Arhinmäen asunnottomuus vs. turvapaikkaturismi

Ministeri Paavo Arhinmäki puuttui blogissaan asunnottomuuteen, joka on tärkeä asia. Ministeri vaati kirjoituksessaan aktiivisia toimia asunnottomuuden kitkemiseksi. Mielenkiintoni heräsi erityisesti näiden asunnottomuuden torjunnan rahoituskeinoihin. Tarvitaan kuulemma Asuntorahaston, sosiaali- ja terveysministeriön, Raha-automaattiyhdistyksen ja kaupunkien yhteistyötä. No ehkäpä näin.

Jotenkin kummallista on se, että Suomessa asunnottomien enemmistö on omia kansalaisiamme. Tämä omia kansalaisiamme kohdannut ongelma on ollut pysyvä vuosikymmenien ajan, vaikkakin asunnottomuutta on kyetty hitaasti pienentämään. Siitä huolimatta se Arhinmäen mukaan koskettaa 8000 suomalaista, joiden joukossa on satoja perheitä ja 1400 on alle 25-vuotiasta. Kaikki siis eivät ole puliukkoja.

Maahamme on saapunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, jotka ovat olleet tyystin rahattomia ja työttömiä. Jälkimmäisiä he ovat edelleen. Jostain syystä heistä ilmeisesti ainutkaan ei ole asunnoton. Maahanmuuttajat ovat löytäneet asunnon ja vuokran maksajan. Tähän ei ole tarvittu laajaa yhteistyötä. Valtio on järjestänyt kaiken osana maahanmuuttopolitiikkaa.

Jos turvapaikkaturisti Somaliasta eläisi teltassa tai itse kyhätyssä hökkelissä Suomen talvessa, asiasta nousisi valtava metakka iltapäivälehdissä, vihreiden ja punaisten foorumeilla sekä ihmisoikeusjärjestöjen sivuilla. Kun hankasalmelainen Pena tai ähtäriläinen Saara häviävät kaikissa asuntojonoissa, asiasta nousee juttu vain silloin, kun Saara tai Pena kuolee pakkaseen, ja vainajan löytää lapsi, joka saa pysyvän trauman asiasta. Silloinkin löytäjän trauma on pääasia otsikossa. Yksinkertaisesti sanottuna vieraat menevät kotimaisten asunnottomiemme ohi. Heitä palvellaan paljon paremmin, ja siksi he eivät ole enää Suomeen saavuttuaan asunnottomia.

Alimmissa sosiaaliluokissa Suomessa on vain suomalaisia surkimuksia. Turvapaikkaturistille ei anneta edes mahdollisuutta päästä tähän porukkaan - mutta hyvä niin. Emme todellakaan tarvitse pakkaseen kuolevia somaleja tai sudanilaisia. Mutta kummallista on se, että Arhinmäeltä ja monilta muiltakin puuttuu se päättäväisyys torjua Penan tai Saaran kovaa kohtaloa. Suomalaiset surkimukset taitavat olla afrikkalaisia huonompia?

Ehkä Arhinmäen vasemmistoliitto, Urpilaisen SDP ja Wallinin RKP laskevat kasvavan maahanmuuttajapopulaation olevan muutaman vuoden kuluttua se tekijä, joka nostaa nyt kutistuvien puolueiden kannatuksen jälleen nousuun. Siksi heille pitää tarjota kaikki, vaikka suomalaiset väliinputoajat jäisivät hoitamatta. Pena ja Saara eivät kykene nostamaan minkään puolueen kannatusta nousuun.

Oleellista on kuitenkin se, että maassamme kohdellaan ihmisiä eriarvoisesti. Somali ajaa hankasalmelaisen ohi mennen tullen. Edes vasemmistoliiton ministeri, joka tiedostaa kotimaisen asunnottomuusongelman, ei kiinnitä asiaan huomiota.

Hyvä Paavo Arhinmäki. Kahdeksalle tuhannelle suomalaiselle asunnottomalle voitaisiin rakentaa asunnot ensi vuonna samalla rahamäärällä, jonka valtio sijoittaa vuosina 2012–2013 uusiin afrikkalaisiin turvapaikkaturisteihin tai kolmasosalla vuosittaisista kehitysapurahoista. Kyse on maahanmuuttopolitiikan ja kotimaan politiikan suhteista. Minun mielestäni Pena ja Saara kaikessa surkeudessaan ja kaikkine vikoineen kuuluvat syntyperäisinä suomalaisina etusijalle. Kummallista, että sen paremmin Paavo, Jutta, Ville kuin Jyrkikään ei näytä tunnistavan tätä asiaa? Huonon kodin omaava minkki tai kettu taitaa sixpackissä herättää Penan ja Saaran kohtaloa enemmän huolta?

Surullista on se, että Paavo Arhinmäki tai kukaan muukaan ministeri ei aio tehdä Penan ja Saaran ongelman eteen muuta kuin kirjoittaa blogeja. Mutta turvapaikkaturistin eteen tehdään kaikki mahdollinen - ja tarvittaessa enemmänkin.