Mitkä perusteet määrittävät Dragsvikin tarpeen

Dragsvikin kasarmialuetta

Olen jo pariin otteeseen kirjoittanut puolustusministeri Stefan Wallinin osuudesta puolustusvoimien muutosten valmistelussa. Noissa kirjoituksissa olen todennut Wallinin harhauttaneen sekä kansaa että hallituskumppaneitaan useammallakin tavalla. Huvittavin niistä on se, että puolustusministeri yritti aluksi kiistää hoitaneensa niitä tehtäviä - siis puolustusvoimien poliittista ohjausta - jota varten puolustusministeri on olemassa. Voit lukea nuo kirjoitukset täältä ja täältä.

Mutta nyt pureudun kysymykseen, joka joskus tulevaisuudessa ratkaisee Dragsvikin varuskunnan kohtalon. Se tuskin on itse kielikysymys, vaikka RKP:n harrastama kielipolitiikka on tietysti nostanut Uudenmaan Prikaatin ja sen käyttämän varuskunnan väittelyn keskiöön. Väitän ratkaisun löytyvän merivoimien tarvitsemasta varusmiesvahvuudesta ja tuon vahvuuden tarvitsemasta varuskuntakapasiteetista. Siispä laskekaamme ensin merivoimien tulevaisuudessa tarvitsema varusmiestarve ja verrataan sitä sitten varuskuntiin.

Merivoimien varusmiestarve perustuu niiden sodan ajan joukkojen määrään, jotka sodan ajan merivoimille perustettaisiin äärimmäisessä kriisitilanteessa. Merivoimien sodan ajan joukot ja myös niiden tarkat vahvuudet ovat salaisia asioita, joten en voi tukeutua tarkasti sodan ajan joukkoluetteloon, jota puolustusvoimissa kutsutaan perustamistehtäväluetteloksi (PTL). Mutta tiedämme monista lähteistä, että merivoimat ovat muodostaneet noin 10 prosenttia sodan ajan puolustusvoimista. Viime sotien aikana tuo osuus oli vähän suurempi, sillä merivoimat silloin vastasivat myös isoista mantereisista lohkoista. Pienimmillään merivoimien PTL oli jatkosodan jälkeen aina vuoteen 1997 jatkuneena aikana, jolloin rannikkojoukot kuuluivat maavoimiin. Vuoden 1998 alusta rannikkojoukot ovat jälleen olleet osa merivoimia, jolloin sen sa-vahvuus jälleen palasi noin 10 prosentin tasolle.

Nyt käynnissä oleva puolustusvoimauudistus pienentää koko puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden 250 000 sotilaan tasolle. Tästä 10 prosenttia on 25 000 sotilasta. Jotta tuo määrä sotilaita olisi jatkuvasti sijoitettuna perustamistehtäväluettelon joukkoihin, täytyisi rauhanaikaisten joukko-osastojen kotiuttaa reserviin vuosittain riittävästi koulutettuja sotilaita. Tuo määrä riippuu siitä, kuinka vanhoja reserviläisiä voidaan käyttää. Jos joukkojen keski-iäksi halutaan enintään 35 vuotta, voidaan niiden tuottamiseen käyttää 30 ikäluokkaa. Jos keski-iän sopiva yläraja asetetaan 30 vuoteen, on käytettävä 20 ikäluokkaa jne.

Otetaan oletukseksi tuo alempi keski-ikä. Silloin merivoimien olisi koulutettava vähintään  25 000 sotilasta 20 vuodessa. Jakolaskulla saamme vuositavoitteeksi 1250 sotilasta. Tosiasiassa tarve on vähän suurempi, sillä monista eri syistä kaikki koulutetut reserviläiset eivät ole myöhemmin sijoituskelpoisia. Lisätään lukua tästä syystä 15 prosentilla, jolloin merivoimien vuosittaiseksi koulutustarpeeksi saadaan 1438 merivoimien sotilasta.

Merivoimien on siis kyettävä majoittamaan ja kouluttamaan nämä noin 1400 sotilasta varuskunnissa. Hallinnollisesti yksinkertaisinta olisi tietysti kouluttaa nämä kaikki merivoimien omassa käytössä olevissa varuskunnissa. Mutta on myös mahdollista tukeutua joissain asioissa myös maavoimien koulutukseen. Esimerkiksi sotilaspoliisien ja monien huollon alojen koulutuksessa  maa- ja merivoimissa ei ole oleellisia eroja. Niinpä siis paljon isommat maavoimat voisivat ainakin tilapäisesti toimia merivoimien koulutuksen puskurina, jos esim. joku merivoimien kasarmi jouduttaisiin remontoimaan, jolloin se ei olisi käytettävissä.

Upinniemen varuskunta-aluetta

Merivoimien suurin varuskunta on Upinniemi, johon astuu palvelukseen noin 1800-1900 varusmiestä vuosittain. Siis jo yksinomaan Upinniemen kapasiteetti riittäisi teoriassa koko Merivoimille, joskin Upinniemen kasarmit ovat peruskoulutuskausien aikana kyllä melko täynnä. Peruskoulutuskauden jälkeen kuitenkin useita satoja merivoimien sotilaita siirretään erikoiskoulutukseen muualla sijaitseviin merivoimien yksiköihin - mm. Turkuun, jota sotalaivojemme pääosa pitää kotitukikohtanaan. Tällöin Upinniemen kasarmien ja huoltopalvelujen käyttöaste laskee noin 60 prosentin tasolle, mikä yksityisessä majoitusliikkeessä olisi huolestuttavan alhainen luku.

Merivoimien Upinniemen ulkopuolisen majoituskapasiteetin osat ovat Dragsvikissa, Turun Heikkilän kasarmialueella ja laivoissa. Dragsvikin saapumiserän vahvuus on noin 700 varusmiestä, joista äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 600. Dragsvikiin mahtuisi hyvin isompikin joukko, mutta yli 750 varusmiehen saapumiseriä sinne ei ole pitkiin aikoihin onnistuttu keräämään.

Aina välillä merivoimista on valitettu tilanahtautta, ja siksi puolustushaara on kouluttanut varusmiehiä myös linnakesaarilla. Nyt nämä linnakesaarissa sijainneet koulutuspaikat, Kirkonmaa, Isosaari ja Gyltö, joiden kunkin majoituskapasiteetti on ollut noin 250 henkeä, on joko lakkautettu tai niitä ollaan lakkauttamassa.

Merivoimat on tosiasiassa kouluttanut vuosittain yli 3000 varusmiestä, mikä on edellä esitetyn laskelman perusteella kaksinkertainen määrä vähimmäistarpeeseen verrattuna. Osittain tämä on ymmärrettävää laivojen tarpeen perusteella. Kulussa ja operatiivisissa tehtävissä vuosittain purjehtivat laivat tarvitsevat miehistönsä jatkuvasti eivätkä 20 vuoden välein, kuten pääosin reserviläisistä muodostettavat reserviyksiköt.

Onkin selvää, että kaikki merivoimien varusmiehet mahtuisivat hyvin Upinniemeen, Turkuun ja laivoille, jos ylikoulutus lopetettaisiin. Ja saapumiserältään 600 varusmiehen vahvuinen ruotsinkielinen joukko-osasto mahtuisi hyvin Upinniemeen, jonka alkuperäinen nimi on Obbnäs Kyrkslätt-nimisessä kunnassa.  Harjoitusolosuhteet rannikkojääkärikoulutuksellekin ovat Upinniemessä oleellisesti Raaseporia paremmat. Siksi alkuperäinen rannikkojääkäripataljoona muuten 1960-luvun alussa perustettiin Upinniemeen.

Uudenmaan Prikaatin sijainti ja Dragsvikin varuskunnan tarpeellisuus pitää käsitellä siis alkaen merivoimien koulutustarpeesta. Niin on käsitelty maavoimienkin joukko-osastojen ja varuskuntien tarpeet ja sijainnit. Jos merivoimien koulutuksellista ylikapasiteettia halutaan perustella muista kuin tarpeista johtuvilla tekijöillä, siis esim. kielipoliittisilla, on syyt sitten kerrottava avoimesti. Ja samalla on kerrottava, montako kymmentä miljoonaa se maksaa.


Aivan lopuksi haluan korostaa vielä yhtä asiaa. Dragsvikin varuskunta ei ole ns. puolustusvoimauudistuksen kohtalon kysymys. Maanpuolustuksemme kannalta keskeiseksi kysymykseksi muodostuvat lopulta puolustusmateriaalihankintoihin tarkoitettujen varojen kohtalo. Niitä tämä Kataisen ja Urpilaisen hallitus on leikkaamassa ennennäkemättömästi. Malli Kataiseksi varustettuun armeijaan voi olla 10 vuoden kuluttua vaikea saada niin suomen- kuin ruotsinkielisiä varusmiehiä.