollisimman nopeasti.

Em. televisiotentissä Haavisto antoi ymmärtää vaihtaneensa mielipiteitään. Hän jopa kertoi voivansa ajatella lähtemistä rauhanturvaajaksi. Asia nyt vaan on niin, että Suomea puolustetaan viime kädessä Suomessa - ei ensisijaisesti Somaliassa tai Afganistanissa. Ehkä Pekka Haavisto ei edes ajattele sotilaspolitiikassaan Suomen puolustamista?

Haavisto ei ole epäpätevä ylipäälliköksi siksi, että hän on sivari. Mutta hänen yrityksensä maanpuolustuksen romuttamiseksi tekevät asian selväksi. Kaikella kunnioituksella, amiraali Juhani Kaskeala, mutta olen kanssanne samaa mieltä pätevyydestä mutta jyrkästi eri mieltä sopivuudesta - ymmärtänätte oleellisen eron noiden sanojen välillä. Haavisto olisi Suomelle vaarallinen ylipäällikkö. Ja lisäksi strategiselta ajattelultaan kelvoton. Eivätkä muutenkaan ansiot  tai energia riitä.

Mutta onhan Pekka mukava keskustelukumppani ja joviaali esiintyjä. Kyllä hyvästä keskustelusta amiraalin kanssa voi jo sotilasansiomitalin myöntää? Minä annan Pekka Haavistolle tässä vaiheessa sotilasansiomitalista huolimatta "hylsyn", mutta vielähän hän ehtii selventämään kantojaan näihin asioihin.

Haaviston energia ei riitä reaalimaailmassa

Sovittelija?

Ettei sivuasia pääsisi unohtumaan, aloitan tämänkertaisen kirjoituksen poikkeuksellisesti kohteliaisuuksilla.

Onnittelen vaalien suurimpia voittajia, Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa ja Paavo Väyrystä, hyvästä menestyksestä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Aivan erityinen tunnustus on myös annettava Väyrysen ja Haaviston kampanjoille, jotka onnistuivat tekemään alunperin marginaaliin tuomituista ehdokkaista huomattavan suosittuja. Harmittelen vain sitä, ettei Väyrynen päässyt ratkaisukierrokselle haastamaan Niinistöä ja kansaa.

Mutta sitten siirryn itse asiaan eli energiaan.

Pekka Haavistosta onnistuttiin ennen ensimmäistä vaaliruljanssia luomaan kuva kokeneena ulkopoliitikkona. Hänen vahvuutensa ovat kuulemma rauhansovittelussa ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Olen sikäli samaa mieltä tästä asiasta, että juuri muilla ulkopolitiikan aloilla professori Haavistolla ei voi ollakaan kokemuksen puolesta vahvuuksia. Jotkut muutkin epäilevät tätä. Mutta olen myös eri mieltä siitä, ovatko nämä vahvuuksia ollenkaan ja ennenkaikkea siitä, mahtavatko ne olla suomalaisten etujen mukaisia asioita.

Kuka Haavisto?

Edelleen kyselen Haaviston ansioiden perään muslimimaailmassa, jossa hän on kulkenut eri rooleissa. Kun itse jouduin työni puolesta tutkimaan sekä Kosovon, Sudanin että Somalian konflikteja osin Haaviston toiminnan jälkeen ja osin sen aikana, en törmännyt kertaakaan mihinkään merkittävään Haaviston aikaansaannokseen. Haavistoa ei edes tunnettu noilla alueilla. Siis tapaamani poliitikot, kenraalit ja everstit eivät tunteneet Haavistoa, vaikka joku hämärästi muisti toisessa tai kolmannessa rivissä istuneen suomalaisen, joka saattoi olla tarkoittamani "valtiomies". Sheikeille ja heimopäälliköille Haavisto oli täysi tuntemattomuus. Eikä Haaviston homoenergiasta ole kyllä sentinkään apua arabiankielisessä maailmassa ainakaan rauhan hieromisen kannalta. Arabiassa arvostetaan Allahin ja Muhammadin jälkeen rahaa, voimaa, karismaa sekä potenssia. Homous ei arabialaisittain yhdisty noihin asioihin.

Martti Ahtisaari tunnetaan kaikkialla Afrikassa ja tietysti erityisesti Kosovossa. Häntä arvostetaan paljon, sillä kaikki tietävät Ahtisaaren takana olleen Yhdysvaltain ja puolen Euroopan arvovallan. Lisäksi näiden maiden rahakukkarot olivat Ahtisaaren taustalla. Ahtisaarta arvostetaan siitä, että hän sai nämä tahot tuekseen ja kykeni niin Namibiassa kuin Kosovossa aikaansaamaan pysyvän ratkaisun.

Haaviston retkien takana on ollut ehkä Euroopan vihreä poliittinen liike. Sen energia ei riittänyt edes promilleen siitä, mitä Ahtisaaren takana oleva voima sai aikaan. Siksi Haavistolla ei ole tosisiassa ainuttakaan näyttöä muusta kuin matkustelusta Afrikassa ja Balkanilla. Sota Somaliassa on jatkunut Haaviston vierailusta huolimatta, Darfurin konflikti on täysin ratkaisematta, vaikka Haavisto sitä oman väittämänsä mukaan sovitteli. Kyselkääpäs keskustelupalstoilla faktoja Haaviston energiasta ja aikaansaannoksista tällä saralla! Montako markkaa tai euroa on pussiisi kilahtanut suomalaisten rauhanseikkailuista? Paljonko luulet hyötyväsi Haaviston tavoittelemasta rauhanvälityksen suurvaltahankkeesta? Tai mitä muuta erityistä hyötyä koet saaneesi? Ja missä ne Haaviston sovitteluaikaansaannokset piilottelevat? Ei kai sellaiseksi lasketa Helena Rannan eskorteeraamista Kosovossa?

Haavistolla toki on ansioitakin. Näin on varmasti ilmastopolitiikassa. Hänhän toimi ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä Lipposen I hallituksessa vuosina 1995-1999 ja Euroopan vihreän puolueen puheenjohtajana 2000-2006. Tuohon ensimmäiseen jaksoon ajoittuvat aikaansaannos Kioton ilmastosopimuksesta ja toiseen jaksoon perusenergian hinnankorotukset koko Euroopan laajuisesti. Haavistolla kuten koko vihreällä liikkeellä on ehkä ollut tarkoituksena pelastaa maailma ennennäkemättömältä ilmaston lämpenemiseltä. Tosiasiallinen aikaansaannos yhdessä kannatukseltaan jo lähes nollaantuneen kommunistisen liikkeen kanssa on ollut energiaintensiivisen teollisuuden kato Euroopasta Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja muualle, jossa energiaa tuotetaan halvemmalla kuin energiaverojen piinaamassa Euroopassa. Suomikin on tästä kadosta kärsinyt.

Kiina kiittää Haavistoa ja Euroopan vihreitä

Ymmärrän ja kannatan saastuttavan energiatuotannon rajoittamista puhtaamman energiatuotannon hyväksi. Mutta maailman pohjoisimman kansan ei kannata nostattaa energian hintoja keinotekoisesti ja ilman mainittavia tuloksia. Reaalimaailman hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet entiseen tahtiinsa Kioton sopimuksista ja Euroopan energiaratkaisuista huolimatta. Hiiliveroilla tai muilla toimilla ei ole ollut mitään havaittavaa vaikutusta maailman hiilidioksidipäästöihin, joista Suomen osuus on kuitenkin promillien luokkaa. Ja ilmastokin on viilenemässä, mikä ei kyllä ole ainakaan suomalaisten onni.

Uusi maan äiti harjoittamassa
vihreän Suomen pääelinkeinoa?

Suomessa elämismahdollisuudet nimittäin ovat aina olleet jokseenkin suoraan verrannollisia ilmaston lämpötilaan ja kääntäen verrannollisia saatavissa olevan energian hintaan. Kaikki teollisuutemme merkittävät osa-alueet ovat hyvin energiariippuvaisia ml. Nokia. Jopa turismimme ja muukin palvelutuotantomme on sitä. Maataloutemme menestys riippuu pääosin kesän lämmöstä. Ja ylipäänsä asuminen Suomessa edellyttää edullista energiaa jo pelkän lämmityksen muodossa.

Miten kansa voisi valita presidentiksi miehen, joka aikaansaannostensa perusteella on vaatinut lämmitys-, sähkö- ja kuljetuskustannusten korotuksia? Haavisto ja hänen takanaan vaikuttavat Satu Hassi, Heidi Hautala ja oppi-isä Linkola, ovat olleet valmiita uhraamaan Suomen vihreille markkinavoimille, jotka vievät työpaikat hiilienergiaa edullisesti käyttävään Aasiaan. Haastakaa Haavistoa energiasta! Älkääkä hyväksykö vastaukseksi satuja siitä, että elämme leikkaamalla toistemme hiuksia tms.

Ilman hyviä ja perusteltuja vastauksia em. kysymyksiin en äänestä Haavistoa seuraavaksi presidentiksi.

Lisää Pekka Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi voit lukea täältä.

Professori Haaviston olemattomat ansiot

Haavisto avustajineen

Kiinnostuin professori Pekka Haavistosta, kun kuulin hänen olevan professori. Luulin tietäneeni aika hyvin kaikkien presidenttiehdokkaiden taustat, mutta Haaviston professuuristatus iski kyllä yleisivistykseni maan rakoon. Olin pitänyt Haavistoa opintonsa keskeyttäneenä valtiotieteen ylioppilaana. Miten saatoinkin erehtyä niin pahasti?

Päätin sitten tarkistaa, missä muissa asioissa olen mahdollisesti tietämätön Haaviston ansioista. Tutustuin tietysti Haaviston ansioluetteloon ja nettisivuihin. Lukaisin hänen bloggauksensa mm. aiheista rauha, rauhanturvaaminen, rauhanvälitys, aseriisunta, terrorismi, Darfur, Eritrea, Libya, Lähi-itä jne. Sen lisäksi koetin etsiä googlettamalla kansainvälisen lehdistön mainintoja Pekka Haavistosta erinäisissä yhteyksissä.

Lopputulos em. tutkimisesta oli kyllä masentava. En kyllä yhtään yritä kiistää, etteikö seuraava Haaviston  omasta ansioluettelosta pitäisi paikkaansa:

Vuosina 1999-2005 Haavisto toimi YK-tehtävissä maailman kriisialueilla, mm. Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa ja Sudanissa johtaen useita YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n kenttäselvityksiä kriisien aiheuttamista ympäristötuhoista. UNEP-tehtäviin kuuluivat myös selvitys Baia Maren kaivosonnettomuudesta Romaniassa sekä useat köyhdytetyn uraanin kenttätutkimukset sota-alueilla. Vuosina 1994-1995 Haavisto johti YK:n Euroopan talouskomission UNECE:n evaluaatiota, joka johti moniin uudistuksiin.

Vuosina 2005-2007 Pekka Haavisto toimi EU:n erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa. Tällöin hän otti osaa EU:n edustajana myös Darfurin rauhanneuvotteluihin. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.

Mutta Haaviston omilta sivuilta ei selviä, mitä hän on saanut aikaan. Eikä asia selviä kyllä googlettamallakaan. Ensimmäisiltä pariltakymmeneltä kansainväliseltä Google-hakutulossivulta ei löytynyt paria nimimainintaa lukuunottamatta mitään Haavistosta - siis ei aikaansaannoksista, tuloksista tms. Tulos ei parantunut, vaikka painotin haun Haaviston tehtäväaikaan em. ulkomaantehtävissä. Toimittajat eivät ole ilmeisesti edes viitsineet arvioida Haaviston panosta tai osuutta asioihin. Osasyy voi tietysti olla siinä, että ehkä Balkanin kriisejä lukuunottamatta muut Haaviston "sovittelemat" kriisit ovat täysin ratkaisematta. Meillä siis on presidenttiehdokkaana "suuri rauhanvälittäjä", jonka rauhoja ei ole, mutta eipä ole mainintoja Haaviston rauhattomuutta pahentavasta vaikutuksestakaan. Ei ole oikein mitään!

Sama jokseenkin tyhjä lopputulos tuli Haaviston blogista, joka sisälsi lyhyitä ja pinnallisia kirjoituksia. Niistä yhteenvetona voisi todeta, että rauha pitäisi saada aikaan, rauhanponnisteluja lisätä ja aseita riisua. Olemme varmaan kaikki jokseenkin samaa mieltä asioista, mutta Haaviston kirjoituksista ei löydy perusteltua analyysiä eikä mitään siitä, miten tai missä järjestyksessä asiat pitäisi toteuttaa.

Ehkä pahimmalta kuitenkin tuntui se, että Haaviston sivuilta ei löydy oikein mitään siitä, miten suomalaisten etuja pitäisi globalisaation pyörteissä puolustaa. Ylipäälliköksi pyrkivä Pekka Haavisto tekee kyllä selväksi, että seuraavaksi Suomen pitäisi luopua rypäleammuksista ja yleensäkin riisua aseistustaan enemmän. Mutta yhtään järkevää ajatusta ei löydy siitä, miten koko maata pitäisi tarvittaessa puolustaa poliittisesti, taloudellisesti tai sotilaallisesti.

Professori Haaviston akateemiset ansiot ovat tietysti puhdas nolla, mutta nuo rauhanvälityksenä mainostetut ansiot näyttävät ainakin muutaman tunnin nettiselvitysten perusteella rajoittuvan poliittisiin nimityksiin ja mukana oloon. Sotilaalliset käytännön ansiot ovat alokkaan alapuolella, mutta siellä täytyy olla jotain salaista, sillä Haavistolle on myönnetty sotilasansiomitali. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari. Ehkä tuollaisesta arvelusta saa nykyisin mitalin? Montakohan miinaa Haavisto on polkaissut? Pyydän lukijoita kommenteilla korjaamaan, jos olen erehtynyt.

Haaviston todellinen ansio näyttää siis olevan mukava jutustelu televisiokameroiden edessä. Jos Pekan seksuaalinen suuntautuneisuus olisi toinen, hän voisi olla joka toisen anopin unelmien vävypoika. Mutta Haaviston muut ansiot ovat kyllä piilossa. Professuuri ja rauhanvälitys taitavat olla yhtä suurta vihreää bluffia? No sitten ovat ympäristöministerikaudelta tietysti ansiot ilmasto- ja natura-asioissa. Niistä lisää täällä. Eivät tainneet olla suomalaisten etujen mukaan tehtyjä kumpikaan?

Lisää Pekka Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi voit lukea täältä.

Professori Pekka Haavisto (vihr.)

Pekka Haavisto ja rouva Antonio

Professori Pekka Haavisto haluaa tarkentaa taustaansa:

Professoriksi nimitys: Bristolin yksityinen yliopisto maksoi majoitukseni ja ylläpitoni muutaman luennon ajalta. Lisäksi he antoivat käyntikortin, jossa luki "Professor Pekka Haavisto".

Tutkimukseni: --------- (siis tässä kaikki)

Väitöskirjani: -----------

Lisensiaattityöni: ----------

Pro Graduni: ----------

Sotilasarvoni: -----------

Akateemiset ansioni ovat siis vähän vajaat, mutta olen maailmalla arvostettu vaikuttaja – asioihin perehtynyt maailmanpolitiikan tuntija ja isänmaallinen ihminen. Tosin en valitettavasti kykene todistamaan näitä asioita, mutta totta ne silti ovat.

Jos voisin järjestää asiani uudelleen, voisin harkita yrittämistä rauhanturvaajana. Mieluiten ryhtyisin rauhanturvakenraaliksi, ja siinä roolissa kävisin lopettamassa Itä-Afrikan selkkaukset. Olen siis rohkeakin. 

Ja akateemista uraakin harkitsin 1980-luvun alussa, mutta sitten vihreä aate vei mennessään. Joten olen oikeasti pyrkinyt professoriksi, minkä Bristol siis oikein tunnusti virallisella käyntikortilla.

Voimme Antonion kanssa liittyä kirkkoonkin, jos 2000 vuotta vanha kirkko muuttaa avioliittosanan sisältöä siten, että koiraat voivat saada siunauksen ikuiseen liittoon. Näin haluan siis lähestyä suomalaisia heteroja, jotka ovat tähän asti jotenkin oudosti määränneet menosta Impivaarassa.

Päästyäni Suomen presidentiksi ja puolustusvoimien ylipäälliköksi voin nimittää itseni oikeasti professoriksi, piispaksi tai vaikka kenraaliksi, jolloin kateellisilla persuilla ei ole enää asiaan mitään sanomista.

Haavistossa siis yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys, yhteistyökykyisyys kuin vaatimattomuus ja kyky kertoa taustastaan rehellisesti.

Melkoinen koijaritieteiden professori siis olen ;-)

Ps. Professori Haavistolla näyttäisi olevan erimielisyyksiä professuurista Bristolin ylioposton kanssa. Voit lukea lisää professori Haaviston todellisista ansioista täältä ja täältäkin. Ja vielä lisää Pekka Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi voit lukea täältä.

Pasifistidemarien kuolemanpusu siirtyy vaalien yli

Sainpas romutettua Puolustusvoimat
ennen kauteni loppua, hähhää!

Helsingin Sanomat osaa kertoa STT:n uutisjutun perusteella, että Puolustusvoimien supistamisen seurauksista tiedotetaan vasta helmikuussa:

Puolustusvoimien uudistuksen esittely on siirtymässä helmikuulle. Puolustusministeri Stefan Wallinin (rkp) valtiosihteeri Marcus Rantala vahvistaa STT:lle, että asian valmistelu on kesken ja vaatii yhä töitä.

Uudistus tuskin valmistuu esittelykuntoon vielä tässä kuussa, kuten alun perin oli tarkoitus. Rantalan mukaan uudistus esitellään todennäköisesti vasta helmikuun puolella. "Vielä on kuitenkin mahdollista, että uudistus esitellään tammikuussa", Rantala kuitenkin toteaa.

Puolustusvoimien uudistuksen odotetaan johtavan reservin merkittävään pienentämiseen ja useiden varuskuntien lakkautuksiin. Myös sotilashenkilökunnalle on luvassa irtisanomisia. 

Puolustusvoimille asetettiin hallitusneuvotteluissa mittavat säästötavoitteet. Pääesikunnan laskelmien mukaan Puolustusvoimien menoja on leikattava 825 miljoonalla eurolla neljässä vuodessa.

Alunperin Puolustushallinnon ylimmällä johdolla oli tarkoitus julkistaa  "Puolustusvoimauudistuksen" päälinjat 200. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 23.1.2012. Tilaisuuteen ovat osallistumassa perinteiden mukaisesti sekä puolustusministeri että puolustusvoimain komentaja. Mutta tällä kertaa myös ylipäällikkö Tarja Halosen odotetaan osallistuvan uutta tasasatalukua juhlivaan kurssi-instituutioon.

Jokainen ylimmän valtiohallinnon rutiineja tunteva tietää, että alle parin viikon päässä olevan tilaisuuden puheet on jo kirjoitettu. Puheiden pitäjät toki voivat vielä tehdä pienehköjä muutoksia ja säätöjä puheisiinsa, mutta isot linjat on jo päätetty. Ne siis oli tarkoitus "Puolustusvoimauudistuksen" osalta julkistaa tuossa tilaisuudessa ja niin arvovaltaisesti, että asia tulee kerralla selväksi.

Jos Hesarin uutinen pitää paikkansa, julkistus siis lykätään helmikuun puolelle. Mikähän mahtaa olla lykkäyksen syy? Jostain syystä mieleeni ei tule mikään muu asia kuin presidentinvaalit. Tämä on sikälikin outoa, että nimenomaan "Puolustusvoimauudistus" on presidenttiyteen kuuluvan ylipäällikkyyden ytimessä. Siis tulevan presidentin yhden keskeisen työkalun säätäminen halutaan siirtää pois vaalitaiston loppumetreiltä.

Tällainen keskeisten asiakysymysten lakaiseminen sivuun äänestäjiä häiritsemästä ei tietenkään ole ainutlaatuista. Muistanemme, miten EU-velkakriisiin liittynyt Portugalin rahoituspaketti siirrettiin eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan, jotta se ei olisi häirinnyt Keskustapuolueen ja Kokoomuksen vaalikampanjoja viime kevättalvena. Tätä menoa emme varmaan kohta puhu enää kuntauudistuksesta, sillä alle vuoden päästä odottavat kunnallisvaalit? 2015 eduskuntavaalien alla ehkä lopetetaan keskustelu veroista ja valtion menoleikkauksista?

Viimeiseksi kysymykseksi enää jää, keitä ehdokkaita "Puolustusvoimauudistuksen" tiedottamisen lykkääminen hyödyttää vaalien ensimmäisellä kierroksella. Vastaus on aika yksinkertainen: Kaikkia muita paitsi Soinia ja Väyrystä. Hallituspuolueiden presidenttiehdokkaat olisivat voineet kärsiä äänikadosta niillä yli kymmenellä seudulla, joilta suurena ja varmana työnantajana tunnettu puolustusvoimat joutuu poistumaan.

Äänestäjän ehkä kannattaa muistaa, että niin Soini kuin Väyrynen ovat ehdottaneet "Puolustusvoimauudistuksen" lykkäämistä puolella vuodella, jotta uusi presidentti ehtisi ottaa kantaa hänen ensimmäisellä kaudellaan tapahtuvaan keskeiseen muutokseen. Tämä asia ei ole sopinut Kokoomukselle ja erityisesti SDP:lle. Halosen, Tuomiojan ja Urpilaisen muodostaman akselin annetaan siis jättää SDP:n presidenttikausien lopuksi lähes murhaava jäähyväissuudelma Suomen Puolustusvoimille. Tätä ovat hallituksessa todistamassa perussuomalaisia kaikkein eniten pelkäävät Kristillisdemokraatit, Vihreät, RKP ja Vasemmistoliitto.

Olen kansalaisena aidosti huolissani puolustuskykymme alasajosta, jota harhauttavasti nimitetään Puolustusvoimauudistukseksi. Mutta äänestäjänä olen suorastaan raivoissani yrityksestä pelata asia yli vaalien puoluepoliittisista syistä. Hallituspuolueiden äänestäjiä ja demokratiaa halveksuva ratkaisu jätti minulle jäljelle vain kaksi mahdollista ehdokasta ensimmäisellä kierroksella, ellei joku hallitusrintaman ehdokkaista nosta oleellisesti profiiliaan maanpuolustuskyvyn puolesta.

Kaikkein surullisin olen kuitenkin lehdistömme puolesta, jos tällainen äänestäjien, demokratian ja itsenäisyyden halveksunta ohitetaan yhtä kevyesti kuin Hesari yllä.

Yliajetun lapsen puolesta pari kysymystä liikenneministeri Kyllöselle

Liikenneministeri Kyllösellä ei taida olla vastauksia?

Viikissä sattui alkuillasta 3.1.2011 liikenneturma, jossa 11-vuotias koulutyttö sai surmansa yliajon seurauksena. Asia on herättänyt runsaasti kohua ja tunteita - eikä syyttä. Valitettavasti kyse ei ole ainutlaatuisesta tapahtumasta. Rattijuopon uhriksi joutuu joka vuosi lähes 100 suomalaista.

Katsotaanpa ensin, mitä rattijuopon taustasta löytyy MTV3:n sivujen mukaan, ja esitetään lopuksi kysymykset. Sisennetyt ja kursivoidut lainaukset ovat Maikkarin nettisivuilta.

Koulutytön yliajajaksi epäillyllä miehellä on tilillään tiettävästi ainakin viisi rattijuopumusta. Ensimmäisen kerran hän ajoi noin 0,7 promillen humalassa moottoripyörällä täysi-ikäisyyttä edeltäneenä kesänä vuonna 2004. Helsingin käräjäoikeus langetti miehelle 36 päiväsakkoa nuorena henkilönä tehdystä rattijuopumuksesta ja kolme kuukautta ajokieltoa. Maksettavaa kertyi yhteensä 210 euroa.

Ensimmäinen rattijuopumus oli lievä ja vielä nuorena henkilönä ensi kertaa tehty. Jotenkin ymmärrän tuomion päiväsakko-osuuden, kun ilmeisesti vahinkoa ei muille oltu aiheutettu. Ajokielto tuntuu kuitenkin lievältä. Yleensä alle 18-vuotiailla kun ei edes pitäisi olla ajokorttia. Minun nuoruudessani pelkästä ajo-oikeudetta ajosta nuorelle henkilölle määrättiin suoraan vuoden ajokielto, eikä asiaa pidetty kovin kohtuuttomana seuraamuksena.

Seuraavan kerran mies ajoi humalassa, tällä kertaa autoa, jo seuraavana kesänä. Hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen huikeat 2,15 promillea. Mies oli ajanut humalassa huomattavalla ylinopeudella edestakaisin Välskärinkatua Helsingin Töölössä tehden U-käännöksiä. Oikeus tuomitsi miehelle 80 päivää ehdollista vankeutta ja 240 euron sakot. Tuomio tuli törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ajoneuvorikkomuksesta. Nuori mies määrättiin ajokieltoon puoleksitoista vuodeksi.

Nyt siis oli toinen rattijuoppous noin vuoden sisällä. Edellisestä rangaistuksesta siis ei oltu opittu. Päinvastoin, sillä kyse oli reilusti törkeän liikennejuopumuksen ylittävästä teosta ja lisäksi liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tekijän kannalta sakkorangaistus ei edellisestä juurikaan koventunut, vaikka lainrikkomuksia oli useita ja rattijuopumus sarjan toinen sekä törkeydessään aivan eri luokkaa. Edellistä pidempi ajokielto saattoi tekijää vähän kirpaista, mutta päälle annettu "ehtoollinen" oli luultavasti vastaavasti helpotus.

MTV3 Uutisten tietojen mukaan mies on tuomittu pian kovan tuomion jälkeen myös Joensuun käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta.

 Siis noin kolmessa vuodessa jo kolmas rattijuopumus, josta tekijä selvisi "ehtoollisella".

Näitä kolmea aikaisempaa tuomiota vasten seuraava käry kävi keväällä 2008 ja siitä seurannut ehdollinen vankeustuomio määrättiin suoritettavaksi 80 tunnin yhdyskuntapalveluna. Tuolloin vailla ajo-oikeutta ollut mies oli ajanut autoa 1,9 promillen humalassa Helsingissä. Ajokieltoa lankesi jälleen reilu vuosi lisää, kesään 2009 saakka.

Neljäs rattijuopumus yhdistettynä muihin liikennerikkomuksiin piti teiden sankarin edelleen vapaalla jalalla. Ilmeisesti oikeudella oli hyvät syyt uskoa, että jo nuorehkolla iällä alkoholisoitunut tekijä ei muodostaisi liikenneturvallisuusuhkaa itselleen eikä muille.

Nuori mies kuitenkin rikkoi yhteiskuntapalvelun ehtoja ja jättäytyi pois aikataulutetuilta yhdyskuntapalvelukerroilta tammikuussa 2009. Tuona aikana hän syyllistyi jälleen rattijuopumukseen. Hän jätti saapumatta myös oikeuteen, kun käräjäoikeus muunsi keväällä 2009 suorittamatta jääneet 41 tuntia yhdyskuntapalvelua 41 päiväksi ehdotonta vankeutta.

Siis vasta viides rattijuopumus ja osallistumattomuudella yhdyskuntapalveluun sekä jättämällä saapumatta oikeuteen osoitettu 100-prosenttinen välinpitämättömyys yhteiskunnan säännöistä toivat ensimmäisen ehdottoman vankeustuomion. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta ensikertalaisena vankilassa, moninkertainen rattijuoppo taisi selvitä puolella istunnolla - siis kolmen viikon vankilakokemuksella.

Vankeuskierre ei estänyt nuorta miestä hyppäämässä auton rattiin humalassa. Miehen epäillään aiheuttaneen harrastuksista palaamassa olleen 11-vuotiaan tytön kuoleman eilen Helsingissä. Hänen epäillään ajaneen huomattavaa ylinopeutta 2,25 promillen humalassa Viikintiellä. 25-vuotias mies ei ollut tapahtumahetkellä ajokiellossa, koska aiemmista rattijuopumuksista oli kulunut aikaa.

Anteeksi, mutta mistä vankeuskierteestä MTV3 puhuu? Ennen vanhaan vankeuskierteeseen tarvittiin kyllä kolmen viikon kertaistuntoa useampia vapaudenmenetyksiä. Vapaasta miehestähän oli kyse, kun ajokieltoonkaan ei oikeusjärjestelmämme mukaan ollut syytä.

Minun laskujeni mukaan tämä viimeinen ajelu, jonka seurauksena 11-vuotias tyttö - jonkun lapsi, lapsenlapsi, serkku, ystävä, luokkatoveri, menetetty työntekijä, veronmaksaja ja äänestäjä - menehtyi, oli kuudes rattijuoppousajelu, josta tekijä jäi kiinni. Voi olla, että tulkitsen väärin MTV3:n juttua, tai sitten minun vanhan koulujärjestelmän mukainen laskuoppini poikkeaa jutun tehneen toimittajan peruskoulun laskentarutiineista. Mutta laskutuloksesta viis. Mielenkiintoisempaa olisi ollut pohtia, montako kertaa tekijäksi epäilty on ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena ja muutenkin liikennettä vaarantaen kiinni jäämättä. Näitä tekoja on taustasta päätellen kymmeniä ellei satoja. Ehkä MTV3:n rikostoimitus tekee asiasta vielä jutun?

Liikenneministeri Merja Kyllönen ilmoitti toimittajien asiaa tiedustellessa hyvin selkeästi niistä keinoista, joilla vastaisuudessa rattijuopumukset ehkäistään: "Liikenneturvallisuutta selvittävä työryhmä on saamassa valmiiksi raporttinsa, ja me ruvetaan ministeriöissä tutkimaan niitä tuloksia, joita työryhmä on saanut aikaiseksi ja tietooni on tullut se, että myös alkolukon käytön laajentaminen nimenomaan rattijuopumustapauksessa on noussut vahvasti esille. Viimeisten vuosien aikana rattijuopumukset ovat lisääntyneet, ja se antaa sen selkeän viestin päätöksentekijöille, että meidän on näihin asioihin puututtava, ja viimeistään tämä tapaus on sellainen, joka herättää kyllä keskustelun, joka on hyvin tarpeellinen meidän yhteiskunnassa ylipäätäänkin, alkoholista ja liikenteestä, mutta ennen kaikkea siitä, miten suhtaudutaan liikenteessä oleviin rattijuoppoihin. Jos yhteinen tahtotila lainsäädännön eteenpäin viemiseksi löytyy, niin hyvinkin nopealla aikajäänteellä - uskoisin, että tämän vuoden aikana - pystytään prosessi eteenpäin viemään, jos poliittinen tahto ministeriöistä yhteisesti asiaan löytyy."

Voisikos vasemmistoliittoa edustava liikenneministeri asiaa tuota selvemmin sanoa? Että alkolukolle ulkoistetaan rattijuoppousongelma? Kyllönen muuten käytti eduskunnassa vuonna 2010 seuraavan puheenvuoron: "... Mutta ennen kaikkea se viesti rattijuopolta, jonka haluan teille kertoa, on se, että suomalainen asenneilmasto on vääristynyt tämän asian kanssa. Nuoret ihmiset ajattelevat tänä päivänä, että on täysin soveliasta ottaa alkoholia ja lähteä liikenteeseen, koska eihän se yksi paukku, yksi ryyppy, vielä kesää tee; sitä voi lähteä vielä kokeilemaan ja pelaamaan venäläistä rulettia siellä liikenteessä yleensä ennemmin toisten hengellä kuin sillä omallaan. Eli kyllä silläkin on merkitystä, minkälaisen viestin me lainsäädännöllä ihmisille annamme ja minkälaista keskustelua me ylläpidämme ja mitä me haluamme viestiä myös tuleville, uusille sukupolville, jotka kasvavat." Kyllä on ministerin lausunto kovin heikko ja virkamiesmäinen verrattuna kansanedustaja-aikojen selkeään sanomaan.

Jään jännityksellä odottamaan, miten ministeri Kyllönen vastaa kansanedustaja Kyllösen haasteeseen rattijuopumusta koskevan vääristyneen asenneilmaston korjaamiseksi. Ulkoistetaanko se alkolukon hoidettavaksi? Käsitykseni mukaan tämänkertainen yliajaja - kuten yliajajat yleensäkään - eivät ole ammattiautoilijoita, joita tämä valmisteltu alkolukkouudistus koskisi. Mahtoiko tämäkään kuljettaja ajaa ammattiliikenteeseen tarkoitettua autoa saati edes omaa autoaan?

Promillerajankaan alentaminen ei auttaisi näihin alkoholisoituneisiin rattijuoppoihin. Miten he jotain kireämpää rajaa kunnioittaisivat, kun ei ole ollut aikomustakaan noudattaa helppoa 0,5 promillen rajaa? Kiristyksillä rankaistaisiin vain lakeja noudattavia kuljettajia, joiden aiheuttamissa onnettomuuksissa alkoholi ei useimmiten ole vaikuttimena.

Mutta sitten ne otsikon lupaamat kysymykset ministeri Kyllöselle:

1. Miten alkolukko olisi estänyt tämän "teiden sankarin" ajeluita? Mistä tiedetään, että hän käyttää vain alkolukolla varustettuja autoja?
2. Aikooko hallitus koventaa toiseen kertaan kiinni jäävän rattijuopon ja törkeän liikennejuopumuksen rangaistuksia siten, että sanktioilla on oikeasti vaikutusta tekijän käyttäytymiseen.
3. Mihin muihin toimiin liikenneministeri ryhtyy yleistyneen liikenteen vaarantamisen torjumiseksi?

En kyllä usko liikenneministerin vastaavan kysymyksiini. Enkä usko hänellä järkeviä vastauksia asiaan edes olevan. Vasemmistolaisen filosofian mukaisesti ja em. "empaattisen" lausunnon perusteella Kyllönen pitänee yliajajaa markkinatalouden syrjäytyneenä uhrina, jota ei pidä rankaista enempää. Rankaisun kohteeksi sopivat hyvin bussi-, rekka- ja taksikuskit - tai oikeastaan heidän työnantajansa, jotka pannaan hankkimaan alkolukot, ruuhkamaksupaikantimet jne. sen lisäksi, että autoilun verotusta kiristetään. 

Olen kuitenkin aika varma, että tämäkin tapaus olisi ollut hoidettavissa ilman kuolonuhreja, jos lainsäädäntömme olisi sanktioiden osalta kunnossa. Jos yliajaja olisi jo toisesta tai viimeistään kolmannesta rikoksestaan saanut tuntuvan tuomion ja sen päälle useiden vuosien ajokiellon sekä pakollisen ja valvotun antabushoidon. Rangaistuskäytäntöä on siis näissä asioissa oleellisesti kovennettava yhdessä pakollisen hoidon kanssa. Ehkä törkeän rattijuopon ajoneuvon takavarikointi määräajaksi tai lopullisesti tehoaisi osana kiristettävää rangaistusta?

Nyt tämä lapsentappaja saa muutaman vuoden vankeusrangaistuksen, josta hän istunee puolet jossain avovankilassa. Sen jälkeen sinä voit olla seuraava henkilö, joka hänet liikenteessä kohtaa - poliisi saanee hänet kiinni enintään joka sadas juopporallikerta. Ehkäpä valvontaankin olisi syytä panostaa lisää?

Lopuksi syvä osanottoni menehtyneen tytön omaisille, sukulaisille ja ystäville. 

Vastauksia verhotusta uinnista

Martinlaakson uimahalli

Edellisessä bloggauksessani 28.12.2011 Kun erottavilla verhoilla edistetään kotoutumista? julkaisin muutamia kysymyksiä Vantaan kaupungin projektipäällikölle Martinlaakson uimahallin uusien verhojen taustoista. Kysymykset olivat:

1. Miksi maahanmuuttajat eivät voi uida verhottomassa uimahallissa muiden kanssa?
2. Tarvitsevatko kaikki maahanmuuttajat verhosuojauksen uimista varten?
3. Jos on olemassa jokin maahanmuuttajaryhmä, joka tarvitsee verhot, mikä tekijä tai syy on tuon tarpeen takana?
4. Paljonko verhot maksoivat?

Projektipäällikkö Auroma jätti niihin vastaamatta, mistä syystä soitin asiasta maanantaina 2.1. iltapäivällä Vantaan liikuntajohtajalle, Veli-Matti Kallislahdelle. Seuraavassa tiivistetty yhteenveto Kallislahden  kanssa käydystä puhelusta.

Liikuntajohtaja Veli-Matti Kallislahti

Kallislahden mukaan eräillä maahanmuuttajaryhmillä on ongelmia opetella tai harrastaa uintia tilassa, johon on ulkopuolinen näköyhteys. Hänen mukaansa mm. jotkut islaminuskoiset ja maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat kieltäneet lastensa osallistumisen liikuntaopetukseen ja erityisesti uintiin vedoten uskonnollisiin tulkintoihin. Mutta verhotut uintivuorot voivat palvella myös muita ryhmiä, Kallislahti totesi.

Verhotut uimahallivuorot eivät kuitenkaan tule olemaan yksinomaan muslimeille suunnattuja. Myös muut maahanmuuttajat ja myös ei-maahanmuuttajat voivat niihin osallistua. Kallislahden mukaan Martinlaakson uimahallin henkilökunta ei tule valikoimaan tai erottelemaan ko. verhottuihin uintivuoroihin osallistuvia etnisen taustan perusteella.

Kallislahti korosti, että maahanmuuttajien uintirajoitusten poistaminen on vain yksi keino kaupungin ja myös liikuntatoimen pyrkimyksissä lähentää maahanmuuttajataustaisia suomalaisiin kansalaistaitoihin. Uimataito kuuluu näihin asioihin, mutta se ei ole ainoa asia, jota tässä Opetusministeriön tukeman Sporttia kaikille -hankkeen sisällä Vantaalla toteutetaan. Kaupungin tähtäin tässä suhteessa on huomattavasti pidemmällä kuin tämän vuoden uintiopetuksessa. Pyrkimyksenä on - kenties toisessa sukupolvessa - aikaansaada hyväksyntä normaaliin suomalaiseen liikuntakulttuuriin. Lopulta yhteinen liikuntaharrastus johtaa muuhunkin kanssakäymiseen ja parempaan kotoutumiseen, Kallislahti totesi.

Vantaan kouluista ja myös muualta on jo ennen verhojen hankintaa kyselty mahdollisuuksia uintiopetukseen lapsille, joiden vanhemmat ovat kieltäneet osallistumisen normaaleille uintivuoroille. Kallislahden arvion mukaan verhotuille uintivuoroille osallistunee kymmeniä ellei satoja henkilöitä. Hänen mukaansa yhdessä Vantaan järjestökentän kanssa järjestettäviä uimaopetusryhmiä saattaa olla  aluksi vaikkapa kymmenen, joihin osallistujia tulee kuhunkin kymmenen tai enemmän. Asian saaman julkisuudenkin vuoksi näitä maahanmuuttajille ensisijaisesti suunnattuja uintivuoroja suunnitellaan järjestökentän kanssa huolellisesti ennen toteutusvaiheen aloittamista.

Ja niiden verhojen hankinta asennuksineen oli Kallislahden mukaan 5800 euroa ilman arvonlisäveroa.

Sain siis liikuntajohtaja Kallislahdelta vastaukset kysymyksiini - hyvä niin. Blogistin näkökulmasta jäljelle jäi kuitenkin muutama kaivertava ajatus tai epäilys. Ensinnäkin miksi projektipäällikkö Marja Auroma ei pystynyt tai halunnut vastata projektiaan koskeviin kysymyksiin? Mitä niillä verhoilla muuten on merkitystä, jos kaikki pääsevät mukaan ilman etnistä tai uskonnollista valintaa? Kolmas epäilys liittyy siihen, onko näillä uintivuoroilla lopulta integroiva vai segregoiva vaikutus. Paljon riippuu siitä, miten tätä perimmäistä päämäärää harrastuspiirissä painotetaan. Verhottu uinti yksin ei kyllä integroi. Mutta kaikkien etu tietysti olisi, jos Vantaan liikuntatoimi onnistuisi kotouttamistavoitteisessa projektissaan ilman kovaa segregaatiota.