Suomiko Euroopan Unionin häirikkö?

Verkkouutiset kertoo 23.9. europarlamentaarikko Ville Itälän (kok.) olevan huolissaan Suomen maineesta EU:ssa. Muut miettivät, mikä Suomen politiikassa on muuttunut, kun entinen myönteinen ja rakentava maa on muuttunut hankalaksi, sanoi Itälä Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa viitaten Suomen ja Hollannin torppaamaan Romanian ja Bulgarian liittymiseen Schengen-alueeseen. On outo tilanne, jos Suomi katsoo, että kriteerit eivät täyty, kun muut katsovat, että kriteerit täyttyvät, Itälä sanoi. Lisäksi Suomi on ollut eriseurainen Kreikan vakuuskiistassa.

Jostain syystä kokoomuslainen Ville Itälä ei ole lausunnon painotuksista päätellen kovin huolissaan siitä, että Romania ja Bulgaria ovat edelleen Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta suuntautuvan luvattoman siirtolaisuuden ja ihmissalakuljetuksen pääreittejä Eurooppaan. Näin on siitä huolimatta, että mailla on rajatarkastukset sekä EU-rajoillaan että ulkorajoillaan. Voisiko tilanne parantua sillä, että yksi rajatarkastus tältä reitiltä poistuisi?

Onkohan Itälä kysynyt Brysselin byrokraateilta Romanian ja Bulgarian toimien edistymisestä vähemmistöjensä, esimerkiksi romanien, sosiaalisen ja koulutuksellisen aseman kohentamiseksi? Kun asiasta ei ole kuulunut juuri yhtään hyvää uutista siitä huolimatta, että ko. maiden on jo ennen Euroopan Unioniin liittymistään pitänyt aloittaa korjaustoimet, kannattaisi kysyä. Samalla voi kertoa, että Romanian ja Bulgarian Schengen-rajoilla halutaan edes laskea ne Romanian ja Bulgarian kansalaiset, jotka suuntaavat vaikkapa pohjoismaihin rikastuttamaan paikalliskulttuureitamme. Romanian ja Bulgarian kriteerit nyt vaan eivät täyty, kuten kerjäläisongelmastamme Helsingissä voimme joka päivä nähdä.

Suomi on vakuusvaatimuksineen toki ollut jossain määrin eriseurainen tosiasiassa jo selvitystilaan valmiin Kreikan luotottamisessa. Valitettavasti Suomi ei ole ollut riittävän eriseurainen. Vielä valitettavampaa on se, että Euroopan Unionin maista vain kaksi muuta, Hollanti ja Luxemburg, ovat olleet eriseuraisia noudattaessaan EU:n vakaussopimusta. Tervettä eriseuraisuutta olisi ollut vaatia jo viimeistään Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana sopimusten ja terveen taloudenpidon noudattamista näiltä sopimuksia rikkoneilta Kreikalta, Italialta ja muiltakin. Ryhtiä siihen ei ollut Vanhasella, Kalliomäellä, Heinäluomalla, Kiviniemellä eikä Kataisella.

Jos Ville Itälällä on ongelmia viestittää Brysselin europarlamentissa rehellisestä poliittisesta kulttuuristamme, johon mm. kuuluu sitoumuksissa pysyminen ja saman asian odottaminen sopimuskumppaneilta, hän on väärässä paikassa huolehtimassa kansansa eduista. Itälä voi aivan rauhassa kertoa kavereilleen, että seuraavaan europarlamenttiin saattaa Pohjolasta tulla edustajia, jotka eivät valita eriseuraisuutta vaan saattavat jopa vaatia sitä. Paljon tietysti riippuu yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamisesta.