Humanitaariset maahanmuuttajat edelleen taloudellinen riippakivi

Kirjoitin viime lokakuussa blogikirjoituksen otsikolla "Maahanmuutto, työllisyys, huoltosuhde ja hintalappu". Tuossa kirjoituksessani käytin Tilastokeskuksen tuoreimpia tietoja, jotka silloin olivat vuodelta 2009. Nyt käytettävissä ovat vuoden 2010 tiedot, joten katsotaanpa, onko tilanne muuttunut. Käytän samoja ulkomaalaisperäisiä ryhmiä kuin edellisessä jutussa vertailun helpottamisen vuoksi.

No, tilanne on kyllä muuttunut ja valitettavasti Suomen taloudellisen rasitteen kannalta huonompaan suuntaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaisten työllisten määrä kasvoi vuoteen 2009 verrattuna noin 30 000 hengellä ja työttömien määrä väheni noin 32 000 hengellä. Tältä osin huoltosuhde siis vähän parani. Suunta toki oli oikea, mutta muutos kuitenkin vähäinen. Suomalaisten taloudellinen huoltosuhde säilyi noin tasolla 1,3. Jokainen työssäkäyvä siis keskimäärin elätti itsensä lisäksi 1,3 kansalaista.

Virolaisperäisen väestön määrä maassamme on vuodessa kasvanut yli 4000 hengellä, mutta vastaavasti myös työllisten virolaisten määrä on kasvanut yli 2000 hengellä. Heidän osaltaan huoltosuhden on noin enneallaan ja erittäin hyvä. Ruotsalaisen, saksalaisen alankomaalaisen ja venäläisen väestön osalta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.  Niiden laskennalliset huoltosuhteet ovat ennallaan ja hyvin siedettäviä, kuten alla olevasta graafista näkee.

Eräistä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian maista tulevien huoltosuhde on valitettavasti laskenut. Somalian kansalaisten määrä on vuodessa kasvanut tuhannella hengellä, mutta työllistyneiden määrä on pysynyt edellisen vuoden 500 tasolla. Irakilaisten määrä on on myös kasvanut noin tuhannella, ja työllisten määrä on kasvanut samassa suhteessa mutta pysyen edelleen matalana. Afgaanien määrä on kasvanut vajaalla 300 hengellä, eikä sielläkään ole merkkejä huoltosuhteen paranemisesta. Etiopiasta ja Sudanista tulleiden osalla ei ole merkittäviä muutoksia määrissä eikä huoltosuhteessa.

Etiopialaisten huoltosuhde on tietysti erinomainen. Se on jopa parempi kuin suomalaisen väestön. Mutta muut yllä olevat (lähinnä humanitaariset) maahanmuuttajaryhmät elävät jollain aivan muilla keinoilla kuin työnteolla.

Vuoden 2009 tilastotietojen perusteella laatimassani kirjoituksessa tein seuraavat johtopäätökset maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Ne olivat seuraavat:

1. Työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on huikea ero ainakin taloudellisesti.
2. Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei rikasta ainakaan taloudellisesti. Se velkaannuttaa Suomea vakavasti.
3. Maahaanmuuttopolitiikan perustelu työvoima-asioilla ei ole järkevää ainakaan somalien, afgaanien, sudanilaisten ja irakilaisten kohdalla.

Maahanmuuttopolitiikan rikastuttavaa vaikutusta ei ainakaan taloudellisessa mielessä voi löytää. Ei ole ihme, että edelliset Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ennen vaaleja halunneet kertoa maahanmuuton kustannuksista.

Vuoden 2010 tilastotiedot eivät oikeuta muuttamaan noita johtopäätöksiä. Oleellista kehitystä ei ole tapahtunut humanitaarisin perustein Suomeen saapuneiden ihmisten työllistymisessä. Oikeastaan tilanne on hienoisesti huonontunut. Se on tietysti kovin surullista.

Pidän edelleen merkillisenä sitä, että humanitaarisen maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ei ole esitetty ainuttakaan valtion tekemää laskelmaa. Siihen ei liene syynä mikään muu kuin se, että pelätään kansan raivostumista järjettömien kulujen vuoksi. Tuo pelko voi olla oikea, mutta silti tietojen julkaisemattomuus on poliittisesti epäviisasta. Joskus luvut kuitenkin nousevat esiin.


Ps. Olen tuossa viime syksyn kirjoituksessani selvittänyt taloudellista huoltosuhdetta tarkemmin. Mutta tässä kiireiselle lukijalle nyrkkisääntö, jonka esimerkkinä ovat vuonna 2010 maassa asuneet somalit: Laskennallisesti jokainen työssä käyvä somali joutuisi elättämään tuloillaan itsensä lisäksi noin 13 muuta somalia, jos elatusvastuut menisivät kansallisuuksittain. Ne eivät tietenkään mene niin, joten kantaväestö elättää verorahoillaan noin 90 % maassa vuonna 2010 eläneistä Somalian kansalaisista. Se on aika iso osuus.

Eronen voitti, mutta kuka hävisi?

Helena Eronen Facebook-kuvassa

Katsoin perjantaina 20.4.2012 läheteyn A-stream ohjelman poikkeuksellisesti. En ole kyseisen ohjelman suuri fani, vaikka pidän muiden A-sarjan ohjelmien katselusta. Viimeinen A-stream oli kuitenkin nautittavaa katsottavaa. Puhekouluttajan tittelillä esiintynyt Juhana Torkki toi järkeilyn äänen ohjelmaan ja ehkä nousi ohjelman voittajahahmoksi. Mutta varmasti kaikkien huomio kiinnittyi siihen, miten median natsiksi leimaama Helena Eronen selviytyisi puolituntisesta.

Minusta Helena Erosen esiintyminen toi selvästi esille sen, että hän ei ole natsi, politrukki tai muutenkaan vaarallinen henkilö. Siksi kaikki se valtava juttumeri, joka hänen bloggauksestaan on kirjoitettu, on täysin suhteetonta. Eronen ei osoittautunut koulutetuksi kansankiihottajaksi vaan perinteiseksi ja mukavaksi nuoreksi naiseksi, joka haluaisi osallistua avoimeen keskusteluun oman kulttuuriperimänsä ja järkeilynsä kautta. Pitäisikö hänelle asettaa kuonokoppa siksi, että hän on kansanedustaja Hirvisaaren avustaja? Mitä sananvapausmoraalimme sanoo asiasta?

Turun Sanomien aloittaman kiihotuksen tarkoituksena oli iskeä Perussuomalaisia vastaan ja erityisesti kansanedustaja Hirvisaareen, joilla kummillakaan tiettävästi ei ollut mitään tekemistä Erosen bloggauksen kanssa. Juhana Torkin hiillostuksessa Turun Sanomien päätoimittaja jäi kyllä kakkoseksi. Turun Sanomien omistajien kannattaisi katsoa tarkemmin päätoimittajansa perään, jos alle kolmekymppinen kaveri kykenee pieksemään päätoimittajan muutamassa minuutissa.

Jostain kummallisesta syystä Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kiihtyi asiasta niin paljon, että antoi kirjoitukseen osattomana ryhmäpotkut kirjoituksesta julkaisuhetkellä tietämättömälle Hirvisaarelle. Onko asian takana jotain, mitä emme tiedä? Onko Eronen unohtanut niiata riittävän syvään Perussuomalaisten ryhmäjohtajan, kansanedustaja Ruohonen-Lernerin, edessä? Vai onko Hirvisaaren ja eduskuntaryhmän välillä muita jännitteitä, joita ei ole toistaiseksi haluttu tuoda julkisuuteen?

Olipa miten tahansa, saamme kyllä tietää eri näkökulmat jonain päivänä. Perussuomalaisten piirissä nimittäin ei ole sellaista sisäisten skismojen kestävää salailukulttuuria, joka on hallinnut äärivasemmistoa sen perustamisesta alkaen.

Vaikka pöly Erosen blogikohun kohdalla ei ole vielä täysin laskenut, tiedämme jo voittajat ja häviäjät. Jälkimmäisellä puolella ovat huumorintajuttomat ja ymmärtämättömät toimitukset Turun Sanomissa, STT:ssa ja Helsingin Sanomissa, joille nauraa kansan pääosa. Moni jääkiekkofani sekä Helsingissä että Turussa tajuaa, että TPS ja Jokerit ovat lähes järjen jättiläisiä paikkakuntiensa päälehtiin verrattuna.

Häviäjien puolella on kyllä myös Perussuomalainen puolue, jonka sinänsä oikea linja huolimattomien puheiden torjumiseksi ajoi Ruohonen-Lernerin jäänmurtajatyylillä vitsailun karille. Ihmettelen kyllä edelleen Perussuomalaisten jäykkää reaktiota. Missä oli Soinin mainio huumorintaju ja Halla-ahon sarkasmin ymmärrys?

Voittajien puolella ovat ne julkaisut ja keskustelupalstat, jotka ovat raportoineet em. mediatalojen tosikkomaisuudesta. Mutta Helena Eronen nousi hetkessä koko kansan tietoisuuteen, ja lahjakkaana kirjoittajana hänen lukijamääränsä moninkertaistunevat. Kunhan Eronen oppii viivyttämään lähetä-napin painamista ja tarkistamaan tekstinsä, hän voi kohta olla yksi maan luetuimmista kolumnisteista. Hirvisaari voi siis sopia Erosen poistumisesta paremmin palkattuihin hommiin syksyyn mennessä.

Kansanedustaja Hirvisaaren voitto tai tappio riippuu paljolti siitä, mitä hänen ja eduskuntaryhmän välisen epäluottamuksen taustalla oli. Mutta Hirvisaari saa kyllä äänestäjiensä sympatiat sillä, että hän seisoi ryhdikkäästi avustajansa tukena. Hyvä työnantaja ei anna potkuja hyvälle työntekijälle yhdestä virheestä. Hyvä työnantaja tukee virheen tehnyttä hyvää työntekijää.

Lopuksi totean yhdellä virkkeellä mielipiteeni Erosen kohubloggauksesta: Jutussa oli hyvä alku, mutta siitä puuttui se yhdistävä loppu, joka olisi vienyt pois pohjan Turun Sanomien toimituksen älykääpiöiden laatimalta otsikoinnilta. Mutta tämän jälkeen en jätä lukematta ainuttakaan Helena Erosen blogikirjoitusta. Toivottavasti niistä saa nauttia pitkään myös täällä maksuttomalla puolella.

Tuulivoima hiipuu Englannissa ja maailmalla

The Daily Tlegraph -lehden kuvitusta
linkistä aukeavaan juttuun

Iso-Britannian hallitus on vetämässä pois tukensa tuulivoiman jatkokehittämiseltä. Hallitus ei siis halua enää lisätä tuulivoiman osutta brittien energiatuotannossa. Tämä johtuu pitkälti kolmesta eri syystä, jotka ovat kytköksissä toisiinsa.

Ensinnäkin jo nyt rakennetun tuulivoiman kulut ovat nostaneet niin paljon brittitalouksien energiakustannuksia, että keskiluokkakin on alkanut napinoida. Briteissä on noussut keskusteluaiheeksi energian hinnannousun aiheuttama köyhyys.

Toiseksi tuulivoiman uskottavuus on kärsinyt kovia kolauksia sekä toimintavarmuutensa että ympäristöhaittojensa osalta. Brittein saaret ovat kokeneet viime vuosien talvina useita kovia pakkasjaksoja (joita sikäläisen ilmatieteenlaitoksen mukaan ei enää jatkuvasti lämpenevässä ilmastossa pitänyt esiintyä), joiden aikana tuulivoimalat eivät ole pyörineet. Viime vuosina maisemaan nousseet ja kauas näkyvät 100-metriset tuulivoimalat ovat yhä useampien mielestä maisemahaitta ja uhka lentäville eläimille. Jopa osa ympäristöjärjestöistä on kääntynyt niitä vastaan kerättyään linnun- ja lepakonraatoja voimaloiden alta.

Brittiparlamentin kansanedustajat saavat em. aiheisiin liittyen yhä enemmän postia, jossa kyseenalaistetaan edellisten sosialidemokraattisten hallitusten aikaiset päätökset tuulivoiman ja yleensäkin ns. vihreän energiateollisuuden suosimisesta. Pari kuukautta sitten yli sata suurimman hallituspuolueen kansanedustajaa ilmoitti julkisella kirjelmällä vastustavansa uusien tuulivoimaloiden rakentamista.

Tulos tästä näyttää olevan se, että Iso-Britannian hallitus aikoo energia- ja ilmastonmuutosministeri Greg Barkerin mukaan lopettaa tuulivoiman lisäämisen. Barkerin mukaan Britanniassa on jo se tuulivoima, jota he tarvitsevat. Samalla suunnitellaan tuulivoimalle vuosittain maksettavien noin 500 miljoonan euron tukiaisten pienentämistä tulevina vuosina. Brittihallitus muuten ei aio käydä neuvotteluja asiasta EU-komission kanssa, vaikka em. toimet ovat vastoin sen sitoutumista EU:n uusiutuvan energian  lisäämissuunnitelmien kanssa. Nämä päätökset eivät ole yllätyksiä, sillä kirjoitin niistä jo viime lokakuussa.

Samanlaisia päätöksiä on jo tehty Espanjassa, Portugalissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Jostain syystä lähes täyskäännökset tuulivoiman kohdalla eivät ole kiinnostaneet kotimaisia mediatalojamme. Miksihän? Ehkä siksi, että tuulivoima olosuhteiltaan em. maita paljon huonommassa Suomessa on edelleen tavoittelemisen arvoista, kuten viimeksi kuulimme neljältä eri hallituspuoluetta edustavalta ministeriltä ns. Tarastin tuulivoimatyöryhmän mietinnön julkistamistilaisuudessa.

Pitäisikö velkaantuvan ja kilpailukykyään menettävän Suomenkin tarkistaa energialinjauksiaan ja lopettaa kansantaloudellisesti kannattamattoman sekä sähkölaskujamme kasvattavan tuulivoiman lisärakentaminen? Minun mielestäni niin tuulivoiman paratiisissa, Iso-Britanniassa, ja kahdessa energiatuotannon suurvallassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, nähdystä esimerkistä pitää ottaa nopeasti mallia. Ja Brysselin komissaareilta pitää vaatia tuulivoiman sijaan edullista sekä varmaa energiaa.

Yksinkertainen ratkaisu Helsingin kerjäläisongelmaan

Apua vielä saamaton kerjäläinen Helsingissä.

Kevät saapuu pienestä takatalvesta huolimatta. Muuttolinnut ovat palaamassa, ja niin tekevät myös Balkanin maista kotoisin olevat kerjäläiset. Minun mielestäni noilla muuttolinnuilla on ikäänkuin kotipaikkaoikeus Suomessa, mistä syystä olen aina vastustanut haahkojen kevätammuntoja, joka kuitenkin on eräissä suvaitsevaisuudestaan tunnetuissa piireissä kansanhuvia.

Mutta minä noiden suvaitsevaisten mielestä varmaankin pahimman luokan rasistiksi luokiteltavana en voi hyväksyä balkanilaisen kerjäävän Helsingin kadulla. Minusta se ei ole ihmisarvon mukaista eikä normaaliin toimintaan kuuluvaa Euroopan Unionissa. Ihmisellä, joka joutuu täällä kerjäämään, täytyy olla todellinen hätä.

Niinpä suosittelen kaikille huolestuneille kansalaisille seuraavaa toimintamallia, kun kerjäläisen kohtaa:

1. Soita hätänumeroon (siis ei 911 vaan 112), ja kuvaa kerjäläisen surkea tilanne. Odota hetki, että poliisi saapuu paikalle.
2. Jos poliisi ei saavu pian paikalle, soita apulaiskaupunginjohtaja Laura Rätylle (puh.   09 310 1691) , ja sen jälkeen valita 112-palveluun huonosta toiminnasta.
3. Lisäksi muista valittaa poliisipäällikkö Jukka Riikoselle (puh.  071 877 0111) kehnosta kerjäläistä kohdanneesta palvelusta.

Muista, että kansalaisena Sinulla on oikeus saattaa valituksesi suoraan Rätyn ja Riikosen tietoon!

Olen aika varma, että muutaman tuhannen huolestuneen kansalaisen yhteydenoton jälkeen Helsingissä ei ole kerjäläisiä. Ja ottaen huomioon kerjäläisongelman näkyvyys muutamaan tuhanteen soittoon ei välttämättä mene montaa tuntia, jos kansalaiset oikeasti haluavat kerjäläisten parasta. Siispä kerjäläisongelman ratkaisu vaatii oikeastaan vain kansalaisvastuuta ja sitkeitä kansalaisia. Ainakin Sveitsissä tämä on toiminut Jouni Jokelan blogin mukaan.

Joten laitapa tämä kirjoitus eteenpäin vaikka Facebookissa! Auta kerjäläisiä!