Pelastakaa Muhammadit raiskaajan maineesta!

Taulukko Optulan selvityksen sivulta 57.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) viimeinen julkaisu "Selvityksiä raiskausrikoksista" käsittelee poliisille ilmoitettuja ja tuomioistuimien ratkaisemia rikoslain 20. luvun pykälien 1-3 mukaisia seksuaalirikoksia vuosilta 2006-2009.  Tuon neljän vuoden aikana oikeudet jakoivat 263 tuomiota, mikä ei tietysti ole kovin suuri määrä verrattuna samaan aikaan tapahtuneisiin muihin väkivaltarikoksiin.

Raiskauksista esitetään usein väitteitä, joiden mukaan poliisin tietoon niistä tulee vain "jäävuoren huippu". Minä kyllä pidän noita väitteitä aika uskottavina etenkin lain määritelmän mukaisten törkeää lievempien raiskausten osalta. Raiskauksen uhrin halu kätkeä kokemansa nöyryytys voi usein voittaa halun hakea oikeutta. Jos näin on, raiskausrikosten ongelma nousee tietysti huomattavasti isommaksi. Silloin voisimme väittää, että Suomessa raiskataan tai yritetään raiskata vuosittain useita tuhansia tai eräiden rikosuhritutkimusten mukaan jopa viisinumeroinen määrä naisia.

Tilastot osoittavat, että seksuaalirikosten vuosittainen ilmoitusmäärä on ollut kasvussa. Osa kasvusta voidaan selittää lainmuutoksilla ja myös rikoksista ilmoittamiseen liittyvillä asennemuutoksilla. Molemmissa asioissa on menty oikeaan suuntaan, mutta niin tilastoista kuin tutkimuksista käy selväksi, että itse seksuaalirikollisuuden osalta suunta on väärä.

Tämä Optulan selvitys toivottavasti poistaa yhden epäilyksen raiskausrikoskeskustelusta. Selvityksen mukaan nimittäin noin neliprosenttinen ulkomaalaisperäinen väestömme saa kolmasosan raiskaustuomioista, mitä asiaa on usein monikulttuurisuusintoilijoiden puolelta koetettu kiistää mm. vetoamalla olemattomaan tutkimustietoon.  Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että tähän siirtolaisperäiseen väestönosaan kuuluvat saavat tuomioita raiskauksesta lähes 10 kertaa useammin kuin saman kokoiseen Suomen alkuperäisväestön osaan kuuluvat.  Ero on niin suuri, että se ei selity sattumalla. Se ei myöskään oleellisesti poikkea ulkomaalaisten korkeasta osuudesta raiskaustilastoissa muissa pohjoismaissa.

Optula oli laskenut ulkomaalaisperäisten tuomittujen osuuden ulkomaankielisten nimien perusteella, sillä laitoksen käyttämä tietokanta ei sisältänyt tietoa tuomitun etnisestä taustasta. Valitettavasti tästä syystä emme saa Optulan tutkimuksesta tarkempaa tietoa siitä, jakaantuvatko ulkomaalaisperäiset raiskaajat tasaisesti kaikkiin etnisiin ryhmiin, vai nouseeko joku ryhmä esiin. Raiskausten ennaltaehkäisyn kannalta tuo tieto olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Sama tiedon tarve pätee tietysti yleisesti kaikkiin raiskaajiin. Siis onko joitakin sellaisia sosiaalisia tekijöitä, jotka nostavat riskiä syyllistyä raiskaukseen? En kyllä kauheasti ihmettele edellisen oikeusministeri Braxin (Vihr) käynnistämän tutkimuksen ohuutta tältä osin.

Oikeusministeri Henrikssonin (RKP) ja sisäministeri Räsäsen (Krist.) johtamien viranomaisten pitäisi ehdottomasti vaatia syvemmälle menevää tutkimusta raiskaajien taustoista. Mitään tekijää ei saa tässä suhteessa pitää tabuna - siis ei myöskään tarkempaa etnistä taustaa, uskontoa tai muuta kulttuuritekijää.

Minulla on sekä Euroopan, Amerikan ja Lähi-idän kulttuuriasioita henkilökohtaisesti vuosia kokeneena aavistukseni asioiden todellisesta laidasta. Veikkaan, että siirtolaisperäisten raiskaajien nimien joukosta eivät nouse esiin nimet Sven, John, Jean, Rünno, Florian  tai Sergei. Epäilen jossain määrin Muhammad- ja Hussein-nimisten nousevan suhteellisen osuuden kärkisijoille. En halua kuitenkaan syyttää muslimisiirtolaisia ryhmänä sen paremmin kuin mitään muslimiväestömme osaa tai Muhammadeja yleensäkään. Varmasti Muhammadienkin ylivoimainen enemmistö tuomitsee raiskaukset eikä sellaisiin syyllisty. En myöskään usko länsimaisten, venäläisten tai virolaisten maahanmuuttajien täyteen viattomuuteen asiassa.

Mutta tiedän varmuudella, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtakulttuureissa vallitsee hyvin erilainen käsitys naisen asemasta islamissa, yhteiskunnassa ja miehen edessä. Tähän liittyy myös hyvin erilainen suhtautuminen naisen ja aivan erityisesti ns. vääräuskoisen naisen koskemattomuuteen. Ei ole kenenkään etu, jos osa tuosta suhtautumisesta matkustaa maahanmuuttajan mukana Suomeen, ja Suomessa tätä enenevästi epäillään.

Olen lisäksi jokseenkin varma siitä, että panostamalla nykyistä enemmän suomalaisen tapakulttuurin ja lainsäädännön kiertelemättömään opetukseen eniten sen tarpeessa oleville maahanmuuttajaryhmille saataisiin nopeimmin myönteisiä ja vaikuttavia tuloksia raiskaustilastoissa. Mutta ensin pitää tietysti tunnistaa mahdollisimman objektiivisesti nämä ryhmät. Se ei onnistu ilman tabuvapaata ja rehellistä tutkimusta.

Toivottavasti Henriksson ja Räsänen pelastavat Muhammadit nopeasti raiskaajan maineesta!