Professori Pekka Haavistoko ylipäälliköksi?

Olen aika monesta nettikirjoituksesta lukenut mielipiteen, jonka mukaan Bristolin yliopiston vieraileva professori Pekka Haavistosta ei olisi kunnolliseksi ylipäälliköksi, sillä prof. Haavisto on sivari. Myös vastakkaisia mielipiteitä on esitetty. Mm. amiraali Juhani Kaskeala antoi lausunnon, jonka mukaan Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi. Tarkastellaanpa asiaa vähän syvemmältä.

Moni, joka ei pidä varusmiespalvelua välttämättömänä ylipäällikön tehtävää varten, vetoaa siihen tosiasiaan, että pääosa Suomen edellisistä presidenteistä ei ole suorittanut varusmiespalvelua tai vastaavaa. Ainoastaan Mannerheimilla, Kekkosella ja Koivistolla oli sotakokemusta. Martti Ahtisaari suoritti rauhan ajan varusmiespalveluksen. Kaikki muut Suomen presidentit ovat jääneet vaille armeijakokemusta.

Ehkä vahvin argumentti sille, että varusmiespalvelus ei ole pakollista ylipäällikkyydelle, löytynee kuitenkin Atlantin toiselta puolelta. Yhdysvaltain viimeaikaisista presidenteistä tietääkseni ainakaan Barack Obama ja Bill Clinton eivät ole suorittaneet minkäänlaista asepalvelusta eivätkä edes siviilipalvelusta. Molemmat ovat kuitenkin toimineet Suomen Puolustusvoimiin verrattuna vähän isomman sotilasmahdin ylipäällikköinä.

Minä siis en pidä tätä sivariargumenttia kestävänä ainakaan siltä osin, että varusmiespalveluksen suorittamattomuus olisi este ylipäällikön tehtävän hoitamiselle. Mutta sivarius ei myöskään millään tavalla pätevöitä Haavistoa ylipäälliköksi. Missähän Haavisto muuten mahtoi 1980-luvulla suorittaa siviilipalveluksensa? Mutta tarkastellaanpa Haaviston turvallisuuspoliittista ajattelua tarkemmin, sillä sieltä saattaisi löytyä johtolankoja otsikon aiheeseen.

Haaviston vastustama Pershing-ohjus

YLEn vaalikeskustelussa (katso kohdasta 41:25 alkaen) 26.1.2012 Haavisto kertoi sivariudensa pääsyyksi Yhdysvaltain ohjushankkeita ja niistä johtuvaa ydinsodan pelkoaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Noilla ohjushankkeilla ja eräillä muillakin sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn osoituksilla Yhdysvallat ja muukin Nato muuten voitti kylmän sodan ilman että yhtään ohjusta tai edes rynnäkkökiväärin laukausta tarvitsi ampua. Lopputuloksena oli kymmeniä kansoja kommunistisessa diktatuurissa pitäneen Neuvostoliiton ja sen kansainvälisen sortojärjestön, Varsovan Liiton, luhistuminen sekä sitä seurannut demokratisoituminen koko itäisessä Euroopassa. Samalla Suomen turvallisuuspoliittinen asema helpottui ratkaisevasti siten, että saatoimme luopua poliittisesta mitäänsanomattomuudestamme ja tunnustaa todellisia arvojamme. Emme me olisi voineet liittyä Euroopan Unioniin, jos läntiselle Euroopalle vihamielinen kommunistidiktatuuri olisi ollut 1990-luvulla voimissaan. Miksi Haavisto halusi tukea satoja miljoonia ihmisiä sortaneita kommunisteja?

Vihreä päältä ja punainen sisältä - Haavisto

Haavisto siis hengasi 1980-luvulla suomalaisten kommunistien masinoimassa liikkeessä, jonka tarkoituksena oli kaikin tavoin olla horjuttamatta Neuvostoliittoa. Ja niin vakaumuksellisesti Haavisto oli liikkeessä mukana, että päätti olla puolustamatta Suomeakin. Tunnen kyllä aika monta 1950-luvun lopulla syntynyttä suomalaismiestä, jotka vastustivat Nato-ohjuksia mutta silti olivat valmiita puolustamaan Natoon kuulumatonta Suomea. Haavisto taisi noihin aikoihin olla ääripunikki?

Siirrytäänpä 1990- ja 2000-luvuille. Haaviston vihreä liike on kohta kahden vuosikymmenen ajan ajanut  alueellisen puolustuksen ja sen vaatiman asevelvollisuusarmeijan sijaan vuoroin pientä palkka-armeijaa tai oleellisesti pienennettyä reserviarmeijaa. Haavisto itsekin on käyttänyt tätä tarkoittavia puheenvuoroja. Suomen turvallisuusympäristössä tämä tarkoittaisi käytännössä puolustuksen keskittämistä palkka-armeijavaihtoehdossa Helsinkiin ja 70000 miehen reservivaihtoehdossa jonnekin Porvoo-Hyvinkää-Kirkkonummi -alueen eteläpuolelle. Molemmat ratkaisut muuten edellyttäisivät liittoutumista joko Naton tai Venäjän kanssa ollakseen uskottavia. Mutta onneksi vihreän liikkeen (kehäteiden eteläpuolinen) Suomi on vielä puolustamisen arvoinen.

Vuonna 1989 Haavisto kansanedustajana jätti eduskunnalle määrärahaehdotuksen Santahaminan varuskunnan muuttamiseksi siviilikäyttöön. Onneksi esitys hylättiin. Santahaminan saari nimittäin kouluttaa enimmän osan pääkaupunkiseudun välittömään puolustukseen tarvittavista reservijoukoista. Lisäksi se kouluttaa kaikki muun Suomen puolustamiseen tarkoitetut aktiiviupseerit. Ehkä Pekka Haaviston tarkoituksena oli siirtää tämä koulutus Joensuuhun, Keuruulle tai Niinisaloon, joista lakkautetaan lähiaikoina varuskunnat? Mitä mahtaisi Yhdysvalloissa, Venäjällä tai Ranskassa tapahtua presidenttihalukkaalle, joka siirtäisi pääkaupunkiseudun puolustuksen satojen kilometrien päähän puolustettavasta kohteesta?

Valtakunnan pääkaupunkiseudun puolustamiseen reserviä kouluttavien rauhan ajan joukko-osastojen siirtäminen pois puolustettavasta kohteesta ei osoita suurta strategista, taktista tai edes sotilasteknistä ajattelukykyä. Moiset ehdotukset poliitikolta tarkoittavat yritystä romuttaa maanpuolustus mahdollisimman nopeasti.

Em. televisiotentissä Haavisto antoi ymmärtää vaihtaneensa mielipiteitään. Hän jopa kertoi voivansa ajatella lähtemistä rauhanturvaajaksi. Asia nyt vaan on niin, että Suomea puolustetaan viime kädessä Suomessa - ei ensisijaisesti Somaliassa tai Afganistanissa. Ehkä Pekka Haavisto ei edes ajattele sotilaspolitiikassaan Suomen puolustamista?

Haavisto ei ole epäpätevä ylipäälliköksi siksi, että hän on sivari. Mutta hänen yrityksensä maanpuolustuksen romuttamiseksi tekevät asian selväksi. Kaikella kunnioituksella, amiraali Juhani Kaskeala, mutta olen kanssanne samaa mieltä pätevyydestä mutta jyrkästi eri mieltä sopivuudesta - ymmärtänätte oleellisen eron noiden sanojen välillä. Haavisto olisi Suomelle vaarallinen ylipäällikkö. Ja lisäksi strategiselta ajattelultaan kelvoton. Eivätkä muutenkaan ansiot  tai energia riitä.

Mutta onhan Pekka mukava keskustelukumppani ja joviaali esiintyjä. Kyllä hyvästä keskustelusta amiraalin kanssa voi jo sotilasansiomitalin myöntää? Minä annan Pekka Haavistolle tässä vaiheessa sotilasansiomitalista huolimatta "hylsyn", mutta vielähän hän ehtii selventämään kantojaan näihin asioihin.

Professori Haaviston olemattomat ansiot

Haavisto avustajineen

Kiinnostuin professori Pekka Haavistosta, kun kuulin hänen olevan professori. Luulin tietäneeni aika hyvin kaikkien presidenttiehdokkaiden taustat, mutta Haaviston professuuristatus iski kyllä yleisivistykseni maan rakoon. Olin pitänyt Haavistoa opintonsa keskeyttäneenä valtiotieteen ylioppilaana. Miten saatoinkin erehtyä niin pahasti?

Päätin sitten tarkistaa, missä muissa asioissa olen mahdollisesti tietämätön Haaviston ansioista. Tutustuin tietysti Haaviston ansioluetteloon ja nettisivuihin. Lukaisin hänen bloggauksensa mm. aiheista rauha, rauhanturvaaminen, rauhanvälitys, aseriisunta, terrorismi, Darfur, Eritrea, Libya, Lähi-itä jne. Sen lisäksi koetin etsiä googlettamalla kansainvälisen lehdistön mainintoja Pekka Haavistosta erinäisissä yhteyksissä.

Lopputulos em. tutkimisesta oli kyllä masentava. En kyllä yhtään yritä kiistää, etteikö seuraava Haaviston  omasta ansioluettelosta pitäisi paikkaansa:

Vuosina 1999-2005 Haavisto toimi YK-tehtävissä maailman kriisialueilla, mm. Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa ja Sudanissa johtaen useita YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n kenttäselvityksiä kriisien aiheuttamista ympäristötuhoista. UNEP-tehtäviin kuuluivat myös selvitys Baia Maren kaivosonnettomuudesta Romaniassa sekä useat köyhdytetyn uraanin kenttätutkimukset sota-alueilla. Vuosina 1994-1995 Haavisto johti YK:n Euroopan talouskomission UNECE:n evaluaatiota, joka johti moniin uudistuksiin.

Vuosina 2005-2007 Pekka Haavisto toimi EU:n erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa. Tällöin hän otti osaa EU:n edustajana myös Darfurin rauhanneuvotteluihin. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.

Mutta Haaviston omilta sivuilta ei selviä, mitä hän on saanut aikaan. Eikä asia selviä kyllä googlettamallakaan. Ensimmäisiltä pariltakymmeneltä kansainväliseltä Google-hakutulossivulta ei löytynyt paria nimimainintaa lukuunottamatta mitään Haavistosta - siis ei aikaansaannoksista, tuloksista tms. Tulos ei parantunut, vaikka painotin haun Haaviston tehtäväaikaan em. ulkomaantehtävissä. Toimittajat eivät ole ilmeisesti edes viitsineet arvioida Haaviston panosta tai osuutta asioihin. Osasyy voi tietysti olla siinä, että ehkä Balkanin kriisejä lukuunottamatta muut Haaviston "sovittelemat" kriisit ovat täysin ratkaisematta. Meillä siis on presidenttiehdokkaana "suuri rauhanvälittäjä", jonka rauhoja ei ole, mutta eipä ole mainintoja Haaviston rauhattomuutta pahentavasta vaikutuksestakaan. Ei ole oikein mitään!

Sama jokseenkin tyhjä lopputulos tuli Haaviston blogista, joka sisälsi lyhyitä ja pinnallisia kirjoituksia. Niistä yhteenvetona voisi todeta, että rauha pitäisi saada aikaan, rauhanponnisteluja lisätä ja aseita riisua. Olemme varmaan kaikki jokseenkin samaa mieltä asioista, mutta Haaviston kirjoituksista ei löydy perusteltua analyysiä eikä mitään siitä, miten tai missä järjestyksessä asiat pitäisi toteuttaa.

Ehkä pahimmalta kuitenkin tuntui se, että Haaviston sivuilta ei löydy oikein mitään siitä, miten suomalaisten etuja pitäisi globalisaation pyörteissä puolustaa. Ylipäälliköksi pyrkivä Pekka Haavisto tekee kyllä selväksi, että seuraavaksi Suomen pitäisi luopua rypäleammuksista ja yleensäkin riisua aseistustaan enemmän. Mutta yhtään järkevää ajatusta ei löydy siitä, miten koko maata pitäisi tarvittaessa puolustaa poliittisesti, taloudellisesti tai sotilaallisesti.

Professori Haaviston akateemiset ansiot ovat tietysti puhdas nolla, mutta nuo rauhanvälityksenä mainostetut ansiot näyttävät ainakin muutaman tunnin nettiselvitysten perusteella rajoittuvan poliittisiin nimityksiin ja mukana oloon. Sotilaalliset käytännön ansiot ovat alokkaan alapuolella, mutta siellä täytyy olla jotain salaista, sillä Haavistolle on myönnetty sotilasansiomitali. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari. Ehkä tuollaisesta arvelusta saa nykyisin mitalin? Montakohan miinaa Haavisto on polkaissut? Pyydän lukijoita kommenteilla korjaamaan, jos olen erehtynyt.

Haaviston todellinen ansio näyttää siis olevan mukava jutustelu televisiokameroiden edessä. Jos Pekan seksuaalinen suuntautuneisuus olisi toinen, hän voisi olla joka toisen anopin unelmien vävypoika. Mutta Haaviston muut ansiot ovat kyllä piilossa. Professuuri ja rauhanvälitys taitavat olla yhtä suurta vihreää bluffia? No sitten ovat ympäristöministerikaudelta tietysti ansiot ilmasto- ja natura-asioissa. Niistä lisää täällä. Eivät tainneet olla suomalaisten etujen mukaan tehtyjä kumpikaan?

Lisää Pekka Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi voit lukea täältä.

Professori Pekka Haavisto (vihr.)

Pekka Haavisto ja rouva Antonio

Professori Pekka Haavisto haluaa tarkentaa taustaansa:

Professoriksi nimitys: Bristolin yksityinen yliopisto maksoi majoitukseni ja ylläpitoni muutaman luennon ajalta. Lisäksi he antoivat käyntikortin, jossa luki "Professor Pekka Haavisto".

Tutkimukseni: --------- (siis tässä kaikki)

Väitöskirjani: -----------

Lisensiaattityöni: ----------

Pro Graduni: ----------

Sotilasarvoni: -----------

Akateemiset ansioni ovat siis vähän vajaat, mutta olen maailmalla arvostettu vaikuttaja – asioihin perehtynyt maailmanpolitiikan tuntija ja isänmaallinen ihminen. Tosin en valitettavasti kykene todistamaan näitä asioita, mutta totta ne silti ovat.

Jos voisin järjestää asiani uudelleen, voisin harkita yrittämistä rauhanturvaajana. Mieluiten ryhtyisin rauhanturvakenraaliksi, ja siinä roolissa kävisin lopettamassa Itä-Afrikan selkkaukset. Olen siis rohkeakin. 

Ja akateemista uraakin harkitsin 1980-luvun alussa, mutta sitten vihreä aate vei mennessään. Joten olen oikeasti pyrkinyt professoriksi, minkä Bristol siis oikein tunnusti virallisella käyntikortilla.

Voimme Antonion kanssa liittyä kirkkoonkin, jos 2000 vuotta vanha kirkko muuttaa avioliittosanan sisältöä siten, että koiraat voivat saada siunauksen ikuiseen liittoon. Näin haluan siis lähestyä suomalaisia heteroja, jotka ovat tähän asti jotenkin oudosti määränneet menosta Impivaarassa.

Päästyäni Suomen presidentiksi ja puolustusvoimien ylipäälliköksi voin nimittää itseni oikeasti professoriksi, piispaksi tai vaikka kenraaliksi, jolloin kateellisilla persuilla ei ole enää asiaan mitään sanomista.

Haavistossa siis yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys, yhteistyökykyisyys kuin vaatimattomuus ja kyky kertoa taustastaan rehellisesti.

Melkoinen koijaritieteiden professori siis olen ;-)

Ps. Professori Haavistolla näyttäisi olevan erimielisyyksiä professuurista Bristolin ylioposton kanssa. Voit lukea lisää professori Haaviston todellisista ansioista täältä ja täältäkin. Ja vielä lisää Pekka Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi voit lukea täältä.