Puolustusministerin poliittisesta rintamakarkuruudesta

Puolustusministeri Stefan Wallin jättämässä
 poliittisen ohjauksen väliin?

Puolustusministeri Stefan Wallin väitti koko helmikuun ajan, että Puolustusvoimien rakennemuutoksen suunniteltiin Puolustusvoimissa. Hän myös kiisti vaikuttaneensa asiaan. Hän ei myöskään hyväksynyt väitteitä ruotsinkielisen Uudenmaan Prikaatin (Nylands Brigad) säilyttämisestä kielipoliittisin perustein.

Perussuomalaisten oikeuskanslerille tekemän jääviysselvityspyynnön ansiosta tiedämme, että puolustusministeri Wallin valehteli helmikuussa median kautta äänestäjille kaikissa edellä mainituissa asioissa. On tietysti kiusallista, että puolustusministeri jää kiinni valehtelusta. Mutta ruotsinkielisen äänestäjäkuntansa edessä Wallinia ei siitä syytetä. Perussuomalaisille valehtelua ei niissä piireissä lasketa synniksi - päinvastoin. Eikä Wallinia myöskään syytetä kenraali Puheloiselle annetusta poliittisesta ohjauksesta, sillä tällä kertaa tuo ohjaus oli ruotsinkielisten kansalaistemme edun mukaista.

En myöskään halua tuomita ministeri Wallinia tuosta ohjauksesta, sillä pidän ruotsinkielistä rauhan ajan joukon säilymistä tärkeänä asiana. Oleellisinta nimittäin on se, että ne perinteisesti noin 600 vuosittain varusmiespalveluksensa ruotsinkielisessä joukko-osastossa suorittavat asevelvolliset edelleen haluavat sen tehdä. Jos Dragsvikin säilyminen siihen auttaa, niin olkoon sitten. Tässä maassa on maanpuolustuksen näkökulmasta jo aivan riittävästi sivareita.

Mutta miksi ministeri Wallin ei alunperin tunnustanut itsestään selvää asiaa - siis poliittista ohjaustaan - ja syyllistyi valehteluun median edessä? Siihen on tasan kaksi syytä, joita valotan seuraavassa.

Ensiksikin Wallin ei halunnut itselleen suomenkielisten äänestäjien silmissä "siltarumpupoliitikon" leimaa. Hänen tarkoituksensa oli siis erottautua erityisesti Keskustapuolueen vahvoista miehistä, jotka ovat aina osanneet vetää valtion varoja kotiseudun suuntaan. Muistellaanpa vaan, miten valtion virastoja on keskustavetoisten hallitusten aikana alueellistettu puolue-etujen mukaisesti. Keskustalaisen puolustusministeri Kääriäisen osuus Maavoimien esikunnan viemisessä Mikkeliin vastoin puolustusvoimien kantaa on kyllä maanpuolustuksellisestikin aivan eri luokan politiikkaa verrattuna pienen Dragsvikin säilyttämiseen.

Wallinin puolustukseksi on sanottava, että hän ei ole ensimmäinen puolustusministeri, joka ohjaa voimakkaasti puolustusvoimia rauhan ajan organisaatioasioissa. Dragsvikia ovat puolustaneet myös kaikki RKP:n aiemmat puolustusministerit (mm. Jan-Erik Enestam ja Elisabeth Rehn) ja myös muut ministerit silloin, kun salkku ei ole ollut RKP:lla.

Tuon puolustuksen menestys on ollut todella vahvaa, sillä Mäkisen saaman sisäpiiritiedon mukaan Dragsvikin varuskunta on ollut puolustusvoimien lakkautuslistan kärjessä viimeisen 20 vuoden aikana joka kerta, kun lakkautuksia on tarvinnut tehdä. Perussyy tuolle Dragsvikin lakkautustarpeelle on aina ollut kehno toimintaympäristö ja toiminnan kalleus. Harjoitusalueet ruotsinkielisten kartanoiden ja suojelualueiden keskellä ovat supistuneet jatkuvasti. Ja UudPr taitaa nykyisin olla puolustusvoimien pienin sodan ajan joukkoja kouluttava joukko-osasto. Pienuus ei ole taloudellisuutta puolustusvoimissakaan.

Toiseksi Wallin varmaankin kuvitteli torjuvansa opposition ja hallituspuolueidenkin riveistä ennakoidun kritiikin parhaiten piiloutumalla johtavien sotilaiden taakse. Ehkä äänestäjien enemmistö ei tiedä sitä, että puolustusministeri tapaa Pääesikunnan (PE) johdon vähintään kahden viikon välein vakiotapaamisissa. Lisäksi hän tapaa erilaisia esittelijöitä PE:sta viikoittain ja on läsnä myös puolustusvoimain komentajan esittelyissä presidentille. Ainakin aiemmin rakennemuutosten valmisteluun liittyen Puolustusministeriön ja Pääesikunnan välillä on ollut suoranainen seminaarien sarja, jossa on annettu poliittista ohjausta.

On siis täysin varmaa, että Wallin on antanut muutakin poliittista ohjausta tämänkertaiseen pv:n rakennemuutokseen. Siinä yhteydessä on mennyt myös Kokoomuksen ja SDP:n viestit kenraali Puheloiselle. Hallituksen pikkupuolueet tuskin ovat päässeet vaikuttamaan itse rakennemuutokseen merkittävästi. Mutta tietysti on muistettava, että Vihreät ja Vasemmistoliitto varmaan tyytyivät jo hallitusohjelmassa määritettyyn itsenäisyyden ajan historian suurimpaan puolustusmenojen leikkaukseen (pl. 1945, jolloin palattiin sodan ajasta rauhan aikaan), jolla ensisijaisesti pestiin Urpilaisen vaalien rökäletappiossa tahriintuneet kasvot. Tästä menoleikkauksesta lisää täällä.

Minä en siis syytä Wallinia poliittisesta ohjauksesta, sillä se on ministerin tehtävä valtiosääntömme mukaan. Enkä syytä häntä oman puolueen äänestäjäkunnan etujen ajamisesta, sillä sitä tekevät kaikki. Ja ministeri Wallin näine ohjauksineen on mitätön tekijä keskustasentrisessä maailmassa ansioituneiden keskuudessa.

Mutta puolustusministeri syyllistyi valehteluun kiistäessään julkisuudessa kaiken sen, mikä osoittautui todeksi kansanedustaja Oinosen (PerusS) oikeuskanslerilla tekemän selvityksen perusteella. Valehtelukaan ei ole uusi ilmiö ministeritasolla, mutta siitä julkinen kiinni jääminen on kyllä harvinaisempaa. Edellisen kerran vastaavasta julkisesta valheesta muistelen kiinni jääneen erään pääministeri Jäätteenmäen (Kesk) ja erään ministeri Juhantalon (Kesk). Molemmissa tapauksissa poliittinen järjestelmä toimi, ja tekijöitä rankaistiin. Jää nähtäväksi, hyväksytäänkö ministeritason valehtelua nyt RKP:n tapauksessa?

Onko Suomen Tasavallan etu se, että puolustusministerinä istuu mies, joka pelkää persujen kritiikkiä niin paljon, että valehtelee kansalle, piiloutuu kenraaleiden taakse ja samalla kiistää tekevänsä niitä tehtäviä - siis poliittista ohjausta - jota varten hänet on eduskunta tehtävään hyväksynyt? Sitä voi kutsua poliittiseksi vastuunpakoiluksi tai karkuruudeksi. Vain eduskunta voi päättää, mitä tällaisille ministereille pitäisi tehdä. Ja seuraavissa vaaleissa tietysti kansa. Mutta Perussuomalaisille ja erityisesti kansanedustaja Oinoselle kiitokset siitä, että valheella oli tällä kertaa lyhyet jäljet.

Ps. Puolustusministerin 19.3.2012 A-studio -vierailun lausunnoista on tuoreeltaan kirjoitettu juttu täällä.