Arhinmäen Nato-valheet

Nato-valehtelija Arhinmäki

Vasemmistoliittolainen ministeri Arhinmäki ei osannut blogissaan 11.10.2011 sanoa mitään Euroopan velkakriisistä, Suomen velkaantumiskehityksestä tai muistakaan Suomen kannalta tärkeistä ajankohtaisista asioista. No ehkä jalkapallo-otteluiden välillä ei Arhinmäen lähipiirissä niistä ole puhuttu? Blogissaan Arhinmäki nosti tärkeäksi asiaksi Suomen Nato-jäsenyyden torjunnan eri syillä. Valitettavasti useimmat Arhinmäen esittämät syyt tai perustelut eivät kestä rehellistä tarkastelua. Seuraavassa Arhinmäen väittämiä kursiivilla ja faktat lihavoidulla normaalifontilla:

Todellisuudessa Nato-jäsenyydestä lankeaisi Suomelle iso lasku, jonka loppusumma voi nousta jopa useisiin satoihin miljooniin.

Höpöhöpö, Arhinmäki. Lue lisää, niin opit jotain.

Natossa Suomi ei vain vastaanottaisi sotilaallista suojaa toisilta liiton jäseniltä vaan joutuisi myös turvaamaan muita. Suomi sitoutuisi silloin kaikkiin Naton operaatioihin.

Suomi joutuisi Naton jäsenenä sitoutumaan vain niihin kollektiivisen puolustuksen (Naton perussopimuksen 5. artiklan) tehtäviin, joista sovitaan liittymisen yhteydessä. Suurin osa Nato-maista ei ole osallistunut esimerkiksi Libyan, Irakin, Darfurin tai Somalian operaatioihin, koska kyseiset operaatiot eivät ole niille sopineet.  Vastaavasti Suomi saisi sotilaallista suojaa vain siltä osin, kun siitä sovitaan kunkin Nato-maan kanssa.

Vaikka hyväntahtoisesti oletettaisiin, että Suomi pystyisi vastustamaan muiden Nato-maiden painetta ja pitäisi operaatioihin osallistumisessa päätösvallan itsellään, tulee pelkkä valmiuden ylläpito kalliiksi.

Suomi on osallistunut kaikkein kalleimpiin Nato-operaatioihin keskimäärin suuremmalla panoksella kuin vastaavan kokoiset Nato-maat. Tällaisista ovat hyviä esimerkkejä vaikkapa KFOR-operaatio Kosovossa, SFOR-operaatio Bosniassa ja ISAF–operaatio Afganistanissa. Vastaaviin operaatioihin osallistuminen ei edellytä nykyistä korkeampaa valmiutta Suomelta Naton jäsenenä tai sen ulkopuolisena toimijana.

Kun asejärjestelmät jatkuvasti kallistuvat, on selvä, että tällaisista tavoitteista olisi Suomelle Naton jäsenenä odotettavissa iso lasku.

Asejärjestelmien kallistuminen on ongelma kaikille maille aivan riippumatta siitä, ovatko ne Natossa tai eivät. Nato-jäsenyys siis ei asiaan vaikuta. Toisaalta Naton jäsenenä Suomi voisi ostaa osuuden jostain kallistuvasta järjestelmästä saadakseen sille täyden käyttöoikeuden. Jäsenyys myös mahdollistaisi jonkin muun Nato-maan järjestelmien vuokrauksen tai liisauksen määräajaksi, jolloin kotimaahan ei välttämättä tarvitsisi tällaista järjestelmää hankkia. Tosiasiassa nämä jälkimmäiset mahdollisuudet voisivat mahdollistaa jonkin tarvittavan kyvyn tai osaamisen hankinnan halvemmalla kuin toimiminen yksin.

Naton periaatteena on sekin, että jäsenmaat uhraavat asemenoihin noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tavoite (englanniksi benchmark eli kiintopiste, mutta myös tavoite) koskee sekä vanhoja että uusia jäsenmaita. Vaikka moni Nato-maista ei kiintopistettä tavoitakaan, ylittävät eurooppalaisten Nato-maiden puolustusmenot keskimäärin tuon rajan.

Velvoitetta kahden prosentin asemenoihin ei ole. Euroopan Natomaiden puolustusbudjetit ovat keskimäärin 1,7 % bruttokansantuotteesta. Uusien Nato-maiden vastaava luku on 1,65. Suomen nykyisten puolustusmenojen alapuolella tai samassa suhteessa BKT:en ovat mm. seuraavat Nato-maat: Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Unkari, Islanti, Latvia, Liettua, Luxemburg, Romania, Slovakia ja Espanja. Keskimäärin eurooppalaiset Nato-maat siis käyttävät 1,74 % bruttokansantuotteesta puolustukseensa. Täyttä valetta siis koko väite.

Suomessa puolustusministeriön budjetti ensi vuodelle on 2,853 miljardia euroa, mikä on noin 1,4 prosenttia ensi vuodelle ennustetusta bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi toteuttaisi Nato-tavoitteen kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta, tarkoittaisi se puolustusbudjetin nostamista jopa neljään miljardiin euroon.

Löpötilöpöti. Tuollaista tavoitetta ei ole, kuten noin puolet Euroopan Nato-maista osoittaa.

Kun en ole itsekään varsinainen Nato-lobbari, en viitsi puuttua niihin asioihin, jotka ehkä kaikkein eniten puoltaisivat Nato-jäsenyyden hakemista. Arhinmäkikin jätti ne mainitsematta. Mutta yhteen äärivasemmiston Nato-vastaiseen argumenttiin on tässä yhteydessä pakko tarttua. Vasemmisto usein väittää Nato-jäsenyyden vahingoittavan suhteitamme Venäjään (jonka moni vasemmistossa vielä näkee ihannevaltio-Neuvostoliittona) ja johtavan Venäjän varustautumiseen rajamme takana. No Venäjä on aloittamassa varustautumisen siellä, vaikka olemme juuri hallitusneuvotteluissa päättäneet olla hakematta Natoon. Näilläkään asioilla siis ei näyttäisi olevan vasemmistologiikan mukaista kytköstä.

Arhinmäen blogipuheenvuoro on paljastava. Tässäkään asiassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja ei kykene pysymään totuudessa. Kaikkein vakavinta taitaa kuitenkin olla se, että kun Arhinmäki ei uskalla puhua puolueensa linjasta sixpack-hallituksen Eurooppa-politiikassa, blogiin kehitetään aihe, joka ei ole ajankohtainen eikä edes hallitusohjelmassa.