Mitkä perusteet määrittävät Dragsvikin tarpeen

Dragsvikin kasarmialuetta

Olen jo pariin otteeseen kirjoittanut puolustusministeri Stefan Wallinin osuudesta puolustusvoimien muutosten valmistelussa. Noissa kirjoituksissa olen todennut Wallinin harhauttaneen sekä kansaa että hallituskumppaneitaan useammallakin tavalla. Huvittavin niistä on se, että puolustusministeri yritti aluksi kiistää hoitaneensa niitä tehtäviä - siis puolustusvoimien poliittista ohjausta - jota varten puolustusministeri on olemassa. Voit lukea nuo kirjoitukset täältä ja täältä.

Mutta nyt pureudun kysymykseen, joka joskus tulevaisuudessa ratkaisee Dragsvikin varuskunnan kohtalon. Se tuskin on itse kielikysymys, vaikka RKP:n harrastama kielipolitiikka on tietysti nostanut Uudenmaan Prikaatin ja sen käyttämän varuskunnan väittelyn keskiöön. Väitän ratkaisun löytyvän merivoimien tarvitsemasta varusmiesvahvuudesta ja tuon vahvuuden tarvitsemasta varuskuntakapasiteetista. Siispä laskekaamme ensin merivoimien tulevaisuudessa tarvitsema varusmiestarve ja verrataan sitä sitten varuskuntiin.

Merivoimien varusmiestarve perustuu niiden sodan ajan joukkojen määrään, jotka sodan ajan merivoimille perustettaisiin äärimmäisessä kriisitilanteessa. Merivoimien sodan ajan joukot ja myös niiden tarkat vahvuudet ovat salaisia asioita, joten en voi tukeutua tarkasti sodan ajan joukkoluetteloon, jota puolustusvoimissa kutsutaan perustamistehtäväluetteloksi (PTL). Mutta tiedämme monista lähteistä, että merivoimat ovat muodostaneet noin 10 prosenttia sodan ajan puolustusvoimista. Viime sotien aikana tuo osuus oli vähän suurempi, sillä merivoimat silloin vastasivat myös isoista mantereisista lohkoista. Pienimmillään merivoimien PTL oli jatkosodan jälkeen aina vuoteen 1997 jatkuneena aikana, jolloin rannikkojoukot kuuluivat maavoimiin. Vuoden 1998 alusta rannikkojoukot ovat jälleen olleet osa merivoimia, jolloin sen sa-vahvuus jälleen palasi noin 10 prosentin tasolle.

Nyt käynnissä oleva puolustusvoimauudistus pienentää koko puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden 250 000 sotilaan tasolle. Tästä 10 prosenttia on 25 000 sotilasta. Jotta tuo määrä sotilaita olisi jatkuvasti sijoitettuna perustamistehtäväluettelon joukkoihin, täytyisi rauhanaikaisten joukko-osastojen kotiuttaa reserviin vuosittain riittävästi koulutettuja sotilaita. Tuo määrä riippuu siitä, kuinka vanhoja reserviläisiä voidaan käyttää. Jos joukkojen keski-iäksi halutaan enintään 35 vuotta, voidaan niiden tuottamiseen käyttää 30 ikäluokkaa. Jos keski-iän sopiva yläraja asetetaan 30 vuoteen, on käytettävä 20 ikäluokkaa jne.

Otetaan oletukseksi tuo alempi keski-ikä. Silloin merivoimien olisi koulutettava vähintään  25 000 sotilasta 20 vuodessa. Jakolaskulla saamme vuositavoitteeksi 1250 sotilasta. Tosiasiassa tarve on vähän suurempi, sillä monista eri syistä kaikki koulutetut reserviläiset eivät ole myöhemmin sijoituskelpoisia. Lisätään lukua tästä syystä 15 prosentilla, jolloin merivoimien vuosittaiseksi koulutustarpeeksi saadaan 1438 merivoimien sotilasta.

Merivoimien on siis kyettävä majoittamaan ja kouluttamaan nämä noin 1400 sotilasta varuskunnissa. Hallinnollisesti yksinkertaisinta olisi tietysti kouluttaa nämä kaikki merivoimien omassa käytössä olevissa varuskunnissa. Mutta on myös mahdollista tukeutua joissain asioissa myös maavoimien koulutukseen. Esimerkiksi sotilaspoliisien ja monien huollon alojen koulutuksessa  maa- ja merivoimissa ei ole oleellisia eroja. Niinpä siis paljon isommat maavoimat voisivat ainakin tilapäisesti toimia merivoimien koulutuksen puskurina, jos esim. joku merivoimien kasarmi jouduttaisiin remontoimaan, jolloin se ei olisi käytettävissä.

Upinniemen varuskunta-aluetta

Merivoimien suurin varuskunta on Upinniemi, johon astuu palvelukseen noin 1800-1900 varusmiestä vuosittain. Siis jo yksinomaan Upinniemen kapasiteetti riittäisi teoriassa koko Merivoimille, joskin Upinniemen kasarmit ovat peruskoulutuskausien aikana kyllä melko täynnä. Peruskoulutuskauden jälkeen kuitenkin useita satoja merivoimien sotilaita siirretään erikoiskoulutukseen muualla sijaitseviin merivoimien yksiköihin - mm. Turkuun, jota sotalaivojemme pääosa pitää kotitukikohtanaan. Tällöin Upinniemen kasarmien ja huoltopalvelujen käyttöaste laskee noin 60 prosentin tasolle, mikä yksityisessä majoitusliikkeessä olisi huolestuttavan alhainen luku.

Merivoimien Upinniemen ulkopuolisen majoituskapasiteetin osat ovat Dragsvikissa, Turun Heikkilän kasarmialueella ja laivoissa. Dragsvikin saapumiserän vahvuus on noin 700 varusmiestä, joista äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 600. Dragsvikiin mahtuisi hyvin isompikin joukko, mutta yli 750 varusmiehen saapumiseriä sinne ei ole pitkiin aikoihin onnistuttu keräämään.

Aina välillä merivoimista on valitettu tilanahtautta, ja siksi puolustushaara on kouluttanut varusmiehiä myös linnakesaarilla. Nyt nämä linnakesaarissa sijainneet koulutuspaikat, Kirkonmaa, Isosaari ja Gyltö, joiden kunkin majoituskapasiteetti on ollut noin 250 henkeä, on joko lakkautettu tai niitä ollaan lakkauttamassa.

Merivoimat on tosiasiassa kouluttanut vuosittain yli 3000 varusmiestä, mikä on edellä esitetyn laskelman perusteella kaksinkertainen määrä vähimmäistarpeeseen verrattuna. Osittain tämä on ymmärrettävää laivojen tarpeen perusteella. Kulussa ja operatiivisissa tehtävissä vuosittain purjehtivat laivat tarvitsevat miehistönsä jatkuvasti eivätkä 20 vuoden välein, kuten pääosin reserviläisistä muodostettavat reserviyksiköt.

Onkin selvää, että kaikki merivoimien varusmiehet mahtuisivat hyvin Upinniemeen, Turkuun ja laivoille, jos ylikoulutus lopetettaisiin. Ja saapumiserältään 600 varusmiehen vahvuinen ruotsinkielinen joukko-osasto mahtuisi hyvin Upinniemeen, jonka alkuperäinen nimi on Obbnäs Kyrkslätt-nimisessä kunnassa.  Harjoitusolosuhteet rannikkojääkärikoulutuksellekin ovat Upinniemessä oleellisesti Raaseporia paremmat. Siksi alkuperäinen rannikkojääkäripataljoona muuten 1960-luvun alussa perustettiin Upinniemeen.

Uudenmaan Prikaatin sijainti ja Dragsvikin varuskunnan tarpeellisuus pitää käsitellä siis alkaen merivoimien koulutustarpeesta. Niin on käsitelty maavoimienkin joukko-osastojen ja varuskuntien tarpeet ja sijainnit. Jos merivoimien koulutuksellista ylikapasiteettia halutaan perustella muista kuin tarpeista johtuvilla tekijöillä, siis esim. kielipoliittisilla, on syyt sitten kerrottava avoimesti. Ja samalla on kerrottava, montako kymmentä miljoonaa se maksaa.


Aivan lopuksi haluan korostaa vielä yhtä asiaa. Dragsvikin varuskunta ei ole ns. puolustusvoimauudistuksen kohtalon kysymys. Maanpuolustuksemme kannalta keskeiseksi kysymykseksi muodostuvat lopulta puolustusmateriaalihankintoihin tarkoitettujen varojen kohtalo. Niitä tämä Kataisen ja Urpilaisen hallitus on leikkaamassa ennennäkemättömästi. Malli Kataiseksi varustettuun armeijaan voi olla 10 vuoden kuluttua vaikea saada niin suomen- kuin ruotsinkielisiä varusmiehiä.

Wallinin väärinkäsitykset ja valheet A-studiossa

Kumpi näistä kahdesta valehtelee mm. Dragsvikista?

Kirjoitin 16.3.2012 blogikirjoituksen otsikolla "Puolustusministerin poliittisesta  rintamakarkuruudesta". Tuon jutun pääteemat olivat seuraavat:

• Miksi Wallin pyrki kiistämään poliittisen ohjauksen ja yritti suojautua Pääesikunnan taakse puolustusvoimien muutoksissa?
• Miksi ministeri Wallin ei alunperin tunnustanut itsestään selvää asiaa - siis poliittista ohjaustaan puolustusvoimien lähivuosien muutoksessa - ja syyllistyi valehteluun median edessä?

Minun mielestäni Wallin on valehdellut em. kirjoituksessa mainituin perustein eduskunnalle osuudestaan  puolustusvoimien muutoksen valmistelussa. Mutta todettakoon vielä kerran seuraava. Wallinin ministerinvirka edellyttää hänen valvovan puolustusvoimissa tehtäviä uudistuksia ja muutoksia. Hänen osallisuutensa siis ei ole synti. Mutta virkatehtävien hoidon kiistäminen valehtelemalla tai muuten totuudenvastaisesti on kyllä ministeritehtävässä olevalta täysin sopimatonta.

Mutta nyt maanantain 19.3.2012 A-studioon, jossa Stefan Wallinia grillasi toimittaja Annukka Roininen. Ja aika hyvin grillasikin, mutta seuraavassa muutamia sisäpiiritietoja siitä, miten alustaa voisi vielä hieman kuumentaa.

Puolustusministeri Wallin on ottanut puolustautumisen linjakseen perusoikeusasetelman ja hallitusohjelman. Jälkimmäisessä todetaan, että ruotsikielisestä varusmieskoulutuksesta huolehditaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Perusoikeudeksi Wallin määrittelee ruotsinkielisen varusmiespalveluksen äidinkieleltään ruotsinkielisille. Tähän asti Wallinin perustelut ehkä vielä pitävät. Mutta sitten alkoi puolustusministerin horjuminen.

Wallin väitti A-studiossa useen otteeseen kielilain vaativan, että vähintään yksi varuskunta on ruotsinkielinen. Näin asiaa koskeva kielilain 39. pykälän 1. momentti ei kuitenkaan sano: "Puolustusvoimien joukko-osastojen kieli on suomi. Vähintään yksi joukko-osasto on kuitenkin ruotsinkielinen. Muita ruotsinkielisiä joukko-osastoja sekä joukkoyksikköjä samoin kuin kaksikielisiä yksikköjä voidaan tarpeen vaatiessa perustaa siten kuin puolustusvoimista annetussa lainsäädännössä säädetään." Oliko Wallinin totuudenvastainen väite kielellinen lipsahdus vai tietoinen harhaanjohtamisyritys, on makuasia.

Tehdäänpä asia selväksi: Dragsvik on varuskunta, jossa toimii joukko-osasto nimeltä Nylands Brigad, joka sisältää muutaman joukkoyksikön, joista jokainen sisältää komppaniaa vastaavia perusyksiköitä. Siis voimassa oleva lainsäädäntö ei edellytä ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan säilyttämistä eikä edes Uudenmaan Prikaatin ylläpitämistä, kunhan joku alle viidestätoista säilyvästä Pv:n kouluttavasta joukko-osastosta on ruotsinkielinen. Se voi olla vaikka Lapin Lennosto, jos niin halutaan. Kummallista, että puolustusministerillä ei ole kirkkaana mielessä varuskunnan ja joukko-osaston käsite-ero lainsäädännössä. Ei tarvitse olla kauheasti mielikuvitusta tajutakseen - käyttääkseni Wallinin omaa retoriikkaa - , että joko puolustusministerillä ei ole käsitystä puolustusvoimien perusrakenteesta tai sitten hän haluaa sumuttaa kansaa.

Wallin väitti A-studiossa, että nyt tehtävän puolustusvoimamuutoksen "lähtökohtana ovat olleet maanpuolustukselliset lähtökohdat alusta pitäen". Tässä väittämässä puolustusministeri esitti toisen poliittisen valheen. Jokainen asioita seurannut tietää, että kiireellisten muutosten tarkoituksena on aikaansaada taloudellisia säästöjä maanpuolustusmenoissa mahdollisimman nopeasti, jotta Jutta Urpilaisen, VilleNiinistön ja Paavo Arhinmäen ei tarvitsisi etsiä niin kovin isoja säästöjä punavihreälle Suomelle tärkeistä asioista. Nämä hallituksen nyt esittämät uudistukset eivät kehitä maanpuolustusta. Ne tosiasiassa rapauttavat sitä kaikilla tasoilla. Suurimmasta ja pitkäaikaisimmasta rapauttavasta vaikutuksesta olen kirjoittanut jo aiemmin tässä blogissa otsikolla "Malli Katainen ja hölmöläisten homma". Vähättelemättä lakkautettavien varuskuntien negatiivista vaikutusta maanpuolustustahtoon pidän kuitenkin edelleen hallitusohjelmassa vaadittuja puolustusmateriaalin hankintaan tarkoitettujen varojen vähenemistä suurempana uhkana tulevalle maanpuolustuskyvyllemme.

A-studion klipin toimittaja joutui pumppaamaan Puolustusvoimien suunnittelupäälliköltä, lippueamiraali Kari Takaselta, vastausta annetusta poliittisesta ohjauksesta muutamalla kielilakiin perustuvalla apukysymyksellä. Vastaus tuli vähän kakistellen. Selväksi tuli kuitenkin se, että Uudenmaan Prikaatin sijoitusta mm. Upinniemeen ja Dragsvikin varuskunnasta luopumista on tarkasteltu. Tiedän samankaltaisia tarkasteluja tehdyn jo yli 10 vuotta sitten, jolloin taloudelliset seikat olisivat puoltaneet asiaa. Dragsvikin säilyttäminen ei ole ollut taloudellisin optio ainakaan 20 vuoteen. Mikä olisi muuttanut tilannetta viime vuosien aikana? On jokseenkin varmaa, että Dragsvikista luopumisen tilalle puolustusvoimat joutui hakemaan muutaman miljoonan verran säästöjä muualta, jotta hallitusohjelmaan kirjatut säästötavoitteet saavutetaan.

Kun Wallin jäi kiinni kielipoliittisesta vaikuttimestaan, hän otti seuraavaksi puolustuksekseen valmistelun salaisuusvaatimukset. Tämäkin on kovin ontto puolustus. Uudenmaan Prikaatin ainoat todelliset salaisuudet liittyvät sen melko vaatimattomiin sodan ajan joukkojen perustamistehtäviin, joiden valmistelu maksaa enimmillään muutaman kymmenen tuhatta euroja vuodessa. Se, mitä rauhan ajan kouluttava joukko-osasto tekee rauhanaikaisena päätehtävänään, ei ole salaista. Myöskään sen kulujen pääosat eivät ole salaisia.

En kyllä epäile sitä, etteikö puolustusvoimien rakenneuudistusta olisi leimattu salaiseksi asiakirjakokonaisuudeksi. Mutta nyt jatkokäsittelyssä siitä on annettava valtavasti tietoa mm. lakisääteisten yt-neuvottelujen pohjaksi ammattiyhdistyksille. Väitänkin, että yli 95 prosenttia varuskuntareformia koskevasta materiaalista on täysin julkista asiaa. Se, että asia on valmisteltu salaisena ja sen julkistaminenkin siirrettiin presidentivaalien toisen kierroksen yli, taitaa johtua toisaalta hallintokulttuuristamme ja Kataisen hallituksen vaatimuksista? Uudenmaan Prikaatin sijaintivaihtoehtojen taloudellisuusvertailuissa ei voi olla sen suurempia salaisuuksia kuin vaikkapa Lääkelaitoksen vastaavissa suunnitelmissa aikanaan. Monissa kunnissa tehdään vuosittain yhtä vaativia laskelmia koulujen sijainnista, eikä niitä laskelmia julisteta salaisiksi.

Seuraavaksi Wallin meni merivoimien komentajan selän taakse. Hän väitti merivoimien komentajan lausuneen jossain haastattelussa, että puolustushaaran varusmiehet eivät mahtuisi Upinniemeen ja Turkuun, ja siksi tarvitaan vielä Dragsvik kolmanneksi varuskunnaksi. No tehdäänpä pieni laskuharjoitus. Merivoimien sodan ajan vahvuus on ollut noin 10 % koko puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta. Kun tämä vahvuus on reformin jälkeen noin 250 000 sotilasta, merivoimien osuus on noin 25 000. Tämän kouluttamiseksi tarvitaan vuosittain noin 1250 varusmiestä, jos joukkojen kierto on 20 vuotta. Kun Upinniemen ja Turun nykyinen kapasiteetti on noin 1600 varusmiestä, ei pitäisi tulla ongelmia. Tosiasia on se, että merivoimat on kouluttanut jo kauan runsaasti yli reservin tarpeensa - lähes kaksinkertaisesti. Siis ei kestänyt tämä Wallinin piilotteluyritys yksinkertaista laskuharjoitusta. Tarkemmin merivoimien varuskuntatarpeesta ja Dragsvikin olemassaolon perusteista voit lukea täältä.

Annukka Roininen sai Wallinin lupaamaan varuskuntauudistuksen laskelmien julkistamista. Kohta muuten puolustusvoimilla alkaa olla oman uskottavuutensa vuoksi tarve julkaista nämä laskelmat, sillä niin paljon tämän "uudistuksen" ikävistä puolista on puhtaasti poliittista ja osin myös kielipoliittista peliä. Toivottavasti oppositio, media ja puolustushallinnon ammattiliitot jaksavat hiillostaa hallitusta niin, että saamme koko kansana tietää, miten maanpuolustustamme kehitetään ja millaisia perusteita tälle kehitykselle on asetettu. Wallinin A-studiossa esittämät lisävalheet ja väistöyritykset eivät vakuuttaneet. Siispä laskelmat pöytään tarkasteltaviksi ja myös Dragsvikin osalta!

Puolustusministerin poliittisesta rintamakarkuruudesta

Puolustusministeri Stefan Wallin jättämässä
 poliittisen ohjauksen väliin?

Puolustusministeri Stefan Wallin väitti koko helmikuun ajan, että Puolustusvoimien rakennemuutoksen suunniteltiin Puolustusvoimissa. Hän myös kiisti vaikuttaneensa asiaan. Hän ei myöskään hyväksynyt väitteitä ruotsinkielisen Uudenmaan Prikaatin (Nylands Brigad) säilyttämisestä kielipoliittisin perustein.

Perussuomalaisten oikeuskanslerille tekemän jääviysselvityspyynnön ansiosta tiedämme, että puolustusministeri Wallin valehteli helmikuussa median kautta äänestäjille kaikissa edellä mainituissa asioissa. On tietysti kiusallista, että puolustusministeri jää kiinni valehtelusta. Mutta ruotsinkielisen äänestäjäkuntansa edessä Wallinia ei siitä syytetä. Perussuomalaisille valehtelua ei niissä piireissä lasketa synniksi - päinvastoin. Eikä Wallinia myöskään syytetä kenraali Puheloiselle annetusta poliittisesta ohjauksesta, sillä tällä kertaa tuo ohjaus oli ruotsinkielisten kansalaistemme edun mukaista.

En myöskään halua tuomita ministeri Wallinia tuosta ohjauksesta, sillä pidän ruotsinkielistä rauhan ajan joukon säilymistä tärkeänä asiana. Oleellisinta nimittäin on se, että ne perinteisesti noin 600 vuosittain varusmiespalveluksensa ruotsinkielisessä joukko-osastossa suorittavat asevelvolliset edelleen haluavat sen tehdä. Jos Dragsvikin säilyminen siihen auttaa, niin olkoon sitten. Tässä maassa on maanpuolustuksen näkökulmasta jo aivan riittävästi sivareita.

Mutta miksi ministeri Wallin ei alunperin tunnustanut itsestään selvää asiaa - siis poliittista ohjaustaan - ja syyllistyi valehteluun median edessä? Siihen on tasan kaksi syytä, joita valotan seuraavassa.

Ensiksikin Wallin ei halunnut itselleen suomenkielisten äänestäjien silmissä "siltarumpupoliitikon" leimaa. Hänen tarkoituksensa oli siis erottautua erityisesti Keskustapuolueen vahvoista miehistä, jotka ovat aina osanneet vetää valtion varoja kotiseudun suuntaan. Muistellaanpa vaan, miten valtion virastoja on keskustavetoisten hallitusten aikana alueellistettu puolue-etujen mukaisesti. Keskustalaisen puolustusministeri Kääriäisen osuus Maavoimien esikunnan viemisessä Mikkeliin vastoin puolustusvoimien kantaa on kyllä maanpuolustuksellisestikin aivan eri luokan politiikkaa verrattuna pienen Dragsvikin säilyttämiseen.

Wallinin puolustukseksi on sanottava, että hän ei ole ensimmäinen puolustusministeri, joka ohjaa voimakkaasti puolustusvoimia rauhan ajan organisaatioasioissa. Dragsvikia ovat puolustaneet myös kaikki RKP:n aiemmat puolustusministerit (mm. Jan-Erik Enestam ja Elisabeth Rehn) ja myös muut ministerit silloin, kun salkku ei ole ollut RKP:lla.

Tuon puolustuksen menestys on ollut todella vahvaa, sillä Mäkisen saaman sisäpiiritiedon mukaan Dragsvikin varuskunta on ollut puolustusvoimien lakkautuslistan kärjessä viimeisen 20 vuoden aikana joka kerta, kun lakkautuksia on tarvinnut tehdä. Perussyy tuolle Dragsvikin lakkautustarpeelle on aina ollut kehno toimintaympäristö ja toiminnan kalleus. Harjoitusalueet ruotsinkielisten kartanoiden ja suojelualueiden keskellä ovat supistuneet jatkuvasti. Ja UudPr taitaa nykyisin olla puolustusvoimien pienin sodan ajan joukkoja kouluttava joukko-osasto. Pienuus ei ole taloudellisuutta puolustusvoimissakaan.

Toiseksi Wallin varmaankin kuvitteli torjuvansa opposition ja hallituspuolueidenkin riveistä ennakoidun kritiikin parhaiten piiloutumalla johtavien sotilaiden taakse. Ehkä äänestäjien enemmistö ei tiedä sitä, että puolustusministeri tapaa Pääesikunnan (PE) johdon vähintään kahden viikon välein vakiotapaamisissa. Lisäksi hän tapaa erilaisia esittelijöitä PE:sta viikoittain ja on läsnä myös puolustusvoimain komentajan esittelyissä presidentille. Ainakin aiemmin rakennemuutosten valmisteluun liittyen Puolustusministeriön ja Pääesikunnan välillä on ollut suoranainen seminaarien sarja, jossa on annettu poliittista ohjausta.

On siis täysin varmaa, että Wallin on antanut muutakin poliittista ohjausta tämänkertaiseen pv:n rakennemuutokseen. Siinä yhteydessä on mennyt myös Kokoomuksen ja SDP:n viestit kenraali Puheloiselle. Hallituksen pikkupuolueet tuskin ovat päässeet vaikuttamaan itse rakennemuutokseen merkittävästi. Mutta tietysti on muistettava, että Vihreät ja Vasemmistoliitto varmaan tyytyivät jo hallitusohjelmassa määritettyyn itsenäisyyden ajan historian suurimpaan puolustusmenojen leikkaukseen (pl. 1945, jolloin palattiin sodan ajasta rauhan aikaan), jolla ensisijaisesti pestiin Urpilaisen vaalien rökäletappiossa tahriintuneet kasvot. Tästä menoleikkauksesta lisää täällä.

Minä en siis syytä Wallinia poliittisesta ohjauksesta, sillä se on ministerin tehtävä valtiosääntömme mukaan. Enkä syytä häntä oman puolueen äänestäjäkunnan etujen ajamisesta, sillä sitä tekevät kaikki. Ja ministeri Wallin näine ohjauksineen on mitätön tekijä keskustasentrisessä maailmassa ansioituneiden keskuudessa.

Mutta puolustusministeri syyllistyi valehteluun kiistäessään julkisuudessa kaiken sen, mikä osoittautui todeksi kansanedustaja Oinosen (PerusS) oikeuskanslerilla tekemän selvityksen perusteella. Valehtelukaan ei ole uusi ilmiö ministeritasolla, mutta siitä julkinen kiinni jääminen on kyllä harvinaisempaa. Edellisen kerran vastaavasta julkisesta valheesta muistelen kiinni jääneen erään pääministeri Jäätteenmäen (Kesk) ja erään ministeri Juhantalon (Kesk). Molemmissa tapauksissa poliittinen järjestelmä toimi, ja tekijöitä rankaistiin. Jää nähtäväksi, hyväksytäänkö ministeritason valehtelua nyt RKP:n tapauksessa?

Onko Suomen Tasavallan etu se, että puolustusministerinä istuu mies, joka pelkää persujen kritiikkiä niin paljon, että valehtelee kansalle, piiloutuu kenraaleiden taakse ja samalla kiistää tekevänsä niitä tehtäviä - siis poliittista ohjausta - jota varten hänet on eduskunta tehtävään hyväksynyt? Sitä voi kutsua poliittiseksi vastuunpakoiluksi tai karkuruudeksi. Vain eduskunta voi päättää, mitä tällaisille ministereille pitäisi tehdä. Ja seuraavissa vaaleissa tietysti kansa. Mutta Perussuomalaisille ja erityisesti kansanedustaja Oinoselle kiitokset siitä, että valheella oli tällä kertaa lyhyet jäljet.

Ps. Puolustusministerin 19.3.2012 A-studio -vierailun lausunnoista on tuoreeltaan kirjoitettu juttu täällä.