Humanitaariset maahanmuuttajat edelleen taloudellinen riippakivi

Kirjoitin viime lokakuussa blogikirjoituksen otsikolla "Maahanmuutto, työllisyys, huoltosuhde ja hintalappu". Tuossa kirjoituksessani käytin Tilastokeskuksen tuoreimpia tietoja, jotka silloin olivat vuodelta 2009. Nyt käytettävissä ovat vuoden 2010 tiedot, joten katsotaanpa, onko tilanne muuttunut. Käytän samoja ulkomaalaisperäisiä ryhmiä kuin edellisessä jutussa vertailun helpottamisen vuoksi.

No, tilanne on kyllä muuttunut ja valitettavasti Suomen taloudellisen rasitteen kannalta huonompaan suuntaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaisten työllisten määrä kasvoi vuoteen 2009 verrattuna noin 30 000 hengellä ja työttömien määrä väheni noin 32 000 hengellä. Tältä osin huoltosuhde siis vähän parani. Suunta toki oli oikea, mutta muutos kuitenkin vähäinen. Suomalaisten taloudellinen huoltosuhde säilyi noin tasolla 1,3. Jokainen työssäkäyvä siis keskimäärin elätti itsensä lisäksi 1,3 kansalaista.

Virolaisperäisen väestön määrä maassamme on vuodessa kasvanut yli 4000 hengellä, mutta vastaavasti myös työllisten virolaisten määrä on kasvanut yli 2000 hengellä. Heidän osaltaan huoltosuhden on noin enneallaan ja erittäin hyvä. Ruotsalaisen, saksalaisen alankomaalaisen ja venäläisen väestön osalta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.  Niiden laskennalliset huoltosuhteet ovat ennallaan ja hyvin siedettäviä, kuten alla olevasta graafista näkee.

Eräistä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian maista tulevien huoltosuhde on valitettavasti laskenut. Somalian kansalaisten määrä on vuodessa kasvanut tuhannella hengellä, mutta työllistyneiden määrä on pysynyt edellisen vuoden 500 tasolla. Irakilaisten määrä on on myös kasvanut noin tuhannella, ja työllisten määrä on kasvanut samassa suhteessa mutta pysyen edelleen matalana. Afgaanien määrä on kasvanut vajaalla 300 hengellä, eikä sielläkään ole merkkejä huoltosuhteen paranemisesta. Etiopiasta ja Sudanista tulleiden osalla ei ole merkittäviä muutoksia määrissä eikä huoltosuhteessa.

Etiopialaisten huoltosuhde on tietysti erinomainen. Se on jopa parempi kuin suomalaisen väestön. Mutta muut yllä olevat (lähinnä humanitaariset) maahanmuuttajaryhmät elävät jollain aivan muilla keinoilla kuin työnteolla.

Vuoden 2009 tilastotietojen perusteella laatimassani kirjoituksessa tein seuraavat johtopäätökset maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Ne olivat seuraavat:

1. Työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on huikea ero ainakin taloudellisesti.
2. Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei rikasta ainakaan taloudellisesti. Se velkaannuttaa Suomea vakavasti.
3. Maahaanmuuttopolitiikan perustelu työvoima-asioilla ei ole järkevää ainakaan somalien, afgaanien, sudanilaisten ja irakilaisten kohdalla.

Maahanmuuttopolitiikan rikastuttavaa vaikutusta ei ainakaan taloudellisessa mielessä voi löytää. Ei ole ihme, että edelliset Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ennen vaaleja halunneet kertoa maahanmuuton kustannuksista.

Vuoden 2010 tilastotiedot eivät oikeuta muuttamaan noita johtopäätöksiä. Oleellista kehitystä ei ole tapahtunut humanitaarisin perustein Suomeen saapuneiden ihmisten työllistymisessä. Oikeastaan tilanne on hienoisesti huonontunut. Se on tietysti kovin surullista.

Pidän edelleen merkillisenä sitä, että humanitaarisen maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ei ole esitetty ainuttakaan valtion tekemää laskelmaa. Siihen ei liene syynä mikään muu kuin se, että pelätään kansan raivostumista järjettömien kulujen vuoksi. Tuo pelko voi olla oikea, mutta silti tietojen julkaisemattomuus on poliittisesti epäviisasta. Joskus luvut kuitenkin nousevat esiin.


Ps. Olen tuossa viime syksyn kirjoituksessani selvittänyt taloudellista huoltosuhdetta tarkemmin. Mutta tässä kiireiselle lukijalle nyrkkisääntö, jonka esimerkkinä ovat vuonna 2010 maassa asuneet somalit: Laskennallisesti jokainen työssä käyvä somali joutuisi elättämään tuloillaan itsensä lisäksi noin 13 muuta somalia, jos elatusvastuut menisivät kansallisuuksittain. Ne eivät tietenkään mene niin, joten kantaväestö elättää verorahoillaan noin 90 % maassa vuonna 2010 eläneistä Somalian kansalaisista. Se on aika iso osuus.

Arhinmäen asunnottomuus vs. turvapaikkaturismi

Ministeri Paavo Arhinmäki puuttui blogissaan asunnottomuuteen, joka on tärkeä asia. Ministeri vaati kirjoituksessaan aktiivisia toimia asunnottomuuden kitkemiseksi. Mielenkiintoni heräsi erityisesti näiden asunnottomuuden torjunnan rahoituskeinoihin. Tarvitaan kuulemma Asuntorahaston, sosiaali- ja terveysministeriön, Raha-automaattiyhdistyksen ja kaupunkien yhteistyötä. No ehkäpä näin.

Jotenkin kummallista on se, että Suomessa asunnottomien enemmistö on omia kansalaisiamme. Tämä omia kansalaisiamme kohdannut ongelma on ollut pysyvä vuosikymmenien ajan, vaikkakin asunnottomuutta on kyetty hitaasti pienentämään. Siitä huolimatta se Arhinmäen mukaan koskettaa 8000 suomalaista, joiden joukossa on satoja perheitä ja 1400 on alle 25-vuotiasta. Kaikki siis eivät ole puliukkoja.

Maahamme on saapunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, jotka ovat olleet tyystin rahattomia ja työttömiä. Jälkimmäisiä he ovat edelleen. Jostain syystä heistä ilmeisesti ainutkaan ei ole asunnoton. Maahanmuuttajat ovat löytäneet asunnon ja vuokran maksajan. Tähän ei ole tarvittu laajaa yhteistyötä. Valtio on järjestänyt kaiken osana maahanmuuttopolitiikkaa.

Jos turvapaikkaturisti Somaliasta eläisi teltassa tai itse kyhätyssä hökkelissä Suomen talvessa, asiasta nousisi valtava metakka iltapäivälehdissä, vihreiden ja punaisten foorumeilla sekä ihmisoikeusjärjestöjen sivuilla. Kun hankasalmelainen Pena tai ähtäriläinen Saara häviävät kaikissa asuntojonoissa, asiasta nousee juttu vain silloin, kun Saara tai Pena kuolee pakkaseen, ja vainajan löytää lapsi, joka saa pysyvän trauman asiasta. Silloinkin löytäjän trauma on pääasia otsikossa. Yksinkertaisesti sanottuna vieraat menevät kotimaisten asunnottomiemme ohi. Heitä palvellaan paljon paremmin, ja siksi he eivät ole enää Suomeen saavuttuaan asunnottomia.

Alimmissa sosiaaliluokissa Suomessa on vain suomalaisia surkimuksia. Turvapaikkaturistille ei anneta edes mahdollisuutta päästä tähän porukkaan - mutta hyvä niin. Emme todellakaan tarvitse pakkaseen kuolevia somaleja tai sudanilaisia. Mutta kummallista on se, että Arhinmäeltä ja monilta muiltakin puuttuu se päättäväisyys torjua Penan tai Saaran kovaa kohtaloa. Suomalaiset surkimukset taitavat olla afrikkalaisia huonompia?

Ehkä Arhinmäen vasemmistoliitto, Urpilaisen SDP ja Wallinin RKP laskevat kasvavan maahanmuuttajapopulaation olevan muutaman vuoden kuluttua se tekijä, joka nostaa nyt kutistuvien puolueiden kannatuksen jälleen nousuun. Siksi heille pitää tarjota kaikki, vaikka suomalaiset väliinputoajat jäisivät hoitamatta. Pena ja Saara eivät kykene nostamaan minkään puolueen kannatusta nousuun.

Oleellista on kuitenkin se, että maassamme kohdellaan ihmisiä eriarvoisesti. Somali ajaa hankasalmelaisen ohi mennen tullen. Edes vasemmistoliiton ministeri, joka tiedostaa kotimaisen asunnottomuusongelman, ei kiinnitä asiaan huomiota.

Hyvä Paavo Arhinmäki. Kahdeksalle tuhannelle suomalaiselle asunnottomalle voitaisiin rakentaa asunnot ensi vuonna samalla rahamäärällä, jonka valtio sijoittaa vuosina 2012–2013 uusiin afrikkalaisiin turvapaikkaturisteihin tai kolmasosalla vuosittaisista kehitysapurahoista. Kyse on maahanmuuttopolitiikan ja kotimaan politiikan suhteista. Minun mielestäni Pena ja Saara kaikessa surkeudessaan ja kaikkine vikoineen kuuluvat syntyperäisinä suomalaisina etusijalle. Kummallista, että sen paremmin Paavo, Jutta, Ville kuin Jyrkikään ei näytä tunnistavan tätä asiaa? Huonon kodin omaava minkki tai kettu taitaa sixpackissä herättää Penan ja Saaran kohtaloa enemmän huolta?

Surullista on se, että Paavo Arhinmäki tai kukaan muukaan ministeri ei aio tehdä Penan ja Saaran ongelman eteen muuta kuin kirjoittaa blogeja. Mutta turvapaikkaturistin eteen tehdään kaikki mahdollinen - ja tarvittaessa enemmänkin.