Ei sitten tullut turvaneuvostopaikkaa Suomelle

Jäätiin viimeiseksi kisassa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä, vaikka meidän piti voittaa koko kisa. No, kyllähän me tiedämme, että kyse on demarien alulle panemasta projektista, jonka tulos on siis puhdas nolla. Vain kisavalmisteluihin pannut isot kulut jäävät meille. Olen todella pahoillani, että kaikki tämä tapahtuu kokoomuslaisen presidentin ja pääministerin aikana. Niin kävi, kun Kokoomus lähti leikkimään demarien peliä. Arvaapa, minkä puolueen laariin taas sataa?

Tosiasiassa turvallisuusneuvostopaikan haku oli presidentti Halosen iso projekti, jonka taustavoimana oli Erkki Tuomioja niin Vanhasen ykkösen kuin Kataisen hallitusten ulkoministerinä. Projektiin pannuista yli miljardista eurosta huolimatta tuloksena oli viimeinen sija. Kiitos, demarit, nollatuloksesta ja rahojen tuhlauksesta.

Liittyminen Ottawan miinasopimukseen varmasti kuului tähän Halosen kampanjaan. Yksin toimintakykyisten miinojen "korvaaminen" maksaa satoja miljoonia euroja. Valitettavasti kadotetun suorituskyvyn korvaaminen ei onnistu edes noilla rahoilla hankittavilla järjestelmillä. Iso osa armeijan muustakin tulivoimasta on tämän hankkeen alttarilla uhrattu. Somalian ja Libanonin operaatioihin osallistumiset (vajaa sata miljoonaa vuodessa) ovat olleet maksuja jäsenyyskisassa turvallisuusneuvostoon.

Lisäksi hurjasti velkaantuva maamme lappaa vuosittain miljarditolkulla rahaa ulkomaille salonkikelpoisuutensa ylläpitämiseksi. Etelä-Euroopan pankkituet ja mm. kehitysapuvarojen pitäminen korkealla valtion kovasta velkaantumisesta huolimatta (ainakin 200-300 miljoonan edestä) kuuluu tähän pyrkimykseen. Kun kaikki lasketaan yhteen vaikkapa viiden vuoden ajalta, päästäänkin jo selvästi miljardiluokkaan.

Kalliita ovat maailmanparantajademarien harrastukset, mutta kehnoja olivat tulokset. Paljoa ei Halosen ja Tuomiojan oppeihin maailmalla luoteta. Tuolla tuloksella eivät aukene edes ovet Valkoiseen taloon. Jotain muuta täytyy tehdä – huh. Toivottavasti presidentti Niinistö muistaa tuossa asiassa kohtuuden.

Toisaalta voimme olla tulokseen sikäli tyytyväisiä, sillä rahaa olisi palanut vielä paljon lisää, jos turvallisuusneuvoston jäsenenä olisimme joutuneet resursoimaan esimerkin vuoksi erilaisia tulevia päätöslauselmia. Eikä tarvitse kuunnella Tuomiojan selityksiä maailmanpolitiikan johtamisesta. Kestetään nyt muutama viikko selityksiä tappiosta ja väittämiä, että kaikki uhraukset eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Uskoo niitä, ken haluaa.

En kirjoittanut tätä siksi, että neuvoisin ketään äänestämään YK-vaalitappion vuoksi kuntavaaleissa esimerkiksi Perussuomalaisia. Kirjoitin sen siksi, että tiedän yllä olevien asioiden liittyvän yhteen. Minusta äänestäjänkin kuuluu se tietää. Sen tiedon perusteella äänestäjä voi sitten harkita erilaisten poliittisten liikkeiden päämääriä, kohtuullisuutta ja keskittymistä Suomen etuihin.

Ja minun mielestäni politiikkaa kuuluu arvioida tulosten perusteella. Hyvät aikomukset, joiden edessä uhrataan omat edut, eivät riitä menestykseen. 

Humanitaariset maahanmuuttajat edelleen taloudellinen riippakivi

Kirjoitin viime lokakuussa blogikirjoituksen otsikolla "Maahanmuutto, työllisyys, huoltosuhde ja hintalappu". Tuossa kirjoituksessani käytin Tilastokeskuksen tuoreimpia tietoja, jotka silloin olivat vuodelta 2009. Nyt käytettävissä ovat vuoden 2010 tiedot, joten katsotaanpa, onko tilanne muuttunut. Käytän samoja ulkomaalaisperäisiä ryhmiä kuin edellisessä jutussa vertailun helpottamisen vuoksi.

No, tilanne on kyllä muuttunut ja valitettavasti Suomen taloudellisen rasitteen kannalta huonompaan suuntaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaisten työllisten määrä kasvoi vuoteen 2009 verrattuna noin 30 000 hengellä ja työttömien määrä väheni noin 32 000 hengellä. Tältä osin huoltosuhde siis vähän parani. Suunta toki oli oikea, mutta muutos kuitenkin vähäinen. Suomalaisten taloudellinen huoltosuhde säilyi noin tasolla 1,3. Jokainen työssäkäyvä siis keskimäärin elätti itsensä lisäksi 1,3 kansalaista.

Virolaisperäisen väestön määrä maassamme on vuodessa kasvanut yli 4000 hengellä, mutta vastaavasti myös työllisten virolaisten määrä on kasvanut yli 2000 hengellä. Heidän osaltaan huoltosuhden on noin enneallaan ja erittäin hyvä. Ruotsalaisen, saksalaisen alankomaalaisen ja venäläisen väestön osalta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.  Niiden laskennalliset huoltosuhteet ovat ennallaan ja hyvin siedettäviä, kuten alla olevasta graafista näkee.

Eräistä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian maista tulevien huoltosuhde on valitettavasti laskenut. Somalian kansalaisten määrä on vuodessa kasvanut tuhannella hengellä, mutta työllistyneiden määrä on pysynyt edellisen vuoden 500 tasolla. Irakilaisten määrä on on myös kasvanut noin tuhannella, ja työllisten määrä on kasvanut samassa suhteessa mutta pysyen edelleen matalana. Afgaanien määrä on kasvanut vajaalla 300 hengellä, eikä sielläkään ole merkkejä huoltosuhteen paranemisesta. Etiopiasta ja Sudanista tulleiden osalla ei ole merkittäviä muutoksia määrissä eikä huoltosuhteessa.

Etiopialaisten huoltosuhde on tietysti erinomainen. Se on jopa parempi kuin suomalaisen väestön. Mutta muut yllä olevat (lähinnä humanitaariset) maahanmuuttajaryhmät elävät jollain aivan muilla keinoilla kuin työnteolla.

Vuoden 2009 tilastotietojen perusteella laatimassani kirjoituksessa tein seuraavat johtopäätökset maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Ne olivat seuraavat:

1. Työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on huikea ero ainakin taloudellisesti.
2. Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei rikasta ainakaan taloudellisesti. Se velkaannuttaa Suomea vakavasti.
3. Maahaanmuuttopolitiikan perustelu työvoima-asioilla ei ole järkevää ainakaan somalien, afgaanien, sudanilaisten ja irakilaisten kohdalla.

Maahanmuuttopolitiikan rikastuttavaa vaikutusta ei ainakaan taloudellisessa mielessä voi löytää. Ei ole ihme, että edelliset Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ennen vaaleja halunneet kertoa maahanmuuton kustannuksista.

Vuoden 2010 tilastotiedot eivät oikeuta muuttamaan noita johtopäätöksiä. Oleellista kehitystä ei ole tapahtunut humanitaarisin perustein Suomeen saapuneiden ihmisten työllistymisessä. Oikeastaan tilanne on hienoisesti huonontunut. Se on tietysti kovin surullista.

Pidän edelleen merkillisenä sitä, että humanitaarisen maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ei ole esitetty ainuttakaan valtion tekemää laskelmaa. Siihen ei liene syynä mikään muu kuin se, että pelätään kansan raivostumista järjettömien kulujen vuoksi. Tuo pelko voi olla oikea, mutta silti tietojen julkaisemattomuus on poliittisesti epäviisasta. Joskus luvut kuitenkin nousevat esiin.


Ps. Olen tuossa viime syksyn kirjoituksessani selvittänyt taloudellista huoltosuhdetta tarkemmin. Mutta tässä kiireiselle lukijalle nyrkkisääntö, jonka esimerkkinä ovat vuonna 2010 maassa asuneet somalit: Laskennallisesti jokainen työssä käyvä somali joutuisi elättämään tuloillaan itsensä lisäksi noin 13 muuta somalia, jos elatusvastuut menisivät kansallisuuksittain. Ne eivät tietenkään mene niin, joten kantaväestö elättää verorahoillaan noin 90 % maassa vuonna 2010 eläneistä Somalian kansalaisista. Se on aika iso osuus.

Eronen voitti, mutta kuka hävisi?

Helena Eronen Facebook-kuvassa

Katsoin perjantaina 20.4.2012 läheteyn A-stream ohjelman poikkeuksellisesti. En ole kyseisen ohjelman suuri fani, vaikka pidän muiden A-sarjan ohjelmien katselusta. Viimeinen A-stream oli kuitenkin nautittavaa katsottavaa. Puhekouluttajan tittelillä esiintynyt Juhana Torkki toi järkeilyn äänen ohjelmaan ja ehkä nousi ohjelman voittajahahmoksi. Mutta varmasti kaikkien huomio kiinnittyi siihen, miten median natsiksi leimaama Helena Eronen selviytyisi puolituntisesta.

Minusta Helena Erosen esiintyminen toi selvästi esille sen, että hän ei ole natsi, politrukki tai muutenkaan vaarallinen henkilö. Siksi kaikki se valtava juttumeri, joka hänen bloggauksestaan on kirjoitettu, on täysin suhteetonta. Eronen ei osoittautunut koulutetuksi kansankiihottajaksi vaan perinteiseksi ja mukavaksi nuoreksi naiseksi, joka haluaisi osallistua avoimeen keskusteluun oman kulttuuriperimänsä ja järkeilynsä kautta. Pitäisikö hänelle asettaa kuonokoppa siksi, että hän on kansanedustaja Hirvisaaren avustaja? Mitä sananvapausmoraalimme sanoo asiasta?

Turun Sanomien aloittaman kiihotuksen tarkoituksena oli iskeä Perussuomalaisia vastaan ja erityisesti kansanedustaja Hirvisaareen, joilla kummillakaan tiettävästi ei ollut mitään tekemistä Erosen bloggauksen kanssa. Juhana Torkin hiillostuksessa Turun Sanomien päätoimittaja jäi kyllä kakkoseksi. Turun Sanomien omistajien kannattaisi katsoa tarkemmin päätoimittajansa perään, jos alle kolmekymppinen kaveri kykenee pieksemään päätoimittajan muutamassa minuutissa.

Jostain kummallisesta syystä Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kiihtyi asiasta niin paljon, että antoi kirjoitukseen osattomana ryhmäpotkut kirjoituksesta julkaisuhetkellä tietämättömälle Hirvisaarelle. Onko asian takana jotain, mitä emme tiedä? Onko Eronen unohtanut niiata riittävän syvään Perussuomalaisten ryhmäjohtajan, kansanedustaja Ruohonen-Lernerin, edessä? Vai onko Hirvisaaren ja eduskuntaryhmän välillä muita jännitteitä, joita ei ole toistaiseksi haluttu tuoda julkisuuteen?

Olipa miten tahansa, saamme kyllä tietää eri näkökulmat jonain päivänä. Perussuomalaisten piirissä nimittäin ei ole sellaista sisäisten skismojen kestävää salailukulttuuria, joka on hallinnut äärivasemmistoa sen perustamisesta alkaen.

Vaikka pöly Erosen blogikohun kohdalla ei ole vielä täysin laskenut, tiedämme jo voittajat ja häviäjät. Jälkimmäisellä puolella ovat huumorintajuttomat ja ymmärtämättömät toimitukset Turun Sanomissa, STT:ssa ja Helsingin Sanomissa, joille nauraa kansan pääosa. Moni jääkiekkofani sekä Helsingissä että Turussa tajuaa, että TPS ja Jokerit ovat lähes järjen jättiläisiä paikkakuntiensa päälehtiin verrattuna.

Häviäjien puolella on kyllä myös Perussuomalainen puolue, jonka sinänsä oikea linja huolimattomien puheiden torjumiseksi ajoi Ruohonen-Lernerin jäänmurtajatyylillä vitsailun karille. Ihmettelen kyllä edelleen Perussuomalaisten jäykkää reaktiota. Missä oli Soinin mainio huumorintaju ja Halla-ahon sarkasmin ymmärrys?

Voittajien puolella ovat ne julkaisut ja keskustelupalstat, jotka ovat raportoineet em. mediatalojen tosikkomaisuudesta. Mutta Helena Eronen nousi hetkessä koko kansan tietoisuuteen, ja lahjakkaana kirjoittajana hänen lukijamääränsä moninkertaistunevat. Kunhan Eronen oppii viivyttämään lähetä-napin painamista ja tarkistamaan tekstinsä, hän voi kohta olla yksi maan luetuimmista kolumnisteista. Hirvisaari voi siis sopia Erosen poistumisesta paremmin palkattuihin hommiin syksyyn mennessä.

Kansanedustaja Hirvisaaren voitto tai tappio riippuu paljolti siitä, mitä hänen ja eduskuntaryhmän välisen epäluottamuksen taustalla oli. Mutta Hirvisaari saa kyllä äänestäjiensä sympatiat sillä, että hän seisoi ryhdikkäästi avustajansa tukena. Hyvä työnantaja ei anna potkuja hyvälle työntekijälle yhdestä virheestä. Hyvä työnantaja tukee virheen tehnyttä hyvää työntekijää.

Lopuksi totean yhdellä virkkeellä mielipiteeni Erosen kohubloggauksesta: Jutussa oli hyvä alku, mutta siitä puuttui se yhdistävä loppu, joka olisi vienyt pois pohjan Turun Sanomien toimituksen älykääpiöiden laatimalta otsikoinnilta. Mutta tämän jälkeen en jätä lukematta ainuttakaan Helena Erosen blogikirjoitusta. Toivottavasti niistä saa nauttia pitkään myös täällä maksuttomalla puolella.

Tuulivoima hiipuu Englannissa ja maailmalla

The Daily Tlegraph -lehden kuvitusta
linkistä aukeavaan juttuun

Iso-Britannian hallitus on vetämässä pois tukensa tuulivoiman jatkokehittämiseltä. Hallitus ei siis halua enää lisätä tuulivoiman osutta brittien energiatuotannossa. Tämä johtuu pitkälti kolmesta eri syystä, jotka ovat kytköksissä toisiinsa.

Ensinnäkin jo nyt rakennetun tuulivoiman kulut ovat nostaneet niin paljon brittitalouksien energiakustannuksia, että keskiluokkakin on alkanut napinoida. Briteissä on noussut keskusteluaiheeksi energian hinnannousun aiheuttama köyhyys.

Toiseksi tuulivoiman uskottavuus on kärsinyt kovia kolauksia sekä toimintavarmuutensa että ympäristöhaittojensa osalta. Brittein saaret ovat kokeneet viime vuosien talvina useita kovia pakkasjaksoja (joita sikäläisen ilmatieteenlaitoksen mukaan ei enää jatkuvasti lämpenevässä ilmastossa pitänyt esiintyä), joiden aikana tuulivoimalat eivät ole pyörineet. Viime vuosina maisemaan nousseet ja kauas näkyvät 100-metriset tuulivoimalat ovat yhä useampien mielestä maisemahaitta ja uhka lentäville eläimille. Jopa osa ympäristöjärjestöistä on kääntynyt niitä vastaan kerättyään linnun- ja lepakonraatoja voimaloiden alta.

Brittiparlamentin kansanedustajat saavat em. aiheisiin liittyen yhä enemmän postia, jossa kyseenalaistetaan edellisten sosialidemokraattisten hallitusten aikaiset päätökset tuulivoiman ja yleensäkin ns. vihreän energiateollisuuden suosimisesta. Pari kuukautta sitten yli sata suurimman hallituspuolueen kansanedustajaa ilmoitti julkisella kirjelmällä vastustavansa uusien tuulivoimaloiden rakentamista.

Tulos tästä näyttää olevan se, että Iso-Britannian hallitus aikoo energia- ja ilmastonmuutosministeri Greg Barkerin mukaan lopettaa tuulivoiman lisäämisen. Barkerin mukaan Britanniassa on jo se tuulivoima, jota he tarvitsevat. Samalla suunnitellaan tuulivoimalle vuosittain maksettavien noin 500 miljoonan euron tukiaisten pienentämistä tulevina vuosina. Brittihallitus muuten ei aio käydä neuvotteluja asiasta EU-komission kanssa, vaikka em. toimet ovat vastoin sen sitoutumista EU:n uusiutuvan energian  lisäämissuunnitelmien kanssa. Nämä päätökset eivät ole yllätyksiä, sillä kirjoitin niistä jo viime lokakuussa.

Samanlaisia päätöksiä on jo tehty Espanjassa, Portugalissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Jostain syystä lähes täyskäännökset tuulivoiman kohdalla eivät ole kiinnostaneet kotimaisia mediatalojamme. Miksihän? Ehkä siksi, että tuulivoima olosuhteiltaan em. maita paljon huonommassa Suomessa on edelleen tavoittelemisen arvoista, kuten viimeksi kuulimme neljältä eri hallituspuoluetta edustavalta ministeriltä ns. Tarastin tuulivoimatyöryhmän mietinnön julkistamistilaisuudessa.

Pitäisikö velkaantuvan ja kilpailukykyään menettävän Suomenkin tarkistaa energialinjauksiaan ja lopettaa kansantaloudellisesti kannattamattoman sekä sähkölaskujamme kasvattavan tuulivoiman lisärakentaminen? Minun mielestäni niin tuulivoiman paratiisissa, Iso-Britanniassa, ja kahdessa energiatuotannon suurvallassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, nähdystä esimerkistä pitää ottaa nopeasti mallia. Ja Brysselin komissaareilta pitää vaatia tuulivoiman sijaan edullista sekä varmaa energiaa.

Yksinkertainen ratkaisu Helsingin kerjäläisongelmaan

Apua vielä saamaton kerjäläinen Helsingissä.

Kevät saapuu pienestä takatalvesta huolimatta. Muuttolinnut ovat palaamassa, ja niin tekevät myös Balkanin maista kotoisin olevat kerjäläiset. Minun mielestäni noilla muuttolinnuilla on ikäänkuin kotipaikkaoikeus Suomessa, mistä syystä olen aina vastustanut haahkojen kevätammuntoja, joka kuitenkin on eräissä suvaitsevaisuudestaan tunnetuissa piireissä kansanhuvia.

Mutta minä noiden suvaitsevaisten mielestä varmaankin pahimman luokan rasistiksi luokiteltavana en voi hyväksyä balkanilaisen kerjäävän Helsingin kadulla. Minusta se ei ole ihmisarvon mukaista eikä normaaliin toimintaan kuuluvaa Euroopan Unionissa. Ihmisellä, joka joutuu täällä kerjäämään, täytyy olla todellinen hätä.

Niinpä suosittelen kaikille huolestuneille kansalaisille seuraavaa toimintamallia, kun kerjäläisen kohtaa:

1. Soita hätänumeroon (siis ei 911 vaan 112), ja kuvaa kerjäläisen surkea tilanne. Odota hetki, että poliisi saapuu paikalle.
2. Jos poliisi ei saavu pian paikalle, soita apulaiskaupunginjohtaja Laura Rätylle (puh.   09 310 1691) , ja sen jälkeen valita 112-palveluun huonosta toiminnasta.
3. Lisäksi muista valittaa poliisipäällikkö Jukka Riikoselle (puh.  071 877 0111) kehnosta kerjäläistä kohdanneesta palvelusta.

Muista, että kansalaisena Sinulla on oikeus saattaa valituksesi suoraan Rätyn ja Riikosen tietoon!

Olen aika varma, että muutaman tuhannen huolestuneen kansalaisen yhteydenoton jälkeen Helsingissä ei ole kerjäläisiä. Ja ottaen huomioon kerjäläisongelman näkyvyys muutamaan tuhanteen soittoon ei välttämättä mene montaa tuntia, jos kansalaiset oikeasti haluavat kerjäläisten parasta. Siispä kerjäläisongelman ratkaisu vaatii oikeastaan vain kansalaisvastuuta ja sitkeitä kansalaisia. Ainakin Sveitsissä tämä on toiminut Jouni Jokelan blogin mukaan.

Joten laitapa tämä kirjoitus eteenpäin vaikka Facebookissa! Auta kerjäläisiä!

Halla-aho vs. Stubb romaniasiassa - 3-0

Jussi Halla-aho tuon väittelyn
taisi voittaa.

Tästä linkistä näkyvästä Ylen videossa näet eurooppaministeri Stubbin ja kansanedustaja Halla-ahon väittelyä romanikerjäläisistä. Halla-aho siis kysyy, mitä hallitus aikoo tehdä romanikerjäläisyyteen liittyvän ihmiskaupan ja muun järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Kysymys on kaikinpuolin järkevä, sillä kaikki tiedot Balkanin romanien toiminnasta Suomessa viittaavat sekä ihmiskauppaan että järjestäytyneeseen rikollisuuteen, kuten Halla-aho poliisin tilastoihin viitaten osoittaa.

Ministeri Stubb hiiltyy kysymyksestä ja nostaa rasismikortin esiin. Hän toteaa, että "me puhumme niillä rajoilla, jossa ....yhtä kansakuntaa ikäänkuin (yritetään) leimata; he eivät osaa kirjoittaa, he eivät osaa lukea, he ovat kriminaaleja..... ja minun mielestäni tämänkaltaista asiaa ei tässä salissa pidä käydä... ". Poliisin tilastojen mukaan Romanian romanit muuten eivät osaa kirjoittaa, lukea jne.. Mitä ministeri Stubb yritti todistaa? Epätodellisuuttako? Ja yrittääkö Stubb vaientaa keskustelun eduskunnassa rasismikorttiin vetoamalla?

Kun kansanedustaja Halla-aho jatkaa kysymällä sopivaa keskustelufoorumia ja ehdottamalla Romanian painostamiseksi mm. Romanian Schengen-jäsenyyden viivyttämisellä, Stubbkin jo tekee 180 asteen käännöksen ja sentään myöntää Suomen eduskunnan mahdolliseksi keskustelupaikaksi. Stubb kuitenkin yrittää syyllistää Halla-ahoa sävyasioista, jotka ovat Suomen poliisin arkipäivää ja rekistereissä. Stubbin mukaan Romanian Shcengen-jäsenyydellä ja Romanian kerjäläisongelmalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Valitettavasti ministeri Stubb on asiassa monipuolisesti väärässä ja siinä mielessä vielä syyllinen, että eurooppaministerinä hän ei liene tehnyt mitään eurooppalaisella keskustelutasolla romanien asioiden parantamiseksi heidän kotimaissaan. Toiseksi vapaa liikkuvuus mahdollisti Romanian kerjäläisten tulon Suomeen. Kolmanneksi Suomen löysä lainkäyttö on houkutellut romanialaisia rikollisryhmiä tänne. Mutta tuo ensimmäinen asia on tärkein.

Eurooppalaisella tasolla ei ole saatu juuri mitään aikaan Romanian romanien olosuhteiden parantamiseksi, vaikka asiasta on ollut jo usean vuoden ajan paljon puhetta. Romania ei ole juurikaan häiriintynyt eurooppalaisesta romanikeskustelusta, sillä sille on luvattu pääsu Schengen-alueelle tämän vuoden aikana joka tapauksessa. Miksi Romanian siis tarvitsisi tehdä mitään romanivähemmistönsä hyväksi?

Kansanedustaja Halla-aho osuu asian ytimeen kytkiessään Romanian Schengen-jäsenyyden maan vähemmistöjen asemaan. Se on ainoa keino pakottaa romanialaiset ottamaan romanivähemmistönsä aseman parantaminen tosissaan. Siis Romanian Schengen-jäsenyys todella pitäisi kytkeä Helsingin romanikerjäläisongelmaan. Pitäisi käyttää myös muita mahdollisia keinoja Romanian painostamiseksi ja myös kannustamiseksi asiassa. Mutta maa, josta lähtee vuosittain satojatuhansia kansalaisia kerjuulle eri puolille Eurooppaa, ei ole ollut alunperinkään valmis jäsenyyteen. Jos todellista vastuuta tämän korjaamiseksi ei anneta Romanialle itselleen, se sitten jää Suomelle ja muille romanisiirtolaisuuden kohdemaille.

Ehkä Stubb haluaa vapaaehtoisesti ottaa vastuun Suomen romaniväestöön verrattuna monituhatkertaisesta ongelmasta? Se taitaa olla Kokoomuksen eurosiiven, Demarien, Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteinen linja? Jos olisin kansanedustaja, kysyisin maahanmuutosta ja rikollisuuden torjunnasta vastaavalta sisäministeri Räsäseltä (KD), paljonko tämä romanien lysti maksaa, vai rikastuttaako se Suomea. Stubbhan ei ole näistä asioista vastuussa. Siis oliko Halla-ahon sihtikään nyt ihan kohdallaan, kun asiaa ei kysytty sisäministeriltä?

Tuulivoiman kestämättömästä hintakehityksestä

Tuulivoimaloita Kaliforniassa

Suomen Kuvalehden verkkosivut kertovat, että Kataisen hallitus päätti maaliskuun kehysriihessään 20 miljoonan euron kokeilutuesta merialueelle rakennettavalle tuulivoimalalle. Lehti taustoittaa juttua kertomalla mm. tuulivoimatavoitteista ja tuulivoimalle maksattavasta tuesta seuraavaa: "Suomen tavoite on rakentaa 2500 megawattia tuulivoimaa vuoteen 2020. Nyt kasassa on 200 megawattia. Syöttötariffi eli takuuhinta vauhdittaa jo rakentamista maalle, ensi vuoden lopussa tuulella tuotetaan arviolta 500 megawattia vihreää sähköä. Tariffi on korotettu 105,30 euroon megawattitunnilta 2015 loppuun, sen jälkeen se on 83,50 euroa megawattitunnilta. Nykyinen tuotantotuki ei riitä merituulivoimalle, offshorelle, sillä merellä on kallista rakentaa ja huoltaa tuulipuistoa."

Sähköenergian reaalinen hintaindeksikehitys vuodesta
1997 lähtien (inflaatiokorjattu, toimitusvelvollisuushinnat).
Kuvan lähde Energiamarkkinavirasto

Otan tähän väliin muutamia faktoja tuulivoimasta, ja jatkan sitten tuulivoimaan satsaamisen järkevyyden arviointia. Tuo syöttötariffi siis tarkoittaa suomeksi sitä, että tuulivoimalan omistajalle maksetaan sen markkinoille tuottamasta sähköstä noin kaksinkertainen hinta verrattuna markkinahintaan. Siis esimerkiksi  150 000 euron arvosta vuodessa sähköä tuottava uusi tuulivoimalakokonaisuus (n. 4000 MWh) saa syöttötariffitukea 272 000 euroa. Tämä syöttötarffi kerätään lopulta kuluttajilta sekä sähkön että muidenkin tuotteiden kuluttajahinnoissa. Siis sinulta ja minulta. Niinpä ei ole ihme, että vihertyvän sähkön reaalihinta on noussut huimasti - reilulla kolmanneksella - viimeisen kuuden vuoden aikana. Onneksi vain pieni osa sähköstämme on tuulisähköä, sillä muutoin em. tariffeilla sähkölaskusi olisi lähes kolme kertaa isompi nykyiseen verrattuna. Silloin siis keskimääräisen sähkölämmittäjän nykyinen 1300 euron vuotuinen sähkölasku maksaisi noin 4000 euroa.

Niinpä ei ole suuri ihme, että tuulivoiman kehittämisessä useita vuosia Suomen edellä kulkevan Iso-Britannian yhä vihreämmän sähkön kuluttajahinta on lyhyessä ajassa jo kaksinkertaistunut ja nousemassa edelleen. Sama kehitys lienee edessä Suomessa, kun vihreät hallituksemme haluavat edistää kalleimpia tuotantotapoja. Nousevia sähkökustannuksia emme maksa vain sähkölaskussa. Kaikki ostamamme tuotteet sisältävät yhä enemmän sähkökuluja. Mutta onneksi saamme töpselistä yhä vihreämpää sähköä!

Muihin sähkön tuotannon muotoihin verrattuna moninkertaisten tuotantokulujen lisäksi tuulivoimalla on  useita muitakin heikkouksia. Suurin niistä on tuulivoiman epävarmuus. Viime talvien kylmimpinä viikkoina tuulivoimalamme, joiden nimellinen sähköntuotantokyky on noin 200 megawattia, eivät syöttäneet sähköä verkkoon lainkaan, sillä silloin ei juurikaan tuullut. Itse asiassa ne kuluttivat silloin sähköä lämmitykseen, jotta niiden käynnistäminen olisi mahdollista jälleen sitten, kun tuuli alkaa käydä. Valitettavasti juuri noina talvisten korkeapaineiden aikana Suomen sähkön kulutustarve on suurimmillaan. Tätä juttua kirjoitettaessa Suomen tuulivoimalat tuottivat verkkoon sähköä noin 16 megawatin teholla - siis noin kahdeksan prosenttia nimellistehostaan - joka riittäisi vastaamaan noin 6000 sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeeseen. Parhaissa tuulioloissa ne kykenisivät lämmittämään keväisin ja syksyisin ehkä 12 000 taloa - pienen kaupungin siis - jotka kuitenkin vain vihreän tuulivoiman varassa pakastuisivat ensimmäisen tammikuisen korkeapaineen aikana.

Edinboroughin yliopiston professori Gordon Hughes julkaisi muutama viikko sitten selvityksen, jossa vertailtiin Iso-Britannian energiatuotannon erilaisten vaihtoehtojen tulevia kustannuksia vuoteen 2020 mennessä. Laskelmien tulokset olivat tyrmääviä. Iso-Britannian nykyisten uusiutuvien energiamuotojen lisäämistavoitteiden mukainen lisälasku seuraavan kahdeksan vuoden aikana olisi noin 144 miljardia euroa, kun vastaavan energian tuottaminen nykyaikaisilla maakaasuvoimaloilla maksaisi 16 miljardia euroa. Pääosin tuulivoimaa lisäävä tuotanto on selvityksen mukaan yhdeksän kertaa kalliimpaa verrattuna maakaasuun. Keskimääräistä brittiläistä kuluttajaa kohti  kertyy kallistuvasta sähköstä lisää maksettavaa joko noin 400 euroa tai 44 euroa joka vuosi. Tuotantotavoilla siis on eroa hinnassa. Kaiken huipuksi Hughes arvioi, että em. vaihtoehtoisilla malleilla ei olisi suurta eroa hiilidioksidipäästöissä. Epävarman tuulivoiman lisääntyvä käyttö kun joka tapauksessa edellyttää merkittävän energian reservituotannon kehittämistä lähinnä kaasulla.

EU:n energiaportaalista hakemieni lukujen perusteella meillä on vielä jotenkin siedettävä sähkön hinta. Viime marraskuussa suomalainen kuluttaja maksoi kaikkine veroineen ja siirtomaksuineen yhdestä kilowattitunnista noin 15 senttiä. Tuulivoimaan eniten satsanneissa Saksassa ja Tanskassa vastaavat hinnat olivat 28 ja 31 senttiä.

Merellä sijaitsevien tuulivoimaloiden huoltamiseen
 ja rakentamiseen tarvitaan laivoja. Suomessa niiden on
oltava käytännössä jäänmurtajia.

Tutkimuksista tiedämme, että Englannin, Saksan ja Tanskan tuulivoiman mahdollisuudet ovat sääoloista johtuen Suomea paremmat. Tiedämme myös, että offshore-tuulivoimalan kulut ovat sen koko elinjakson aikana noin 2-3 kertaa kalliimmat verrattuna maalla sijaitsevaan vastaavaan voimalaan. Millään em. mailla ei ole ongelmana merijäätä, joka meillä mutkistaa ratkaisevasti sekä saaristossa toimivien mutta etenkin merenpohjaan kiinnitettävien offshore-tuulivoimaloiden rakentamista ja huoltoa.

Kuinkahan korkeaa syöttötariffia uusille offshore-voimaloillemme jo vihreiden tulevaisuuspalavereissa suunnitellaan? Veikkaanpa noin 300-400 euroa megawattitunnilta.

Ehkä tuo kehysriihessä sovittu 20 miljoonaa euroa merituulivoimalakokeiluun oli osa Vihreän Liiton vaatimuksia Kataisen punavihreän hallituksen  koossapitämiseksi? Epäilen, että ministeri Häkämies ei itse tuon kokeilun menestykseen usko, vaikka SK sellaista kirjoittaa. Siihen viittaa sekin, että kokeiluraha annetaan vasta vuoden 2015 budjetissa. Voihan kaikenlaista tapahtua parin seuraavan vuoden aikana, eikä nykyinen hallitus ehkä esittele vuoden 2015 budjettia.

Mutta lopuksi lukijalle kommentoitavaksi pari kysymystä: Milloin arvelet tuulivoiman tulevan kilpailukykyiseksi markkinahinnoilla ja ilman tukiaisia? Joudutaanko sähkön nykyinen markkinahinta kaksin- vai kolminkertaistamaan tuon tilanteen aikaansaamiseksi?

Muita tuulivoimasta kirjoittamiani juttuja voit lukea täältä ja täältä. Ja erinomainen mielipidekirjoitus englanniksi löytyy täältä.