Presidenttiehdokkaiden Nato-yliherkkyydestä

Allergisten ehdokkaiden Nato-näppylä

Presidenttiehdokkaat olivat MTV3:n ensimmäisessä presidenttitentissä. Tentti oli yhtä sekava ja pinnallinen kuin maikkarin tentit yleensäkin. Yksi teema tentissä kuitenkin nousi aika paljastavaksi, ja se paljasti valitettavan yleisen yliherkkyyden.

Toimittaja Haapala esitti yksinkertaisen kysymyksen: "Onko Natossa ollut mitään hyvää?" Kysymyksen jälkeiset kaksi sekunttia olivat koko vaalitentin hiljaisin hetki. Tuon lyhyen hiljaisen hetken jälkeen ensimmäisenä taisi itsensä koota Pekka Haavisto (vihr), joka osasi kertoa Naton epäonnistuneen joissakin toimissaan ja ehkä onnistuneen joissain. Ensin mainitusta hän kertoi esimerkiksi Afganistanin, jota Nato-operaatio ei ole kyennyt rauhoittamaan, ja jälkimmäiseksi kelpasi Kosovo.

Jokunen muukin presidenttiehdokas osasi myötäillä Haaviston näkökantaa. Arhinmäki, jonka Nato-tietämystä olen aiemminkin kritisoinut, tietenkin näki Naton vain rikkaiden länsimaiden pahana klubina, jonka tarkoituksena on ylläpitää lännen valtapoliittisia etuja. Mutta oleellista ei niinkään ollut se, mitä ehdokkaat sanoivat. Järkyttävää oli se, mitä yksikään ehdokas ei muistanut kertoa Natosta.

 Kaikki ehdokkaat taisivat unohtaa, että Nato oli se organisaatio, joka lopulta patosi kommunistisen vallankumouksen Neuvostoliiton miehittämään itäiseen Eurooppaan. Nato oli myös se organisaatio, jonka hermo piti kylmän sodan kuumimpina hetkinä siten, että Eurooppa välttyi kolmannelta isolta sodalta 1900-luvulla. Ja Nato lopulta voitti kylmän sodan ja siten joudutti Neuvostoliiton ja sen satelliittihallitusten sortamien kansojen vapautumista kommunistipuolueiden vallasta. Ja Nato teki tämän kaiken ampumatta laukaustakaan surmaamistarkoituksessa tuliaseilla. 

Kellekään ehdokkaista ei myöskään juolahtanut mieleen, miksi useimmat itäisen Keski-Euroopan valtiot ovat halunneet liittyä Natoon mahdollisimman nopealla aikataululla. Eikä kukaan muistanut kertoa, että kylmän sodan lopusta alkanut viime vuosisadan Euroopan suurin poliittinen murros onnistuttiin toteuttamaan poikkeuksellisen rauhallisesti Naton sateenvarjon alla. Entisen Jugoslavian alueen kansojen vapautumisen kasvukipujen hoidossakin Nato oli ratkaisevassa roolissa, minkä Haavisto siis sentään muisti.

Ymmärrän kyllä, että ehdokkaat eivät ole ammattilaisia poliittisessa historiassa. Tai Väyrynenhän kyllä on, mutta hänen historiantutkimuksensa ei ulotu Paavo Väyrysen poliittista historiaa kauemmaksi. Mutta kyllä ulkopolitiikan tulevan johtajan täytyy nähdä metsä puilta myös Nato-asioissa.

Natolla on kiistattomat ansionsa, mutta sillä on tietysti myös heikkoutensa. Yksi suurimmista Naton vahvuuksista on Yhdysvaltain suuri sitoutuminen Eurooppaan. Saman asian voi tietysti nähdä myös sen heikkoutena ja jopa vaarana. Ja Natolla on viimeaikaisessa ansioluettelossaan myös epäonnistumisia. Mutta kyllä Natosta pitäisi voida ensin keskustella rehellisesti ja kolikon molempia puolia katsellen. Sitten on aivan toinen asia, pitäisikö Suomen olla enemmän vai vähemmän yhteistoiminnassa Naton kanssa. Mutta eihän tähän kysymykseen voi edes muodostaa kantaa, jos ei kykene hahmottamaan Naton roolia viime vuosikymmeninä.

Jos Nato on niin kuuma peruna, että siitä keskustelu sulkee suun, ei ehdokas ole hakemassa oikeaa virkaa. Kyllä Suomen tasavallan ulkopolitiikan johtajaksi haluavan on kyettävä ilmaisemaan ammattimainen käsityksensä Euroopan suurimmasta turvallisuusorganisaatiosta ja transatlanttisen yhteistyön yhdestä kulmakivestä äänestäjäkunnan edessä myös suorassa lähetyksessä. Petyin tältä osin kyllä pahasti kaikkiin ehdokkaisiin MTV3:n ensimmäisessä tentissä.