Pimeää pelottelua ennen euroaikaa

Selasin yhtä kirjoitusta varten Youtubea, jolloin sattui alla oleva mainio kooste markka-ajan loppuvaiheista silmiini. Pakkohan tuo "pimeä pelottelu" on panna tänne nuorempienkin katsottavaksi. Naattikaapa!

Keski-ikäiselle Ilonalle kuolemantuomio kannattamattomuuden takia

Ylen uutisen kuvitusta. Kuva: YLE / Jani Aarnio

Yle Uutiset kertoo Kotkan Mussalossa olevien tuulimyllyjen tulleen elinkaarensa päähän. Olen ottanut muutamia kohtia tuosta uutisesta lihavoiden kolme asiaa, joista kommentit jutun lopussa:

Vuonna 1999 pystytettyjen, Ilmariksi ja Ilonaksi nimettyjen, tuulivoimaloiden yhteinen tarina on päättynyt, kun Ilona-mylly on purettu uusien voimaloiden tieltä. Kotkan Energia on tilannut uudet 2,4 megawatin tuulimyllyt Mussalon tuulivoimapuistoon saksalaiselta Enercon-yritykseltä. Voimalat ovat lähes 100 metriä korkeat, kun Ilona ja Ilmari ovat 60-metrisiä. Myös siipien pituus on uusissa voimaloissa lähes kaksinkertainen Ilmarin siipiin verrattuna.

Uusien tuulivoimaloiden kustannukset nousevat lähes 9 miljoonaan euroon, kun lupien ja konsulttiselvityksien kustannukset ynnätään yhteen. Kotkan Energian toimitusjohtaja laskee, että uusien voimaloiden pystyttäminen silti kannattaa, koska ne pääsevät syöttötariffin piiriin.

- Jos tällä hetkellä sähkön markkinahinta on noin 35 euron kieppeillä, niin ensimmäisinä vuosina uusille voimaloille saadaan takuuhintaa 103 euroa eli kolminkertainen summa markkinahintaan nähden. Ilona ja Ilmari ovat joutuneet tulemaan toimeen pelkällä markkinahinnalla, Vesa Pirtilä kertoo.

Vanhojen myllyjen kunnossapito on myös tullut sen verran kalliiksi, ettei niiden pyörittäminen ole energiayhtiön näkökulmasta enää kannattavaa.

Havainnekuva Mussalon uusista tuulivoimaloista

Aloitetaanpa syöttötariffista. Kotkan energian kannattavuuslaskelmissa uusien myllyjen pystytys siis kannattaa, sillä niillä tehdystä sähköstä saa markkinahintaan verrattuna kolminkertaisen hinnan. Näinhän se on. Ilman syöttötariffia ainutkaan tuulivoimala ei olisi Suomessa kannattava.

Jos minä teen sopimuksen tuulisähkön ostamisesta, maksan siitä noin 58 euroa megawattitunnilta. Ero Kotkan Energian saamaan syöttötariffihintaan on siis 45 euroa. Arvaapa kuka maksaa tuon erotuksen? Sen maksat Sinä ja muut suomalaiset sähkönkuluttajat osana omia sähkölaskujanne. Jokainen uusi tuulivoimala siis tuo automaattisen korotuksen meidän jokaisen sähkölaskuun. Tuon tien päässä on nykyiseen verrattuna vähintään kaksinkertainen sähkön kuluttajahinta, jollaista jo peritään Saksassa ja Tanskassa.

Siirrytäänpä sitten tuon uutisen viimeiseen lihavoituun kohtaan, jossa energiayhtiö toteaa 14-vuotiaan tuulimyllyn kunnossapidon tulleen niin kalliiksi, että pyörittäminen ei ole ollut enää kannattavaa. Lausunto todistaa sen, että ilman syöttötariffia tuulivoima ei tuota yhtiöille voittoa.  Mutta hälyyttävää on se, että vasta 14-vuotias voimala on tullut ylläpidon osalta tiensä päähän. Nimittäin yleisissa tuulivoiman kannattavuuslaskelmissa voimaloiden elinkaareksi on oletettu 25 vuotta. Ilona-voimala on noissa laskelmissa vasta keski-ikäinen. Tuulivoimalat eivät siis Ilonan ja Ilmarin tapauksissa kestä suunniteltua elinkaarta, vaan ne pannaan teloitukseen ilmeisesti kovin vikaherkkinä ja kalliina ylläpitää. Pitäisikö tuulivoiman kustannuslaskelmat tehdä uudelleen?

Onkohan Kotkan Energia laskenut asiat oikein purkaessaan jotenkuten toimivat Ilmarin ja Ilonan sekä tilatessaan yhdeksän miljoonan euron hintaiset uudet tuulivoimalat. Nuo pääomakuluthan ovat suhteellisesti suurin osa tuulivoimalan elinkaaren kokonaiskustannuksista. Eikö halvempaa olisi ollut ostaa sähköä tuulivoimaloille 45 euron markkinahintaan, pyörittää sillä siipiä hitaasti ja myydä tuulivoimaloiden sähkö 103 euron syöttötariffihintaan? Ai niin, Ilona ja Ilmari eivät olleet syöttötariffin piirissä. Harmi. No samaa ideaahan voi käyttää uusien tuulimyllyjen kohdalla. Ylläpitokulut halpenisivat takuuvarmasti. Business-idea on vapaasti käytettävissä, ellei olekin jossain jo käytössä.

Kielitaidoton poliisi

Ylen uutinen kertoo, että "Poliisiammattikorkeakoulu saattaa tulevaisuudessa helpottaa maahanmuuttajien pääsyä poliisiksi pääsykokeiden kielivaatimuksia höllentämällä". Maahanmuuttajia kuulemma haluttaisiin poliiseiksi.

Asia tuntuu jossainmäärin yllättävältä. En ole kuullut, että Poliisiammattikorkeakoulu potisi hakijapulaa. En myöskään ole kuullut, että vajaa kielitaito edistäisi poliisimiehen tai -naisen kykyä selviytyä asiakaspalvelutehtävässään.

Kun olin nuori, mistä tosin on jo hirveän monta kymmentä vuotta, poliisista keksittiin jatkuvasti vitsejä. Yksi varmaan eniten kierrätetty kasku liittyi juuri kielitaidon osa-alueisiin - luku- ja kirjoitustaitoon:

1. Minkä takia poliisipartiossa on aina kaksi miestä? No toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa.
2. Vanha ukkotuomari luki käräjäoikeudessa poliisin esitutkintamateriaalista suntion rikosta: Suntio oli ollut nukkimassa sakastissa. Ukkotuomarin kysymys esitutkinnan tehneelle ylikonstaapelille oli: "Onkos tässä yhden vai kahden kirjaimen kirjoitusvirhe?"

Poliisikuntaamme arvostetaan tänä päivänä paljon. Itse asiassa poliisi taitaa olla arvostetuin valtiollinen viranomainen. Tämä johtuu siitä, että muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana poliisikoulutusta on kehitetty, ammattiin on hakeutunut terveen järjen omaavaa porukkaa ja poliisi on pääsääntöisesti onnistunut välillä hyvinkin vaikeista tehtävistä hyväksyttävällä tavalla.

Väitän, että tuon imagonoston ja hyväksyttävyyden ellei peräti suosion paranemisen pääsyynä on ollut poliisin kyky kommunikoida asiakkaiden kanssa. Jos suomenkielen taitovaatimuksen laskun perusteena käytetään sitä, että poliisin on kyettävä nykyistä paremmin kommunikoimaan somaliksi, arabiaksi, venäjäksi ja viroksi, hyväksyn asian vain osin. Varmaan pitää pystyä kommunikoimaan niillä kielillä, joita puhuvat asiakkaat muodostavat jo ison osan vakituista asiakaskuntaa. Mutta kyllä minä mahdollisena asiakkaana haluan saada asiani selvitetyksi yhdellä kerralla ja suomeksi ml. kaikki murteet ja sanonnat.

Minulle taitaisi tulla ongelmia sellaisen poliisimiehen tai -naisen kanssa, joka ei ymmärtäisi, kun sanon: "Moon pulaas. Multa viätihin ploonpuuki ja irentiteettikin. So'oli isoo neekeri ko käänsi mun." Huonosti suomenkieltä  taitavan poliisin kanssa aloitettaisiin varmaankin esitutkinta aiheesta "outoa kieltä puhuva rasisti käytti vihapuhetta julkisella paikalla" tai jotain sellaista.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maahanmuuttajat tai heidän jälkeläisensä hakeutuvat ja pääsevätkin poliiseiksi, kunhan he tekevät sen täsmälleen samoin eväin kuin kantasuomalaisetkin. Suomen kielen taito muuten on ehkä paras yksittäinen mittari kotoutumisesta. Kyllä suomalaisen poliisin on syytä olla todella hyvin kotoutunut maahamme. 

Tuntuu muuten oudolta, että samalla kun nykyinen hallitus haluaa pitää kiinni suomenkieliselle väestölle määrätystä pakkoruotsista, ulkomailta tulevien suomenkielen taitovaatimuksista voitaisiin tinkiä. Jotain outoa tässä on. 

Urpilaisen valheet ja parlamentaarinen historiamme.

Kuva YLEn sivulta

Perussuomalainen puolue julkaisi kokosivun ilmoituksen Helsingin Sanomissa 2.6.2013. En ihmettele sunnuntainumeron valintaa, sillä se saa eniten lukijoita. Sen mukainen on sitten teon arvostelukin: Ökypropagandaa (RKP:n Wallin), bluffia (SDP:n Backmann) ja samoilla linjoilla on moni muukin sixpackin tukija. No se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Ehkä raivo kohdistuu kaikkein eniten siihen, että Soini todisti olleensa oikeassa alusta alkaen. Onko se sietämätön mielikuva? Se todistaa myös siitä, että Jutta Urpilainen ja moni muu olemassa olevista vakuuksista todistanut on yksinkertaisesti sanoen valehdellut. Vakuuksia ei ole, vaikka valtiovarainministeri on sellaista moneen kertaan eduskunnan edessä väittänyt. Asia tuli selväksi Hesarin etusivulta, joskaan näin ei tapahtunut toimituksellisista syistä.

Tulipa mieleeni pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtanut prosessi. Siinä Jäätteenmäeltä katosi luottamus, kun eduskunta katsoi hänen valehdelleen. Kuinka käy Urpilaiselle? Onko kohtelu tasapuolista?

Ei sitten tullut turvaneuvostopaikkaa Suomelle

Jäätiin viimeiseksi kisassa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä, vaikka meidän piti voittaa koko kisa. No, kyllähän me tiedämme, että kyse on demarien alulle panemasta projektista, jonka tulos on siis puhdas nolla. Vain kisavalmisteluihin pannut isot kulut jäävät meille. Olen todella pahoillani, että kaikki tämä tapahtuu kokoomuslaisen presidentin ja pääministerin aikana. Niin kävi, kun Kokoomus lähti leikkimään demarien peliä. Arvaapa, minkä puolueen laariin taas sataa?

Tosiasiassa turvallisuusneuvostopaikan haku oli presidentti Halosen iso projekti, jonka taustavoimana oli Erkki Tuomioja niin Vanhasen ykkösen kuin Kataisen hallitusten ulkoministerinä. Projektiin pannuista yli miljardista eurosta huolimatta tuloksena oli viimeinen sija. Kiitos, demarit, nollatuloksesta ja rahojen tuhlauksesta.

Liittyminen Ottawan miinasopimukseen varmasti kuului tähän Halosen kampanjaan. Yksin toimintakykyisten miinojen "korvaaminen" maksaa satoja miljoonia euroja. Valitettavasti kadotetun suorituskyvyn korvaaminen ei onnistu edes noilla rahoilla hankittavilla järjestelmillä. Iso osa armeijan muustakin tulivoimasta on tämän hankkeen alttarilla uhrattu. Somalian ja Libanonin operaatioihin osallistumiset (vajaa sata miljoonaa vuodessa) ovat olleet maksuja jäsenyyskisassa turvallisuusneuvostoon.

Lisäksi hurjasti velkaantuva maamme lappaa vuosittain miljarditolkulla rahaa ulkomaille salonkikelpoisuutensa ylläpitämiseksi. Etelä-Euroopan pankkituet ja mm. kehitysapuvarojen pitäminen korkealla valtion kovasta velkaantumisesta huolimatta (ainakin 200-300 miljoonan edestä) kuuluu tähän pyrkimykseen. Kun kaikki lasketaan yhteen vaikkapa viiden vuoden ajalta, päästäänkin jo selvästi miljardiluokkaan.

Kalliita ovat maailmanparantajademarien harrastukset, mutta kehnoja olivat tulokset. Paljoa ei Halosen ja Tuomiojan oppeihin maailmalla luoteta. Tuolla tuloksella eivät aukene edes ovet Valkoiseen taloon. Jotain muuta täytyy tehdä – huh. Toivottavasti presidentti Niinistö muistaa tuossa asiassa kohtuuden.

Toisaalta voimme olla tulokseen sikäli tyytyväisiä, sillä rahaa olisi palanut vielä paljon lisää, jos turvallisuusneuvoston jäsenenä olisimme joutuneet resursoimaan esimerkin vuoksi erilaisia tulevia päätöslauselmia. Eikä tarvitse kuunnella Tuomiojan selityksiä maailmanpolitiikan johtamisesta. Kestetään nyt muutama viikko selityksiä tappiosta ja väittämiä, että kaikki uhraukset eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Uskoo niitä, ken haluaa.

En kirjoittanut tätä siksi, että neuvoisin ketään äänestämään YK-vaalitappion vuoksi kuntavaaleissa esimerkiksi Perussuomalaisia. Kirjoitin sen siksi, että tiedän yllä olevien asioiden liittyvän yhteen. Minusta äänestäjänkin kuuluu se tietää. Sen tiedon perusteella äänestäjä voi sitten harkita erilaisten poliittisten liikkeiden päämääriä, kohtuullisuutta ja keskittymistä Suomen etuihin.

Ja minun mielestäni politiikkaa kuuluu arvioida tulosten perusteella. Hyvät aikomukset, joiden edessä uhrataan omat edut, eivät riitä menestykseen. 

Humanitaariset maahanmuuttajat edelleen taloudellinen riippakivi

Kirjoitin viime lokakuussa blogikirjoituksen otsikolla "Maahanmuutto, työllisyys, huoltosuhde ja hintalappu". Tuossa kirjoituksessani käytin Tilastokeskuksen tuoreimpia tietoja, jotka silloin olivat vuodelta 2009. Nyt käytettävissä ovat vuoden 2010 tiedot, joten katsotaanpa, onko tilanne muuttunut. Käytän samoja ulkomaalaisperäisiä ryhmiä kuin edellisessä jutussa vertailun helpottamisen vuoksi.

No, tilanne on kyllä muuttunut ja valitettavasti Suomen taloudellisen rasitteen kannalta huonompaan suuntaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaisten työllisten määrä kasvoi vuoteen 2009 verrattuna noin 30 000 hengellä ja työttömien määrä väheni noin 32 000 hengellä. Tältä osin huoltosuhde siis vähän parani. Suunta toki oli oikea, mutta muutos kuitenkin vähäinen. Suomalaisten taloudellinen huoltosuhde säilyi noin tasolla 1,3. Jokainen työssäkäyvä siis keskimäärin elätti itsensä lisäksi 1,3 kansalaista.

Virolaisperäisen väestön määrä maassamme on vuodessa kasvanut yli 4000 hengellä, mutta vastaavasti myös työllisten virolaisten määrä on kasvanut yli 2000 hengellä. Heidän osaltaan huoltosuhden on noin enneallaan ja erittäin hyvä. Ruotsalaisen, saksalaisen alankomaalaisen ja venäläisen väestön osalta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.  Niiden laskennalliset huoltosuhteet ovat ennallaan ja hyvin siedettäviä, kuten alla olevasta graafista näkee.

Eräistä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian maista tulevien huoltosuhde on valitettavasti laskenut. Somalian kansalaisten määrä on vuodessa kasvanut tuhannella hengellä, mutta työllistyneiden määrä on pysynyt edellisen vuoden 500 tasolla. Irakilaisten määrä on on myös kasvanut noin tuhannella, ja työllisten määrä on kasvanut samassa suhteessa mutta pysyen edelleen matalana. Afgaanien määrä on kasvanut vajaalla 300 hengellä, eikä sielläkään ole merkkejä huoltosuhteen paranemisesta. Etiopiasta ja Sudanista tulleiden osalla ei ole merkittäviä muutoksia määrissä eikä huoltosuhteessa.

Etiopialaisten huoltosuhde on tietysti erinomainen. Se on jopa parempi kuin suomalaisen väestön. Mutta muut yllä olevat (lähinnä humanitaariset) maahanmuuttajaryhmät elävät jollain aivan muilla keinoilla kuin työnteolla.

Vuoden 2009 tilastotietojen perusteella laatimassani kirjoituksessa tein seuraavat johtopäätökset maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Ne olivat seuraavat:

1. Työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on huikea ero ainakin taloudellisesti.
2. Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei rikasta ainakaan taloudellisesti. Se velkaannuttaa Suomea vakavasti.
3. Maahaanmuuttopolitiikan perustelu työvoima-asioilla ei ole järkevää ainakaan somalien, afgaanien, sudanilaisten ja irakilaisten kohdalla.

Maahanmuuttopolitiikan rikastuttavaa vaikutusta ei ainakaan taloudellisessa mielessä voi löytää. Ei ole ihme, että edelliset Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ennen vaaleja halunneet kertoa maahanmuuton kustannuksista.

Vuoden 2010 tilastotiedot eivät oikeuta muuttamaan noita johtopäätöksiä. Oleellista kehitystä ei ole tapahtunut humanitaarisin perustein Suomeen saapuneiden ihmisten työllistymisessä. Oikeastaan tilanne on hienoisesti huonontunut. Se on tietysti kovin surullista.

Pidän edelleen merkillisenä sitä, että humanitaarisen maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ei ole esitetty ainuttakaan valtion tekemää laskelmaa. Siihen ei liene syynä mikään muu kuin se, että pelätään kansan raivostumista järjettömien kulujen vuoksi. Tuo pelko voi olla oikea, mutta silti tietojen julkaisemattomuus on poliittisesti epäviisasta. Joskus luvut kuitenkin nousevat esiin.


Ps. Olen tuossa viime syksyn kirjoituksessani selvittänyt taloudellista huoltosuhdetta tarkemmin. Mutta tässä kiireiselle lukijalle nyrkkisääntö, jonka esimerkkinä ovat vuonna 2010 maassa asuneet somalit: Laskennallisesti jokainen työssä käyvä somali joutuisi elättämään tuloillaan itsensä lisäksi noin 13 muuta somalia, jos elatusvastuut menisivät kansallisuuksittain. Ne eivät tietenkään mene niin, joten kantaväestö elättää verorahoillaan noin 90 % maassa vuonna 2010 eläneistä Somalian kansalaisista. Se on aika iso osuus.

Eronen voitti, mutta kuka hävisi?

Helena Eronen Facebook-kuvassa

Katsoin perjantaina 20.4.2012 läheteyn A-stream ohjelman poikkeuksellisesti. En ole kyseisen ohjelman suuri fani, vaikka pidän muiden A-sarjan ohjelmien katselusta. Viimeinen A-stream oli kuitenkin nautittavaa katsottavaa. Puhekouluttajan tittelillä esiintynyt Juhana Torkki toi järkeilyn äänen ohjelmaan ja ehkä nousi ohjelman voittajahahmoksi. Mutta varmasti kaikkien huomio kiinnittyi siihen, miten median natsiksi leimaama Helena Eronen selviytyisi puolituntisesta.

Minusta Helena Erosen esiintyminen toi selvästi esille sen, että hän ei ole natsi, politrukki tai muutenkaan vaarallinen henkilö. Siksi kaikki se valtava juttumeri, joka hänen bloggauksestaan on kirjoitettu, on täysin suhteetonta. Eronen ei osoittautunut koulutetuksi kansankiihottajaksi vaan perinteiseksi ja mukavaksi nuoreksi naiseksi, joka haluaisi osallistua avoimeen keskusteluun oman kulttuuriperimänsä ja järkeilynsä kautta. Pitäisikö hänelle asettaa kuonokoppa siksi, että hän on kansanedustaja Hirvisaaren avustaja? Mitä sananvapausmoraalimme sanoo asiasta?

Turun Sanomien aloittaman kiihotuksen tarkoituksena oli iskeä Perussuomalaisia vastaan ja erityisesti kansanedustaja Hirvisaareen, joilla kummillakaan tiettävästi ei ollut mitään tekemistä Erosen bloggauksen kanssa. Juhana Torkin hiillostuksessa Turun Sanomien päätoimittaja jäi kyllä kakkoseksi. Turun Sanomien omistajien kannattaisi katsoa tarkemmin päätoimittajansa perään, jos alle kolmekymppinen kaveri kykenee pieksemään päätoimittajan muutamassa minuutissa.

Jostain kummallisesta syystä Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kiihtyi asiasta niin paljon, että antoi kirjoitukseen osattomana ryhmäpotkut kirjoituksesta julkaisuhetkellä tietämättömälle Hirvisaarelle. Onko asian takana jotain, mitä emme tiedä? Onko Eronen unohtanut niiata riittävän syvään Perussuomalaisten ryhmäjohtajan, kansanedustaja Ruohonen-Lernerin, edessä? Vai onko Hirvisaaren ja eduskuntaryhmän välillä muita jännitteitä, joita ei ole toistaiseksi haluttu tuoda julkisuuteen?

Olipa miten tahansa, saamme kyllä tietää eri näkökulmat jonain päivänä. Perussuomalaisten piirissä nimittäin ei ole sellaista sisäisten skismojen kestävää salailukulttuuria, joka on hallinnut äärivasemmistoa sen perustamisesta alkaen.

Vaikka pöly Erosen blogikohun kohdalla ei ole vielä täysin laskenut, tiedämme jo voittajat ja häviäjät. Jälkimmäisellä puolella ovat huumorintajuttomat ja ymmärtämättömät toimitukset Turun Sanomissa, STT:ssa ja Helsingin Sanomissa, joille nauraa kansan pääosa. Moni jääkiekkofani sekä Helsingissä että Turussa tajuaa, että TPS ja Jokerit ovat lähes järjen jättiläisiä paikkakuntiensa päälehtiin verrattuna.

Häviäjien puolella on kyllä myös Perussuomalainen puolue, jonka sinänsä oikea linja huolimattomien puheiden torjumiseksi ajoi Ruohonen-Lernerin jäänmurtajatyylillä vitsailun karille. Ihmettelen kyllä edelleen Perussuomalaisten jäykkää reaktiota. Missä oli Soinin mainio huumorintaju ja Halla-ahon sarkasmin ymmärrys?

Voittajien puolella ovat ne julkaisut ja keskustelupalstat, jotka ovat raportoineet em. mediatalojen tosikkomaisuudesta. Mutta Helena Eronen nousi hetkessä koko kansan tietoisuuteen, ja lahjakkaana kirjoittajana hänen lukijamääränsä moninkertaistunevat. Kunhan Eronen oppii viivyttämään lähetä-napin painamista ja tarkistamaan tekstinsä, hän voi kohta olla yksi maan luetuimmista kolumnisteista. Hirvisaari voi siis sopia Erosen poistumisesta paremmin palkattuihin hommiin syksyyn mennessä.

Kansanedustaja Hirvisaaren voitto tai tappio riippuu paljolti siitä, mitä hänen ja eduskuntaryhmän välisen epäluottamuksen taustalla oli. Mutta Hirvisaari saa kyllä äänestäjiensä sympatiat sillä, että hän seisoi ryhdikkäästi avustajansa tukena. Hyvä työnantaja ei anna potkuja hyvälle työntekijälle yhdestä virheestä. Hyvä työnantaja tukee virheen tehnyttä hyvää työntekijää.

Lopuksi totean yhdellä virkkeellä mielipiteeni Erosen kohubloggauksesta: Jutussa oli hyvä alku, mutta siitä puuttui se yhdistävä loppu, joka olisi vienyt pois pohjan Turun Sanomien toimituksen älykääpiöiden laatimalta otsikoinnilta. Mutta tämän jälkeen en jätä lukematta ainuttakaan Helena Erosen blogikirjoitusta. Toivottavasti niistä saa nauttia pitkään myös täällä maksuttomalla puolella.