Vaihtoehtoja Ottawan sopimukselle

Liittyminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen jakaa rajusti sekä kansaa että eduskuntaa. Väitän suuren enemmistön kansasta vastustavan Puolustusvoimiemme riisumista puolustuksellisista ja edullisista jalkaväkimiina-asejärjestelmistä  Suomen maanpuolustuksen teknisen toteutuksen ja uskottavuuden vastaisena. 

Maasodankäynnin asiantuntijamme ovat jokseenkin yksimielisinä todistaneet miina-aseen olevan merkittävä osa maavoimiemme taistelutekniikassa, joka on kehitetty nimenomaan Suomen olosuhteisiin.

Tasavallan ulkopoliittinen kärkikolmikko, Halonen-Katainen-Tuomioja, haluavat Suomen liittyvän sopimukseen. Heidän mukaansa asialla on merkitystä kansainväliselle maineellemme ja yleiselle pyrkimykselle poistaa runsaahkosti erityisesti Afrikan ja Kaakkois-Aasian siviileille vahinkoa aiheuttanut asetyyppi kokonaan käytöstä. Näillä argumenteilla on tukijoita myös kansan keskuudessa, joskin ainakin lehtien mielipidekyselyjen mukaan kyse on pienehköstä vähemmistöstä.

Olisiko näille toisensa pois sulkeville kannoille löydettävissä kompromissia, joka ei murentaisi maanpuolustustamme mutta ei myöskään heikentäisi afrikkalaisten ja aasialaisten mahdollisuuksia riisua miinoittajansa aseista? Voisiko Suomi siis tehdä jotain, joka säilyttäisi jalkaväkimiinat kotimaan puolustuksellisessa käytössä  ja samalla jopa vahvistaisi moraalisesti kestävää tavoitetta minimoida miinojen aiheuttamat siviiliuhrit?

Kartoitetaanpa niitä keinoja, joilla Suomi voisi osoittaa olevansa Ottawan sopimuksen tavoitteiden puolella ilman varsinaista liittymistä sopimukseen:

1.    Suomi voisi ilmoittaa, että se ei salli koskaan jalkaväkimiinojen vientiä maasta. Tämä poistaisi huolen, että suomalaisia miinoja joskus joutuisi siviilien poljettavaksi. Samalla se antaisi esimerkin Ottawan sopimuksen ulkopuolisille maille (erityisesti Kiinalle ja Venäjälle), joiden valmistamat miinat ovat aiheuttaneet eniten vahinkoja siviileille.

2.    Suomi voisi ilmoittaa liittyvänsä Ottawan sopimukseen, kun kaikki sen rajanaapuritkin ovat niin tehneet. Tässä vaihtoehdossa Venäjän jalkaväkimiinavarastot tulisivat käytännön referenssiksi.

3.    Suomi voisi ilmoittaa kehittävänsä uudenlaisia ja nykyistä tehokkaampia jalkaväkimiinojen raivausjärjestelmiä, joita tullaan aktiivisesti käyttämään siviilejä uhkaavien miinoitteiden raivaamiseen mm. Afrikassa ja Aasiassa. Tällä toimella olisi hyötynäkökohtia sekä miinavaarallisten alueiden vähentämiseksi että kotimaan puolustuksessa. Jalkaväkimiinojen raivaukseen soveltuva kalusto sopii myös muunlaisten miinoitteiden raivaukseen, ja Puolustusvoimien raivauskalustot – mm. Raisu-ajoneuvot – ovat joka tapauksessa uusimisen tarpeessa.  Toimenpidettä voitaisiin tehostaa lisäämällä merkittävästi Suomen panosta miinanraivausoperaatioissa eri puolilla maailmaa kehitysyhteistyövarojen puitteissa.

4.    Suomi voisi ottaa merkittävästi aktiivisemman roolin laittoman asekaupan torjunnassa. Romahtaneiden valtioiden asevarastoista ja eräistä suurvalloista virtaava pimeä asekauppa aseistaa diktatuurivaltioita ja laittomia militanttiryhmiä, joiden aseellinen toiminta on monikymmenkertaisesti enemmän siviiliuhreja aiheuttavaa verrattuna maastossa oleviin jalkaväkimiinoihin.

Minä en epäile Suomen maineen olevan vaarassa, vaikka emme liittyisi Ottawan sopimukseen. En voi kuvitella kenenkään epäilevän Suomen mainetta, jos antaisimme sitovan julistuksen kolmen tai neljän em. aloitteen osalta. Ehkä kommentoijilta löytyisi muitakin Ottawan korvaavia aloitteita?

Vanhasen hallituksen aikainen oppositiojohtajana Katainen haukkui Ottawan sopimukseen liittymisen hölmöläisten hommaksi ja vahingolliseksi maanpuolustukselle,. Katainen puhuu mielellään vastuunkannosta, jonka hän määrittää mm. kyvyksi tehdä kompromisseja. Voisiko pääministeri Katainen nyt kantaa vastuuta ja tehdä kompromissin miina-asiassa kansansa kanssa? Voisivatko eduskunnan oppositiopuolueet osallistua kompromissiin? Pystyykö presidentti Halonen kompromissiin?

Avainasemassa ovat nyt Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajat. Jos puoluekuri sitoo tervettä järkeä enemmän, kompromissihalu varsinkin Mäntyniemessä ja Katajanokalla on vähäistä. Puoluekurin kannattajille vielä yksi havainto kentältä: Mitä enemmän puoluekuria miinaäänestyksissä, sitä täydemmäksi Perussuomalainen laari käy!