Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi adoptiota koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Nykyinen lapseksiottamisesta annettu laki siis kumottaisiin ja korvattaisiin uudella adoptiolailla. Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa.
Ehdotetun adoptiolain mukaan vain aviopuolisot voisivat adoptoida yhdessä. Näinhän on myös nykyisessä laissa. Esitystä valmisteltaessa ei haluttu muuttaa lakia siten, että avopuolisot saisivat mahdollisuuden adoptoida yhdessä. Tätä perusteltiin halulla varmistua siitä, että adoption hakijoiden parisuhde on vakaalla pohjalla.
Lakiin ehdotetaan otettavaksi uudet säännökset adoptoitavan ja adoptionhakijan välisestä vähimmäis- ja enimmäisikäerosta sekä adoptionhakijan enimmäisiästä. Niitä noudatettaisiin vain alaikäisen lapsen adoptioissa. Ehdotuksen mukaan lapsen ja hakijan välisen ikäeron tulisi olla vähintään 18 vuotta, ja se saisi olla enintään 45 vuotta. Tämä vastaa nykyisenkin lain aikana noudatettua käytäntöä. Lisäksi ehdotetaan, että adoptionhakija ei saisi olla 50 vuotta vanhempi. Hakijan vähimmäisiäksi ehdotetaan nykyisen lain mukaisesti 25 vuotta.
Muutaman viimeisen vuoden aikana mediassa on puhuttu valtavan paljon homoparien oikeudesta adoptioon. On kovin kummallista, että adoptiolain uudistuksessa asiasta ei ole mainittu sanallakaan. Tai oikeastaan se ei ole kahdestakaan syystä kummallista. Ensiksikin adoptiolain keskeisin sisältö on lapsen etu, jota on aika vaikeaa ryhtyä jakamaan muiden eduiksi. Voisi myös kuvitella vaikeaksi todistaa lainsäädännön tasolla lapsen eduksi adoptoitumista homo- tai lesboliiton muodostamaan kotiin. Toiseksi syyksi voisi kuvitella niitä ongelmia, joita ulkomailla syntyisi, mikäli Suomen adoptiolaissa mahdollistettaisiin homoparien adoptio-oikeus. Ylivoimainen enemmistö maailmasta ei tunnusta homoseksuaalisia parisuhteita laillisiksi. Isoissa kulttuuripiireissä - mm. muslimienemmistöisissä maissa - homosuhteista seuraa rangaistus. Suomalaisten heteroparien adoptiomahdollisuudet siis esimerkiksi Kiinasta ja latinalaisesta Amerikasta vaikeutuisivat.
Kataisen hallitus on myös sitä mieltä, että yli 50-vuotias on ikänsä puolesta kyvytön isäksi tai äidiksi. Onkohan minulla outo suku, mutta olen sieltä tuntenut useampiakin tuon iän ylittäneitä vastasyntyneiden vanhempia? Kaikki lapset on tähän asti hoidettu kaidalla tiellä hyvän veronmaksun alkuun. Ehkä Eduskuntaan ja julkisuuteen ei haluttu keskustelua 49-vuotiaan homopariskunnan ja 51-vuotiaan heteropariskunnan paremmuudesta?
Jos lapsen etuna pidetään sitä, että adoptiovanhemmat edustavat ns. normaalia ja perinteisesti luonnollista vanhemmuuden ikärakennetta ja muutakin perheyhteisöä, hyväksyn perustelun. Jännityksellä odotan hallituksen esitystä avioliittolain muuttamisesta, jossa perustellaan avioliittoon ylennetyn homo- tai lesbopariskunnan lisääntymisen luonnollisuus verrattuna avopariin tai aviopariin, jonka toinen puoliso on yli 50 ikäinen. Olisiko homoparilla tässä vertailussa luonnollinen "oikeus" adoptioon. Minulta on jäänyt huomaamatta se, mistä lähtien homoseksuaalit ovat luonnollisesti lisääntyneet? Jos näin kävisi - siis biologista normaaliutta ja jonkun etua lyötäisiin korville - valitettavasti häviäjänä on todennäköisesti adoptiolapsi, jonka edun piti adoptiolain perustelujen mukaan olla ensisijainen.
On kummallista, että adoptiolain uudistuksesta ollaan tiedotusvälineissä oltu kovin hiljaisia, vaikka homoadoptio on ollut yksi kuumimmista puheenaiheista niin lööpeissä kuin keskustelupalstoilla. Voisiko syynä olla journalistin pelko joutua Setan ja vihreiden laatimalle syytettyjen tai homofoobikoiden listalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti