Miten voisi palata rehelliselle 1980-luvun alkupuolelle,
jolloin kapitalistit, kommunistit, demarit ja keskustalaisetkin olivat vielä
rehellisiä. Kokoomuksen kaikkitietävät pojat olivat lähes pysyväksi
muuttuneessa oppositiossa, muu populismi SMP:n pienehköissä raameissa ja markan
arvolla voitiin korjata poliittisen talouspolitiikan virheitä.
Noista ajoista moni asia on muuttunut. Useat asiat ovat
parantuneet. Näitä ovat elintaso, perusturva, lainmukaisuus, hallinnon läpinäkyvyys,
poliittinen korruptio, vähäinen julkinen velka jne. Mutta monet asiat ovat
samalla huonontuneet. Näitä ovat esimerkiksi poliittisen järjestelmän
monimutkaistuminen, käsitteiden laventuminen, räjähdysmäinen julkinen
velkaantuminen ja tieteiden politisoituminen. Keskityn tämän kirjoituksen
jatkossa vain yhteen Suomea huonontavaan asiaan – rasismiin.
Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen
ovat hätkähtäneet yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka ilmeni HS:n
rasismiaiheisessa galluptutkimuksessa lauantaina. Presidentti toivoo HS:n
haastattelussa kansalaisilta ja puoluejohtajilta rasismin vastaisia toimia.
"Ratkaisevaa on meidän oma arkikäytös ja arkirohkeus. Se on usein rasismin
kohteena olevien ihmisten ensimmäinen tuki.” Pääministeri Katainen taas suhtautuu
tutkimuksen tuloksiin lähes suuttuneesti. "Mitä ihmettä me suomalaiset
pelkäämme?"
1980-luvun alussa rasismi jokseenkin yksimieliseksti käsitettiin
rotuun tai ihonväriin perustuvana syrjintänä. Nyt se on jotain aivan muuta. Rasismiksi
määritellään sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen
ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta
erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä
perusteella. Rasismiksi määritellään siis sekä kansainvälisten sopimusten,
Suomen lainsäädännön että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös
kulttuurinen rasismi. Lisäksi puhutaan vaikeasti havaittavasta piilorasismista.
Mitä ovat kulttuurinen rasismi tai piilorasismi, jäävät usein määrittelemättä.
Halonen ja Katainen eivät niitä myöskään määrittele.
Rasismin nykyinen määrittely mahdollistaa
kulttuurirelativismin – siis kaikkien kulttuurien samanarvoiseksi julistamisen –
hyväksymisen. Onko Halosen ja Kataisen sanoma todella se, että islamilainen
kulttuuri epätasa-arvoisuuksineen ja julmine rangaistuksineen olisi
samanarvoinen moniarvoisen yhteiskuntamme kanssa? Voisiko jokin
viidakkokulttuuri, jossa vielä syödään ihmisiä, olla sinänsä hyväksyttävä myös
Suomessa? Voisivatko Halonen ja Katainen kertoa, mitkä asiat islamilaisessa tai
vaikka arabikulttuurissa ovat impivaaralaistamme parempia? Valitettavasti he
eivät tee sitä, sillä siihen argumentit loppuvat.
Jotenkin tuntuu siltä, että 1980-luvun alku kaikkine
vikoineenkin oli onnellisempaa aikaa. Silloin käsitteet niin kommunisteille
kuin porvareille olivat selviä. Rasismikin oli yksiselitteisen selvää ja yhtä
tuomittavaa kaikille. Se ei silloin tarkoittanut maahanmuuttopolitiikan vastustamista. Silloin Suomesta ei juurikaan löytynyt rasisteja. Näin ei
ollut vielä edes 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin kävin lapsikatraani kanssa sulassa
sovussa uimassa vietnamilaisten pakolaisten kanssa Malmin uimahallissa.
Silloin rasismiksi ei vielä luokiteltu
maahanmuuttopolitiikan – tai muunkaan politiikan – arvostelua. Eikä mitään muutakaan punavihreää krapulaa. Se oli
rehellistä aikaa, jota Halosen ja Kataisen arvojohtajuus eivät olleet
pilanneet. Eikös palattaisi takaisin rehellisiin aikoihin, jolloin velka on
välttämätön paha, syrjintä tuomittavaa, kansainvälinen kilpailukyky hyvää,
islam takapajulaa ja ilmasto normaalia. Tämä tulisi kaikille edullisimmaksi ja
myös reilummaksi.
Tämä 80-luku oli parasta aikaa elämässäni.
VastaaPoistaSuren sen menemistä joka päivä.