Professori Pekka Haavistoko ylipäälliköksi?

Olen aika monesta nettikirjoituksesta lukenut mielipiteen, jonka mukaan Bristolin yliopiston vieraileva professori Pekka Haavistosta ei olisi kunnolliseksi ylipäälliköksi, sillä prof. Haavisto on sivari. Myös vastakkaisia mielipiteitä on esitetty. Mm. amiraali Juhani Kaskeala antoi lausunnon, jonka mukaan Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi. Tarkastellaanpa asiaa vähän syvemmältä.

Moni, joka ei pidä varusmiespalvelua välttämättömänä ylipäällikön tehtävää varten, vetoaa siihen tosiasiaan, että pääosa Suomen edellisistä presidenteistä ei ole suorittanut varusmiespalvelua tai vastaavaa. Ainoastaan Mannerheimilla, Kekkosella ja Koivistolla oli sotakokemusta. Martti Ahtisaari suoritti rauhan ajan varusmiespalveluksen. Kaikki muut Suomen presidentit ovat jääneet vaille armeijakokemusta.

Ehkä vahvin argumentti sille, että varusmiespalvelus ei ole pakollista ylipäällikkyydelle, löytynee kuitenkin Atlantin toiselta puolelta. Yhdysvaltain viimeaikaisista presidenteistä tietääkseni ainakaan Barack Obama ja Bill Clinton eivät ole suorittaneet minkäänlaista asepalvelusta eivätkä edes siviilipalvelusta. Molemmat ovat kuitenkin toimineet Suomen Puolustusvoimiin verrattuna vähän isomman sotilasmahdin ylipäällikköinä.

Minä siis en pidä tätä sivariargumenttia kestävänä ainakaan siltä osin, että varusmiespalveluksen suorittamattomuus olisi este ylipäällikön tehtävän hoitamiselle. Mutta sivarius ei myöskään millään tavalla pätevöitä Haavistoa ylipäälliköksi. Missähän Haavisto muuten mahtoi 1980-luvulla suorittaa siviilipalveluksensa? Mutta tarkastellaanpa Haaviston turvallisuuspoliittista ajattelua tarkemmin, sillä sieltä saattaisi löytyä johtolankoja otsikon aiheeseen.

Haaviston vastustama Pershing-ohjus

YLEn vaalikeskustelussa (katso kohdasta 41:25 alkaen) 26.1.2012 Haavisto kertoi sivariudensa pääsyyksi Yhdysvaltain ohjushankkeita ja niistä johtuvaa ydinsodan pelkoaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Noilla ohjushankkeilla ja eräillä muillakin sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn osoituksilla Yhdysvallat ja muukin Nato muuten voitti kylmän sodan ilman että yhtään ohjusta tai edes rynnäkkökiväärin laukausta tarvitsi ampua. Lopputuloksena oli kymmeniä kansoja kommunistisessa diktatuurissa pitäneen Neuvostoliiton ja sen kansainvälisen sortojärjestön, Varsovan Liiton, luhistuminen sekä sitä seurannut demokratisoituminen koko itäisessä Euroopassa. Samalla Suomen turvallisuuspoliittinen asema helpottui ratkaisevasti siten, että saatoimme luopua poliittisesta mitäänsanomattomuudestamme ja tunnustaa todellisia arvojamme. Emme me olisi voineet liittyä Euroopan Unioniin, jos läntiselle Euroopalle vihamielinen kommunistidiktatuuri olisi ollut 1990-luvulla voimissaan. Miksi Haavisto halusi tukea satoja miljoonia ihmisiä sortaneita kommunisteja?

Vihreä päältä ja punainen sisältä - Haavisto

Haavisto siis hengasi 1980-luvulla suomalaisten kommunistien masinoimassa liikkeessä, jonka tarkoituksena oli kaikin tavoin olla horjuttamatta Neuvostoliittoa. Ja niin vakaumuksellisesti Haavisto oli liikkeessä mukana, että päätti olla puolustamatta Suomeakin. Tunnen kyllä aika monta 1950-luvun lopulla syntynyttä suomalaismiestä, jotka vastustivat Nato-ohjuksia mutta silti olivat valmiita puolustamaan Natoon kuulumatonta Suomea. Haavisto taisi noihin aikoihin olla ääripunikki?

Siirrytäänpä 1990- ja 2000-luvuille. Haaviston vihreä liike on kohta kahden vuosikymmenen ajan ajanut  alueellisen puolustuksen ja sen vaatiman asevelvollisuusarmeijan sijaan vuoroin pientä palkka-armeijaa tai oleellisesti pienennettyä reserviarmeijaa. Haavisto itsekin on käyttänyt tätä tarkoittavia puheenvuoroja. Suomen turvallisuusympäristössä tämä tarkoittaisi käytännössä puolustuksen keskittämistä palkka-armeijavaihtoehdossa Helsinkiin ja 70000 miehen reservivaihtoehdossa jonnekin Porvoo-Hyvinkää-Kirkkonummi -alueen eteläpuolelle. Molemmat ratkaisut muuten edellyttäisivät liittoutumista joko Naton tai Venäjän kanssa ollakseen uskottavia. Mutta onneksi vihreän liikkeen (kehäteiden eteläpuolinen) Suomi on vielä puolustamisen arvoinen.

Vuonna 1989 Haavisto kansanedustajana jätti eduskunnalle määrärahaehdotuksen Santahaminan varuskunnan muuttamiseksi siviilikäyttöön. Onneksi esitys hylättiin. Santahaminan saari nimittäin kouluttaa enimmän osan pääkaupunkiseudun välittömään puolustukseen tarvittavista reservijoukoista. Lisäksi se kouluttaa kaikki muun Suomen puolustamiseen tarkoitetut aktiiviupseerit. Ehkä Pekka Haaviston tarkoituksena oli siirtää tämä koulutus Joensuuhun, Keuruulle tai Niinisaloon, joista lakkautetaan lähiaikoina varuskunnat? Mitä mahtaisi Yhdysvalloissa, Venäjällä tai Ranskassa tapahtua presidenttihalukkaalle, joka siirtäisi pääkaupunkiseudun puolustuksen satojen kilometrien päähän puolustettavasta kohteesta?

Valtakunnan pääkaupunkiseudun puolustamiseen reserviä kouluttavien rauhan ajan joukko-osastojen siirtäminen pois puolustettavasta kohteesta ei osoita suurta strategista, taktista tai edes sotilasteknistä ajattelukykyä. Moiset ehdotukset poliitikolta tarkoittavat yritystä romuttaa maanpuolustus mahdollisimman nopeasti.

Em. televisiotentissä Haavisto antoi ymmärtää vaihtaneensa mielipiteitään. Hän jopa kertoi voivansa ajatella lähtemistä rauhanturvaajaksi. Asia nyt vaan on niin, että Suomea puolustetaan viime kädessä Suomessa - ei ensisijaisesti Somaliassa tai Afganistanissa. Ehkä Pekka Haavisto ei edes ajattele sotilaspolitiikassaan Suomen puolustamista?

Haavisto ei ole epäpätevä ylipäälliköksi siksi, että hän on sivari. Mutta hänen yrityksensä maanpuolustuksen romuttamiseksi tekevät asian selväksi. Kaikella kunnioituksella, amiraali Juhani Kaskeala, mutta olen kanssanne samaa mieltä pätevyydestä mutta jyrkästi eri mieltä sopivuudesta - ymmärtänätte oleellisen eron noiden sanojen välillä. Haavisto olisi Suomelle vaarallinen ylipäällikkö. Ja lisäksi strategiselta ajattelultaan kelvoton. Eivätkä muutenkaan ansiot  tai energia riitä.

Mutta onhan Pekka mukava keskustelukumppani ja joviaali esiintyjä. Kyllä hyvästä keskustelusta amiraalin kanssa voi jo sotilasansiomitalin myöntää? Minä annan Pekka Haavistolle tässä vaiheessa sotilasansiomitalista huolimatta "hylsyn", mutta vielähän hän ehtii selventämään kantojaan näihin asioihin.