Kun erottavilla verhoilla edistetään kotoutumista?

Martinlaakson uimahallin isot ikkunat

Helsingin Sanomien Pääkaupunki-sivusto kertoi 28.12.2011 mm. seuraavaa:

"Martinlaakson uimahallissa aloitetaan ensi vuoden alussa maahanmuuttajille tarkoitetut uintivuorot. Käytännössä normaaleiden aukioloaikojen ulkopuolella järjestettävien uintien aikana hallin suuret ikkunat peitetään kankaalla. Järjestelyt liittyvät maahanmuuttajille kohdistettuun Sporttia kaikille - liikuntaa kotouttavasti Vantaalla -hankkeeseen. 

Marja Auroma eristämässä maahanmuuttajia?

Halliin on asennettu verhot tämän syksyn aikana. Hankkeen puitteissa meidän keskeinen tehtävä on poistaa kaikenlaisia esteitä. Maahanmuuttajien kohdalla on ollut esteenä, että koska uimahallit ovat avoimia paikkoja, maahanmuuttajilla ei ole ollut mahdollista osallistua uintitoimintaan, toteaa projektipäällikkö Marja Auroma.

Auroma perustelee verhojen käyttöönottamista sillä, että Vantaalla on tarkoitus mahdollistaa uiminen kaikille sitä haluaville. Verhot ovat käytössä myös muun muassa koululaisryhmien aikana, mikäli ryhmä koostuu maahanmuuttajalapsista."

Mieltäni jäi askarruttamaan muutama kysymys tuossa Vartin toimittaja Sanna Jomperon kirjoittamassa jutussa. Miksihän maahanmuuttaja tarvitsee verhoja uintia varten? Sitten arvelin, että joko toimittaja Jompero tai verhoprojektia vetänyt projektipäällikkö Auroma olivat käyttäneet maahanmuuttaja-sanaa kovin laveasti. En voinut millään tajuta, miksi saksalainen, venäläinen, virolainen, espanjalainen, kiinalainen tai amerikkalainen maahanmuuttaja tarvitsisi verhoja uimahallin käyttöä varten. Vielä vähemmän tajusin em. maahanmuuttajakansallisuuksien tarvitsevan erillisiä vuoroja uintia varten.

Tuon Opetusministeriön tukeman Sporttia kaikille -hankkeen kotouttamistoimenpiteet tähtäävät siihen, että maahanmuuttajat voivat osallistua liikuntatoimintaan kuten kaikki muutkin maassa asuvat. Liikuntatoimintaan osallistumisella voidaan merkittävästi edistää maahanmuuttajien osallisuutta, työllisyyttä ja sosiaalisten suhteiden kehittymistä. Siis mihin tarvitaan verhoja ja eristäytymistä? Niinpä päätin lähettää sähköpostitse kyselyn projektipäällikkö Marja Auromalle. Pyysin häneltä tarkennuksia seuraavilla kysymyksillä:

1. Miksi maahanmuuttajat eivät voi uida verhottomassa uimahallissa muiden kanssa?
2. Tarvitsevatko kaikki maahanmuuttajat verhosuojauksen uimista varten?
3. Jos on olemassa jokin maahanmuuttajaryhmä, joka tarvitsee verhot, mikä tekijä tai syy on tuon tarpeen takana?
4. Paljonko verhot maksoivat?

Auroman vastauksia odotellessa taidan pohtia paria kulttuuriin liittyvää asiaa itse lehtijuttuun liittyen.

Iranissa naisilta vaaditaan uimaPUKU

Olen asunut vuosikausia muslimimaissa ja vieraillut lähes kaikissa Lähi-idän ja Saharan pohjoispuolisen Afrikan maissa. En ole niissä törmännyt uimarannoilla tai uima-altailla verhoihin. Esimerkiksi Turkissa, Libanonissa, Iranissa, Gazassa, Jordaniassa, Egyptissä, Emiraateissa, Tunisiassa ja Marokossa olen käynyt uimassa verhottomissa altaissa ja yleisillä uimarannoilla muiden ihmisten kanssa. Jokseenkin ainoana ko. alueen maana vain Saudi-Arabia estää eri sukupuolta olevien ihmisten samanaikaisen uinnin julkisissa tiloissa. Siellä voidaan joutua verhojärjestelyihin, kuten tästä BBC:n jutusta voi lukea. 

Aika pienestä maahanmuuttajaryhmästä tässä tapauksessakin lienee kyse. Olisiko toimittaja Jomperolta ollut rehellisempää kertoa lukijoille, että verhoilla mahdollistetaan esimerkiksi saudi- tai somalinaisten ja tyttöjen uinti? Samalla olisi voinut kertoa, että näiden naisten miespuoliset sukulaiset eivät salli naistensa uintia vääräuskoisten suomalaisten kanssa tai edes silmien alla. Olisiko toimittaja voinut jutussa pohtia näiden "maahanmuuttaja"-naisten erikoista ja syrjäyttävää kohtaloa miesten käskyvallan alla?  Jomperolle ei tullut mieleen kysyä, miksi Vantaan liikuntatoimi veronmaksajien kustannuksella mahdollistaa, sallii ja ehkä jopa edistää näiden musliminaisten sukupuoleen perustuvaa syrjintää? Ja miksi leimata kaikki maahanmuuttajat verhottujen uimavuorojen käyttäjiksi?

Palestiinalaisnaisia ja tyttöjä uimassa meressä

Ilmeisesti Vantaalla ryhdytään muuttamaan suomalaista verhotonta uimalakulttuuria saudien wahhabistiseen suuntaan, jotta maamme uudet asukkaat tuntevat olonsa kotoisaksi. Kun toimittaja Jompero jätti nuo aikaisemmat kysymykset esittämättä, häneltä jäi pohtimatta myös tämä uusien muslimiasukkaidemme käyttämän islamintulkinnan modernisuus-, liberaalisuus- ja suvaitsevaisuusaspekti.

Jotain muutakin epänormaalia tässä jutussa on. Käsite "normaalien uintiaikojen ulkopuolella järjestettävät uinnitkin" on outo. Rehellisesti olisi voinut tunnustaa, että normaaleja uintiaikoja supistetaan, jotta yhdelle uudelle etuoikeutetulle ryhmälle tehdään tilaa.

Jotta kukaan ei turhaan kuvittelisi, että islam vaatii verhottuja tiloja muslimien uintia varten, todettakoon, että Koraanissa tai haditheissa ei mainita verhoista uimatiloissa mitään. Koraanin Valon suurassa (24:31) sanotaan: "Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin. Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista. Älkööt he siten astuko kulkiessaan, että heidän kätketyt sulonsa havaittaisiin. Kääntykää kaikki Allahin puoleen, oi uskovaiset, jotta saisitte menestystä!" 

Useimmille muslimeille riittää hyvin sellainen uimapukeutuminen, jonka näet ylemmissä iranilaisessa ja palestiinalaisessa uimarantakuvassa. Siinä siveyden kohde verhoaa itsensä muita häiritsemättä. Vantaalla suomalainen uimalaitos verhotaan ääri-islamilaisen tekopyhyyden ja naisten syrjinnän ylläpitämiseksi?

Aivan lopuksi vielä yksi mahdollinen syy, miksi nimenomaan jotkut somalit vaativat naisilleen vääräuskoisista vapaita uintivuoroja. Tässä kulttuurissa yleinen naisten ympärileikkaus saattaisi näkyä vaikkapa suihkun yhteydessä. Kyseinen ulkoisten sukupuolielimien silpominen on Suomessa lakiemme vastainen. Piilotellaanko erityisvuoroilla jotain? Edistääkö Vantaan liikuntatoimi tätä piilottelua ja välillisesti naisten ympärileikkauksia?

Jään odottamaan projektipäällikkö Auroman vastauksia. Jos niissä on olennaista uutta tietoa, päivitän vastaukset tähän alle.


Päivitys 29.12.2011 klo 15: Kun projektipäällikkö Auroma ei ollut vastannut sähköpostikysymyksiini, soitin hänelle. Lyhyen keskustelumme tulokset olivat seuraavat:

1. Auroma on saanut runsaasti kyselyjä asian tiimoilta. Hänen mukaansa nyt pohditaan, miten kyselyihin vastataan. Auroma ei ollut halukas käsittelemään kysymyksiä puhelimessa.
2. Uimahallin uusien verhojen hinta asennettuna oli useita tuhansia euroja, mutta tarkaa summaa projektipäällikkö ei tiennyt. Verhot ostanut kaupungin virkamies kuulemma saapuu viikonvaihteen jälkeen lomilta, jolloin tieto voi olla saatavilla.

Päivitys 2.1.2012 löytyy täältä.

Päivitys 3.1.2012: Korson uimahallissa näyttää jo olleen käytössä maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen vuoroja.

Asekaupan punavihreästä logiikasta

Hautala pihalla faktoista

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) on tullut julkisuuteen kritisoimaan hallitustovereitaan, jotka antoivat Patrialle kranaatinheitinjärjestelmän vientiluvan Saudi-Arabiaan. 


Hallitus antoi viime viikolla Patrialle luvan toimittaa Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmän. Kaupan arvo on yli 100 miljoonaa euroa ja heittimien valmistaminen tuottaa yli 270 henkilötyövuotta suomalaiselle aseteollisuudelle. Lupa annettiin äänin 12-4. Vastustajina olivat vasemmisto, vihreät. Heidi Hautala itse oli esteellinen osallistumaan äänestykseen. Ulkoministeriö vastusti aseiden toimittamista saudeille epäillessään niitä käytettävän ihmisoikeuksia loukkaavaan toimintaan.

Hautala sanoi maanantaina 19.12.2011 Ylen A-studion haastattelussa suoraan, ettei hyväksy hallituksen päätöstä: "Suomen ulkopoliittinen kanta jyrättiin ja linjan uskottavuus on jatkossa heikko... Täytyy kysyä, onko kaikki kaupan. Tässä tapauksessa hallituksen kanta on ollut se, että ihmisoikeudet ovat kaupan."

Hautala jätti kertomatta muutamia asioita, joita myöskään toimittaja Annukka Roininen ei osannut kysyä. 

Ehkä ensimmäinen ohjelmassa käsittelemätön asia liittyy asiakasmaahan. Jokseenkin kaikki merkittävät yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset puolustustarvikeyhtiöt ovat saaneet vientilupia Saudi-Arabiaan, joka on ollut viimeiset 10 vuotta yksi suurimmista asejärjestelmien ostajista.  Suomalaisen Patrian kranaatinheitinjärjestelmien vienti ei heilauta saudien ihmisoikeustilannetta eikä juuri mitään muutakaan miksikään, sillä se edustaa ehkä juuri ja juuri promillea maan asetuonnin lähiaikojen arvosta.

Saudi-Arabia ei varustaudu kranaatinheittimillä toimintaan omia kansalaisiaan vastaan. Sen tiedetään varustautuvan lähinnä Iranin kasvavaa uhkaa vastaan. Sekundaarisena tarkoituksena Saudi-Arabialla on suojata rajansa erityisesti Jemenin ja Somalian suuntiin, joissa molemmissa on ollut käynnissä sisällissodat. Euroopan Unionin "yhteisen" turvallisuuspolitiikan mukaista on ollut tukea vakautta Saudi-Arabiassa. Miksi Suomen pitäisi nyt poiketa eurooppalaisesta linjasta?

Saudi-Arabialla on kieltämättä huono maine ihmisoikeusasioissa, jos asian arviointiin käytetään länsimaista normistoa. Mutta jos asiat arvioidaan sunni-islamistisen normiston mukaan Saudi-Arabia  on puhtaimpia maita. Tässä valossa on kummallista, että Heidi Hautalalle ei kelpaa islamilainen järjestys Saudi-Arabiassa, mutta monikulttuuristettavassa Euroopassa islamilaisen menon arvostelusta vihreät yleensä rankaisevat rasismi-leimalla.

Amos ei toimi satunnaisen käyttäjän tempuilla

Toinen toimittajalta käsittelemättä jäänyt kysymys oli Patrian Amos-kranaatinheitinjärjestelmän käyttökelpoisuus ihmisoikeusloukkauksiin.  Se nimittäin on paljon vaikeammin tähän tarkoitukseen käytettävissä verrattuna vaikkapa vanhempiin heitinjärjestelmiin. Amos vaatii pitkälle koulutetut käyttäjät. Sillä ampuminen ei onnistu pikakoulutuksella. Pitämällä Amoksen tietokoneen avaimet hyvässä tallessa voidaan helposti estää järjestelmän luvaton käyttö. Ja Amos on tarkka.

Perinteinen 120 mm:n heitinjärjestelmä on pikakoulutettavissa muutamassa päivässä kenelle hyvänsä. Heittimen ja kranaatit haltuunsa saanut voi niitä käyttää mielensä mukaisesti. Ja huonon käyttökoulutuksen saanut käyttäjäjoukko yleensä ampuu ohi vanhoilla heitintyypeillä, jolloin tarkoituksettomien oheistappioiden syntymisriski on Amos-järjestelmään verrattuna huomattavan suuri. Amos-järjestelmä saudien käsissä siis todellisuudessa vähentäisi ainakin tarkoituksettomien ihmistappioiden määrää Arabian niemimaalla.

Vanhemmilla heitinjärjestelmillä voi tulla vahinkoja.
Lähde linturi.net

Punavihreiden asevientipolitiikka on kyllä aiemminkin ollut tempoilevaa ja outoa. Muistan erään Lipposen hallituksenkin kieltäneen vientiluvan kymmenille tuhansille suojanaamareille Israeliin kymmenisen vuotta sitten. Silloin toimittajat eivät muistaneet kysyä ulkoministeri Tuomiojalta, miten suojanaamareita voi käyttää ihmisoikeusloukkauksiin.

Jos punavihreiden mielestä aseita ei saisi ollenkaan viedä sotaa käyviin tai sodan uhkaamiin maihin, miten Suomen pitäisi toimia vastaavissa uhkatilanteissa? Väinö Tannerin saa kyllä kääntymään haudassaan, jos häntä moitittaisiin vaikkapa Talvisodan aikaisista aseostoista.

Kummallista on sekin, että vihreillä eikä ulkoministeri Tuomiojallakaan ei ole ollut huomautettavaa esimerkiksi viime vuosien tarkkuuskiväärien ja niiden patruunoiden viennistä Turkin turvallisuusviranomaisille, jotka ovat käyneet kohta 30 vuotta sotaa kurdikapinallisia vastaan? 

Niin, piti vielä kysyä Hautalalta, että miten ihmisoikeudet olivat tässä yhteydessä kaupan?

Presidenttiehdokkaiden Nato-yliherkkyydestä

Allergisten ehdokkaiden Nato-näppylä

Presidenttiehdokkaat olivat MTV3:n ensimmäisessä presidenttitentissä. Tentti oli yhtä sekava ja pinnallinen kuin maikkarin tentit yleensäkin. Yksi teema tentissä kuitenkin nousi aika paljastavaksi, ja se paljasti valitettavan yleisen yliherkkyyden.

Toimittaja Haapala esitti yksinkertaisen kysymyksen: "Onko Natossa ollut mitään hyvää?" Kysymyksen jälkeiset kaksi sekunttia olivat koko vaalitentin hiljaisin hetki. Tuon lyhyen hiljaisen hetken jälkeen ensimmäisenä taisi itsensä koota Pekka Haavisto (vihr), joka osasi kertoa Naton epäonnistuneen joissakin toimissaan ja ehkä onnistuneen joissain. Ensin mainitusta hän kertoi esimerkiksi Afganistanin, jota Nato-operaatio ei ole kyennyt rauhoittamaan, ja jälkimmäiseksi kelpasi Kosovo.

Jokunen muukin presidenttiehdokas osasi myötäillä Haaviston näkökantaa. Arhinmäki, jonka Nato-tietämystä olen aiemminkin kritisoinut, tietenkin näki Naton vain rikkaiden länsimaiden pahana klubina, jonka tarkoituksena on ylläpitää lännen valtapoliittisia etuja. Mutta oleellista ei niinkään ollut se, mitä ehdokkaat sanoivat. Järkyttävää oli se, mitä yksikään ehdokas ei muistanut kertoa Natosta.

 Kaikki ehdokkaat taisivat unohtaa, että Nato oli se organisaatio, joka lopulta patosi kommunistisen vallankumouksen Neuvostoliiton miehittämään itäiseen Eurooppaan. Nato oli myös se organisaatio, jonka hermo piti kylmän sodan kuumimpina hetkinä siten, että Eurooppa välttyi kolmannelta isolta sodalta 1900-luvulla. Ja Nato lopulta voitti kylmän sodan ja siten joudutti Neuvostoliiton ja sen satelliittihallitusten sortamien kansojen vapautumista kommunistipuolueiden vallasta. Ja Nato teki tämän kaiken ampumatta laukaustakaan surmaamistarkoituksessa tuliaseilla. 

Kellekään ehdokkaista ei myöskään juolahtanut mieleen, miksi useimmat itäisen Keski-Euroopan valtiot ovat halunneet liittyä Natoon mahdollisimman nopealla aikataululla. Eikä kukaan muistanut kertoa, että kylmän sodan lopusta alkanut viime vuosisadan Euroopan suurin poliittinen murros onnistuttiin toteuttamaan poikkeuksellisen rauhallisesti Naton sateenvarjon alla. Entisen Jugoslavian alueen kansojen vapautumisen kasvukipujen hoidossakin Nato oli ratkaisevassa roolissa, minkä Haavisto siis sentään muisti.

Ymmärrän kyllä, että ehdokkaat eivät ole ammattilaisia poliittisessa historiassa. Tai Väyrynenhän kyllä on, mutta hänen historiantutkimuksensa ei ulotu Paavo Väyrysen poliittista historiaa kauemmaksi. Mutta kyllä ulkopolitiikan tulevan johtajan täytyy nähdä metsä puilta myös Nato-asioissa.

Natolla on kiistattomat ansionsa, mutta sillä on tietysti myös heikkoutensa. Yksi suurimmista Naton vahvuuksista on Yhdysvaltain suuri sitoutuminen Eurooppaan. Saman asian voi tietysti nähdä myös sen heikkoutena ja jopa vaarana. Ja Natolla on viimeaikaisessa ansioluettelossaan myös epäonnistumisia. Mutta kyllä Natosta pitäisi voida ensin keskustella rehellisesti ja kolikon molempia puolia katsellen. Sitten on aivan toinen asia, pitäisikö Suomen olla enemmän vai vähemmän yhteistoiminnassa Naton kanssa. Mutta eihän tähän kysymykseen voi edes muodostaa kantaa, jos ei kykene hahmottamaan Naton roolia viime vuosikymmeninä.

Jos Nato on niin kuuma peruna, että siitä keskustelu sulkee suun, ei ehdokas ole hakemassa oikeaa virkaa. Kyllä Suomen tasavallan ulkopolitiikan johtajaksi haluavan on kyettävä ilmaisemaan ammattimainen käsityksensä Euroopan suurimmasta turvallisuusorganisaatiosta ja transatlanttisen yhteistyön yhdestä kulmakivestä äänestäjäkunnan edessä myös suorassa lähetyksessä. Petyin tältä osin kyllä pahasti kaikkiin ehdokkaisiin MTV3:n ensimmäisessä tentissä.

Arvojohtajan aivopieruko?

Antirasistinen arvojohtaja

YLE osaa kertoa uutisessaan illalla 4.1.2.2011 seuraavaa: "Tasavallan presidentti Tarja Halonen pitää Suomessa lisääntynyttä rasistista puhetta yleismaailmallisena, globalisaation nurjana puolena. TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa Halonen sanoi, että suvaitsemattomuus kasvaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota rasismi ei ratkaise. Jos suvaitsematonta kieltä käytetään yhä enemmän, se vahvistuu ja johtaa suvaitsemattomaan käytökseen. Tämä ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan tätä on Ranskassa, Hollannissa, Yhdysvalloissa, Halonen luetteli. Presidentti vetosi mielipidevaikuttajiin, kuten toimittajiin, poliitikkoihin, pappeihin ja opettajiin, koska heillä on tavallista enemmän sananvaltaa ja siksi myös vastuuta. Tässä jokaisen pitää omalta osaltaan kantaa vastuu, sitä ei voi delegoida toiselle vaikkapa äänestämällä, presidentti sanoi. "

Hyvä on. Otan arvojohtajan haasteen vastaan. Tarkastellaanpa Halosen lausuntoa avainsana kerrallaan.

1. Epäoikeudenmukaisuus 

Suvaitsemattomuus voi hyvin kasvaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Ymmärrän hyvin, että kantasuomalaista työtöntä tai muuta ongelmiin joutunutta saattaa ihmetyttää se, että Finnair tuo valtion kustannuksella afrikkalaisia lapsisotilaita/lukutaidottomia/moniosaajia Helsinki-Vantaalle, josta nämä sitten siirretään täysihoitoon vuodeksi tai kahdeksi, minkä jälkeen heitä hyysätään erilaisilla kursseilla ja jalkapalloharjoituksissa paremmin kuin kotimaisia vähäosaisia. Tarvittaessa myöhemmillä lennoilla tuodaan vaimot (tarkoituksella monikossa), muut sukulaiset ja palvelijat tukemaan maahanmuuttajan karua arkea Varissuolla tai Jakomäessä. Tämä ilmiö voi tietysti aiheuttaa kantasuomalaisessa kateutta ja eriarvoisuuden tunnetta, jotka voivat kumuloitua epäoikeudenmukaisuuden kokemiseksi. Hyväksyn siis arvojohtaja Halosen analyysin ensimmäisen osan hyvänä hypoteesina.

Haloselta valitettavasti jäi kertomatta, että poliittinen eliittimme on maahanmuuttopolitiikallaan tuottanut useita tuhansia ihmisiä Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen. Kyse ei ole siis vahingosta vaan tarkoituksellisesta toiminnasta, jossa kielitaidoton ja osaamaton maahanmuuttaja asetetaan erityisasemaan verrattuna syntymäoikeutena suomalaisuuden saaneeseen.

Tämä maahanmuuttopolitiikasta juontuva tarkoituksellisuus varmasti ihmetyttää kantasuomalaista huono-osaista, joka on globalisaatiosta huolimatta naivisti kuvitellut Suomen valtion pitävän ensisijaisesti suomalaisten puolta. Hän ei ole tajunnut, että arvojohtajan johdolla Suomi on jo siirtynyt pelastamaan maailmaa.

2. Suvaitsemattomuus

Johtaako epäoikeudenmukaisuuden tunne suvaitsemattomuuteen, on toinen kysymys. Rationaalinen ihminen ei ryhtyisi suvaitsemattomaksi vain sen vuoksi, että toinen huono-osainen on kohdannut paremman kohtalon. Näin ei tapahtuisi ainakaan, jos tämä ihminen voisi ajatella itsensä joskus onnekkaamman veljensä tai sisarensa paikalle.

Valitettavasti tällä suomalaisella pitkäaikaistyöttömällä tai työrajoitteisella ei ole näköpiirissä vastaavaa täyshoitopalvelua. Kantasuomalaisena hän ei edes saa erityistukia, joita maksetaan etnisten erityispiirteiden ylläpidon mahdollistamiseksi yhtäkkiä monikulttuurillistuneessa Suomessa. Hänellä ei ole mahdollisuuksia edes valtion keskitalvella kustantamalle lämpimään Afrikkaan tehtävälle perheentapaamismatkalle, sillä hän ei ole "paennut" matkakohteena olevasta vaarallisesta paikasta, jossa olisi sukulaisia.

Mutta ei tämäkään vielä suvaitsemattomuutta suomalaisessa nosta afrikkalaista veljeä kohtaan, vaikka epäoikeudenmukaisuuden tunne kyllä kasvaa ihan perusteltavastikin. Suvaitsemattomuus ehkä kasvavasti kohdistuu siihen poliittiseen eliittiin ja maahanmuuttopolitiikkaan, jota kantasuomalainen epäilee itsensä syrjinnästä ja kansalaistensa etujen unohtamisesta. Mahtoiko arvojohtaja Halonen tarkoittaa tätä suvaitsemattomuudella? Viime toukokuussa tuosta suvaitsemattomuudesta osa kyllä purkautui vaaleissa äänivyörynä puolueelle, joka ei ole ollut muotoilemassa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa.

On selvää, että osa kantasuomalaisista suvaitsee monikulttuurista käytöstä valitettavan huonosti. Jotkut eivät ymmärrä, että yleinen kirjasto voisi toimia samalla moskeijana, rautatieasema olohuoneena ja uimahallin lastenallas itsetyydytyssoppena. Itä-helsinkiläisissä tuntuu olevan erityistä suvaitsemattomuutta, kun he eivät voi tinkiä uimahallivuoroistaan siveyttään ja puhtauttaan ylläpitävien afrikkalaisrouvien uimavuorojen hyväksi. Pitäisihän sitä ymmärtää ja suvaita, että oikeauskoiset eivät voi kylpeä vääräuskoisten suomalaisten kanssa.

Kantasuomalaista roistoakin harmittaa epätasa-arvoisuus. Kun hän käy puukon avulla lainaamassa rahaa lähimmästä Siwasta, on poliisi yleensä vihjeen saatuaan odottamassa ryöstäjää jo kotiovella. Kun maahanmuuttajakollega kääntää vanhuksen käsilaukun ja saaliin kunniaksi vielä parittelee puistossa tapaamansa puolustuskyvyttömän blondin kanssa, poliisi ei uskalla kertoa edes ryöstäjäraiskaajan tuntomerkkejä.

Kun toimeentulotuen maksupäivänä on kantasuomalainen saanut hankittua kuukauden ainoan kossupullon, voi kaiken tämän jälkeen kielenkäyttö vilkastua niin paljon, että tulee sanottua pari harkitsematonta sanaa vieraan näköisestä lähimmäisestä. Mutta onko se suvaitsemattomuutta? Vai onko kyse yli- tai alikierroksilla tapahtuvasta vahingosta, jäi Haloselta pohtimatta. Onneksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajat ovat hoitamassa näitä akuutteja ongelmia, joskaan ongelmien syihin he eivät kajoa.

3. Rasismi

Seuraavaksi Halonen siirtyy ratkaisuihin todeten, että rasismi ei ratkaise näitä ongelmia. Jälleen arvojohtajalta  loistava lausahdus, johon voi vain yhtyä. No ei varmasti ratkaise. Rasismi ja syrjintä yleensäkin vain lisäävät ongelmia.

Arvojohtaja Halonen ei ehkä ole lukenut poliisin viimeistä selvitystä viharikosepäilyistä vuodelta 2010? Se kertoo, että viharikosepäilyjen määrä on vähentynyt verrattuna aiempiin vuosiin. Ehkä joku on supattanut Haloselle rasismin lisääntyneen jytkyn seurauksena? Ehkä Halonen on seurannut punavihreitä tiedotusvälineitä, jotka ovat perustelematta todellakin väittäneet rasismin lisääntyneen Suomessa?

Vai onko Halonen saanut käsiinsä ulkomaisia tutkimuksia, jotka kertovat Englannin, Hollannin, Ruotsin, Ranskan ja Yhdysvaltain kasvavasta siirtolaisrikollisuudesta, jonka osana myös rasistinen rikollisuus näiden siirtolaisten tekemänä on kasvussa?

Ehkä Halonen halusi kiinnittää huomiota tähän mediaa paljon puhuttaneeseen asiaan, joka on vielä vähäinen ongelma Suomessa mutta isohko probleema vanhempien siirtolaisyhteisöjen keskuudessa?

Lopuksi


Näitä arvojohtajan ulostuloja on kyllä kaivattu viimeisen 12 vuoden aikana. Eiväthän ne nyt täysin ole jääneet tulematta, mutta harvakseltaan niitä on ollut ja silloinkin usein sivuasioista.

Täytyy toivoa, että toimittajat, poliitikot, papit ja opettajat nyt tarttuvat Halosen haasteeseen. He varmaan kertovat yleisölleen, että nykyinen turvapaikkaturismia suosiva maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta hylätyiksi itsensä kokevissa suomalaisissa. Ehkä rohkeimmat heistä saavat sanotuksi, että tällaista politiikkaa ei pidä suvaita vaikka äänestäisi Kokoomusta, Keskustaa tai SDP:ä.

Pelkään kuitenkin, että suurin osa arvojohtajan opetuslapsista vain lällättää lähes olemattomasta rasismista. Mutta sehän lopulta lisäisi suvaitsemattomuutta surkeaa ja suomalaisia syrjivää maahanmuuttopolitiikkaamme kohtaan, sillä köyhäkään kansa ei ole tyhmää! Ehkä Halonen olikin ovelampi antirasisti kuin luulinkaan?

Breivik, perussuomalaiset ja oikeusvaltio

Utøyan saari

Norjan joukkomurhat tehneen Anders Behring Breivikin mielentilaa tutkineet psykologit jättivät raporttinsa oikeudelle29.11.  Raportissa todetaan, että Brevik oli joukkomurhat tehdessään sekä tutkinnan aikana psykoottinen.

Raportin mukaan Breivikille on pitkän ajan kuluessa kehittynyt paranoidinen skitsofrenia. Hänellä on monentyyppisiä harhakuvitelmia, ja hän elää omassa maailmassaan. Hän muun muassa kuvittelee, että hänet on valittu päättämään siitä, kenellä on oikeus elää ja kuolla. Hän on kuvaillut itseään  "täydellisimmäksi ritariksi sitten toisen maailmansodan", ja hän uskoo kehittelemänsä organisaation valtaavan Euroopan. Raportin johtopäätöksenä  on, että Breivik on mielisairas ja siten syyntakeeton.

Mikäli oikeus hyväksyy mielentilatutkimuksen tulokset, Breivik pääsee hoitoon ja välttää vankeustuomion. Riippuen hoidon edistymisestä ja terveyden paranemisesta hän siis voi joskus jopa kulkea vapaana miehenä. Ajatus tästä on varmasti monille ahdistava. Myönnän, että luultavasti tuntisin oloni hyvin varautuneeksi ja hermostuneeksi, jos joskus kohtaisin vapautuneen Breivikin. Mutta tämän mahdollisuuden pohdinta ei nyt ollut tämän kirjoituksen aihe, joten pureudun seuraavaksi itse asiaan.

Kun  Utøyan ja Oslon hirmutekojen toteuttajan henkilöllisyys paljastui, alkoi luonnollisesti kytkentöjen etsintä. Aika nopeasti selvisi, että Breivik oli lukenut monia maahanmuuttokriittisiä blogeja ja ollut useita vuosia aiemmin lyhyen aikaa maahanmuuttoon jossain määrin kriittisesti suhtautuneen norjalaispuolueen toiminnassa mukana. Selvisi myös, että hän oli lukenut muutaman Jussi Halla-ahon englanniksi käännetyn tekstin.

Tästä alkoi Suomessa melkoinen hutkinta- ja leimausoperaatio, johon hyvin monet mediatalot, toimittajat ja yksityiset blogistit osallistuivat. Etsittiin todisteita Breivikin ja Suomen perussuomalaisten suhteesta, yhteistoiminnasta tai vähintään ideologisesta veljeydestä. Perussuomalaisten Nuorten nopea Breivikin teon tuomitseminen tai muutkaan vastaavat ja selvät lausunnot eivät juurikaan vähentäneet leimakirveen heiluttelua. Mitä lähempänä vihreää liikettä tai äärivasemmistoa kirjoittaja oli, sitä kirkkaammin ja heppoisammin perustein perussuomalaisten leimaaminen onnistui - siis ainakin kirjoittajan omasta mielestä.

Nyt siis useat norjalaiset mielenterveysalan asiantuntijat kertovat raportissaan, että Breivik oli psykoottinen ja syyntakeeton. Toivottavasti heinä- ja elokuussa Breivikin perussuomalaiskytkennät "todistaneet" kirjoittajat nyt osaavat vetää raportista johtopäätökset. Jään jännityksellä odottamaan, ovatko perussuomalaisetkin Breivikin "kavereina" psykoottisia ja syyntakeettomia, vai onko Breivik kenties sairastunut Halla-ahon teksteistä.

Kun en halua itse syyllistyä vihervasemmiston helmasyntiin ja leimata ketään, jätän kertomatta minkä niminen SDP:n sisarpuolue Norjassa on ollut hallitusvallassa pääosan Breivikin eliniästä ja siten myös säätelemässä mielenterveystyön tasoa. Olen vain järkyttynyt siitä, että maailman parhaissakin yhteiskunnissa seulat vuotavat näin kohtalokkaasti.

Ja olen edelleen samalla kannalla jo bittiavaruuteen US:n päätöksellä kadonneen, mutta heti traumaattisten tapahtumien jälkeen laaditun kirjoitukseni kanssa. Oleellista Breivikin hirmuteoista toipumiseksi on se, että Norjan oikeusjärjestelmä toimii oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Nimittäin oikeusvaltion on toimittava periaatteidensa ja lakiensa mukaisesti myös hyvin kipeissä tilanteissa. Leimakirveet, kosto ja löysät heitot eivät saa voittaa.

Norjalaisille psykiatreille nostan hattua. Voin kuvitella, miten vaikeaa on ollut luodata Breivikin mieleterveyttä ammattimaisen viileästi.

Mutta kuka vihervasemmistosta ehtii ensimmäiseksi epäilemään Breivikin mielentilatutkimuksen perusteella Suomen perussuomalaisten henkistä tasapainoa? Hus hutkimaan, kun aihe on vielä kuuma!

Ottawasta oppia presidentinvaaleihin

Suomen etujen mukainen puolustusase

Perjantaina 25.11.2011 eduskunta käsitteli liittymisen Ottawa-sopimukseen kolmannen kerran ja lopullisesti. Suomen Puolustusvoimilta siis kiellettiin henkilömiinojen käyttö oman maan puolustamiseksi. Tämän asian lopputulos oli aika selvä, sillä presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja olivat panneet koko arvovaltansa likoon sopimukseen liittymiseksi.

Pääministeri Katainen ja Kokoomus onnistuivat kääntämään asiassa takkinsa erikoisen hiljaisesti. Viitisen vuotta sitten Katainen vielä piti henkilömiinojen kieltoa "hölmöläisten hommana". Vaikka muutama kokoomuslainen kansanedustaja jaksoi loppuun asti vastustaa hölmöläisten hommaa, ei asia ylittänyt uutiskynnystä.

Myöskään media ei tainnut kyetä esittämään sopimusasian koko 10-vuotisen käsittelyn aikana muutamia keskeisiä Suomen ja maailman etuihin liittyviä kysymyksiä:

1. Miten sopimus edistää Suomen turvallisuutta tai kykyä tarvittaessa puolustaa maata?
2. Olisiko liittymättömyydellä Ottawan sopimukseen ollut aidosti haitallisia vaikutuksia Suomelle?
3. Miten maailman turvallisuustilanne paranee, jos Suomi liittyy sopimukseen?

Kun ei esitetty kysymyksiä, ei tietysti saatu vastauksiakaan. Minä aikanaan esitin jo bittiavaruuteen haihtuneissa kirjoituksissani näitä kysymyksiä, ja siksi tiedän vastaukset niihin. En viitsi enää paasata jo menetetystä asiasta enempää. Totean vain, että ratkaisun vuoksi maanpuolustuskykymme ei ei kehittynyt, kansainvälinen asemamme ei parantunut, eikä maailman turvallisuustilannekaan parantunut. Maailmassa ei ole yhtään vähempää käyttöön asennettuja miinoja, kun Suomen miinavarastot on tuhottu.

Tästä prosessista kannattaisi kuitenkin ottaa oppia presidentinvaaleihin, jotta osaisimme houkutella esiin ehdokkaiden sellaiset päähänpiintymät, jotka ovat tosiasiassa maamme etujen vastaisia. Halosen kohdalla tässä epäonnistuttiin. Jos presidentinvaalit olisi voittanut vuonna 2000 Esko Aho tai vuonna 2006 Sauli Niinistö, olisi polku Ottawan sopimukseen voinut päättyä ylittämättömälle suolle. Liittyminen oli nimenomaan Halosen vasemmistopasifismin voiton tulos. Sama taitaa päteä myös tulevien vuosien puolustusbudetin ennätysmäisiin säästöihin.

Onnistuin kusettamaan koko maanpuolustusta!

Presidentti Halonen on varmasti omasta mielestään saavuttanut jotain arvokasta maailmanrauhan kannalta. Mutta tiedän hyvin, että sekä Venäjällä että Yhdysvalloissa, jotka eivät aio liittyä sopimukseen, Suomen päätöstä ihmetellään. Voi olla, että Saksan, Kanadan, Kambodzan ja YK:n vasemmistolaiset miinalobbausryhmät palkitsevan Halosen jollain mitalilla ja ehkä jopa palkkioviralla, mutta Suomelle niistäkään ei ole minkäänlaista hyötyä - päinvastoin - sillä varsinkin jälkimmäiset aiheuttavat vain kuluja.

Presidentinvaalikampanjaa on jäljellä noin kaksi kuukautta. Sinä aikana pitäisi löytää tällä kertaa mukana olevista ehdokkaista kansallista etua vaarantavat päähänpiinttymät. Tai päinvastoin pitäisi löytää se ehdokas, jolle kansallinen etu on pragmaattisesti etusijalla vaikka joku suosittu prinsessa lobbareineen ryhtyisi mitä vikisemään. Suosittelen testaamaan ehdokkaita vireillä olevalla rypäleasekiellolla, joka myöskään ei ole Suomen etujen mukainen, elleivät myös suurvallat siihen sitoudu.

Miten valevirkamiehistä ja valetoimittajista pääsisi eroon?

Erehdyin pitkästä aikaa Iltalehden nettisivuille. En tee samaa virhettä lähiaikoina uudelleen, sillä jälleen kerran poistuin vihaisena ja journalistisesti loukkaantuneena sivustolta. Kyse oli tästä jutusta, jossa Iltalehden Nina Leinonen oli jutustellut Valviran viestintäpäällikön Tarja Tammisen kanssa.

Nina oli saanut esimieheltään tehtäväksi etsiä syyllisiä siihen, että suomalaisia sairaita hoidetaan ns. valelääkäreiden voimin. Nina oli hoitanut homman varmaankin 10 minuutin puhelinsoitolla Tarjalle, ja sitten viiden minuutin tekstin tuottamisella. Loput Iltalehden jutusta hoidettiin toimituksen avustajien voimin, kun yhdisteltiin Tarjan lähettämiä kuvia tekstiin ja korjattiin Ninan kirjoitusvirheet.

Nina siis kysyi esimiehensä vaatimuksesta, kuka Valvirassa vastaa lääkärien ammattiluvista, ja kuka vastaa lääkärien huonon ammatinharjoittamisen huonoista tuloksista tehtyjen kantelujen käsittelystä ja niiden seurauksena mahdollisesti tehtävistä ammattilupien peruuttamisesta. No toimittaja Nina ei kyennyt selvittämään lukijalle edes em. eroa lupaviranomaisten toiminnassa, vaikka hän saikin parin Valviran osaston johtajien nimet ja jopa joidenkin kuvat lehteensä.

Miksei Nina kysynyt, kuka oli käsitellyt jo paljastuneiden valelääkärien ammattiluvat. Nina unohti myös kysyä, kuka oli jättänyt tutkimatta valelääkäreistä tehtyjen kantelut ja selvityspyynnöt. Järkyttävin asia kuitenkin oli, kun toimittaja Nina Leinonen kirjoitti kritiikittä lehteen propagandisti Tarja Tammisen parahduksen: ”Todistuksia on 70 maasta. Millä ihmeellä voimme tietää, mikä niistä on aito ja mikä ei?” Miksei Nina kysynyt jotain seuraavanlaista: ”Mutta eikös Valviran tehtävänä ole selvittää tutkintotodistusten aitous? Eikö juuri teidän pitäisi tietää? Voitteko te muka myöntää ammattilupia tietämättä hakijan todistusten aitoutta?” Ninalta jäi siis kysymättä ne kysymykset, jotka toimittajan peruskoulutuksella pitäisi aloittelijankin osata tehdä.

Tarja Tammiselle tässä yhteydessä terveiset Mäkisen blogista: ”Ammattilupaa ei pidä myöntää, jos hakijalla ei ole osoittaa aitoa ja alkuperämaan vahvistamaa todistusta tutkinnoistaan.”  Valviralla muuten ei edes ole oikeutta myöntää lupaa ilman täyttä varmuutta todistuksen aitoudesta. Että mitä ihmettä teette? Hankkikaa tieto aitoudesta, perkele. Valviran johtajaa kehottaisin tässä yhteydessä vaihtamaan propagandistiaan, joka puhui itsensä pussiin jopa Iltasanomien toimittaja-alokkaalle.

Mutta vakavampaa on se, että toimittaja Ninalla ei näytä olevan aavistustakaan valtionhallinnon sisäisestä valvonnasta ja tarkastustoiminnasta. Jokaisella virastolla johdolla nimittäin on säädöksiin perustuvana virkavelvollisuutena valvoa alaistensa yksiköiden toimintaa. Sama koskee myös sosiaali- ja terveysministeriötä, jonka ylimmän johdon tehtäviin kuuluu valvoa hallinnonalansa virastojen toiminnan lain- ja asianmukaisuutta. STM:n kansliapäällikön alaisena muuten toimii sisäisen tarkastuksen yksikkö? Onkohan kansliapäällikkö ja ehtinyt kiireiltään hoitaa tarkastustehtäviään? Valviran osalta keskeisiä valvontakysymyksiä valelääkäriasiassa olisivat olleet mm. seuraavat: Ovatko ammatinharjoittajien luvat kunnossa? Miten todistusten asianmukaisuus varmistetaan? Toimiiko jossain lääkäri, jonka ammattitaitoa epäillään? Miten huolehditaan, että Valviran valvonta- ja lupaosastot selviytyvät tehtävistään? STM:llä olisi ollut syytä tarkastaa Valviraa enemmänkin, sillä virasto on kokenut lähivuosina melkoisia organisaatiouudistuksia, sen johto on vaihtunut, ja eduskunnan alainen Valtiontalouden tarkastusvirasto on omissa tarkastuksissaan havainnut Valviran toiminnassa outoja piirteitä. Sen hankinnoissa mm. on ollut outoja piirteitä, minkä olisi pitänyt herättää STM:n johdossa epäilyksiä Valviran sisäisen valvonnan tasosta.

Toivottavasti ministeri Guzenina-Richardsonin (SDP) asettama ja Jacob Södermanin johtama työryhmä penkoo myös tämän sisäisen tarkastuksen ja valvonnan aspektit STM:n johtoon asti. Virkamiesuskottavuuden palauttamiseksi toivoisin, että joku virkamiestaso ryhtyisi kantamaan vastuuta siitä, että Valvira antaa ammattilupia tekaistuilla todistuksilla eikä vastaa selvityspyyntöihin. Tämä saattaa edellyttää potkuja jollekulle Valviran tai STM:n johdossa.

Mutta hälytys on nyt annettu myös ministeri Guzenina-Richardsonille. Jos vuoden kuluttua vielä paljastuu uusia tai vanhoja valelääkäreitä, Maria Guzenina-Richardson voi palata takaisin Espoon kunnallispolitiikkaan.

Iltalehden kehnoa toimittajaa minä oikeastaan vain säälin. Hänelle en kehtaa ehdottaa muuta kuin rajua koulutusta toimittajan ammatin perusasioissa. Kuluttajan todellinen mahdollisuus on kuitenkin välttää journalistisesti kehnojen julkaisujen ostamista. Ja vastaavasti äänestäjä voi jättää äänestämättä ministeri G-R:a ja ehkä myös hänen kokoomuslaista edeltäjäänsä, joka ilmiselvästi ei saanut alaistaan Valviraa hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti.

Sirkka-Liisa Kivelä saattaa olla moraalisesti oikeassa tässä Iltalehden jutussa. Tosin epäilen tämänkin jutun journalistista tasoa ja totuudenmukaisuutta!

Hallituksen luonnollinen adoptio

Kataisen hallitus on antanut lokakuun alussa Eduskunnalle esityksen adoptiolain uudistamiseksi. Esityksestä ei ole kovin paljoa mediassa poristu. Minulla on epäilykseni porinan vähäisyyden syistä, joista voit lukea enemmän tämän kirjoituksen loppupuolelta.

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi adoptiota koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Nykyinen lapseksiottamisesta annettu laki siis kumottaisiin ja korvattaisiin uudella adoptiolailla. Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa.

Ehdotetun adoptiolain mukaan vain aviopuolisot voisivat adoptoida yhdessä. Näinhän on myös nykyisessä laissa. Esitystä valmisteltaessa ei haluttu muuttaa lakia siten, että avopuolisot saisivat mahdollisuuden adoptoida yhdessä. Tätä perusteltiin halulla varmistua siitä, että adoption hakijoiden parisuhde on vakaalla pohjalla.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi uudet säännökset adoptoitavan ja adoptionhakijan välisestä vähimmäis- ja enimmäisikäerosta sekä adoptionhakijan enimmäisiästä. Niitä noudatettaisiin vain alaikäisen lapsen adoptioissa. Ehdotuksen mukaan lapsen ja hakijan välisen ikäeron tulisi olla vähintään 18 vuotta, ja se saisi olla enintään 45 vuotta. Tämä vastaa nykyisenkin lain aikana noudatettua käytäntöä. Lisäksi ehdotetaan, että adoptionhakija ei saisi olla 50 vuotta vanhempi. Hakijan vähimmäisiäksi ehdotetaan nykyisen lain mukaisesti 25 vuotta.

Muutaman viimeisen vuoden aikana mediassa on puhuttu valtavan paljon homoparien oikeudesta adoptioon. On kovin kummallista, että adoptiolain uudistuksessa asiasta ei ole mainittu sanallakaan. Tai oikeastaan se ei ole kahdestakaan syystä kummallista. Ensiksikin adoptiolain keskeisin sisältö on lapsen etu, jota on aika vaikeaa ryhtyä jakamaan muiden eduiksi. Voisi myös kuvitella vaikeaksi todistaa lainsäädännön tasolla lapsen eduksi adoptoitumista homo- tai lesboliiton muodostamaan kotiin. Toiseksi syyksi voisi kuvitella niitä ongelmia, joita ulkomailla syntyisi, mikäli Suomen adoptiolaissa mahdollistettaisiin homoparien adoptio-oikeus. Ylivoimainen enemmistö maailmasta ei tunnusta homoseksuaalisia parisuhteita laillisiksi. Isoissa kulttuuripiireissä - mm. muslimienemmistöisissä maissa - homosuhteista seuraa rangaistus. Suomalaisten heteroparien adoptiomahdollisuudet siis esimerkiksi Kiinasta ja latinalaisesta Amerikasta vaikeutuisivat.


Kataisen hallitus on myös sitä mieltä, että yli 50-vuotias on ikänsä puolesta kyvytön isäksi tai äidiksi. Onkohan minulla outo suku, mutta olen sieltä tuntenut useampiakin tuon iän ylittäneitä vastasyntyneiden vanhempia? Kaikki lapset on tähän asti hoidettu kaidalla tiellä hyvän veronmaksun alkuun. Ehkä Eduskuntaan ja julkisuuteen ei haluttu keskustelua 49-vuotiaan homopariskunnan ja 51-vuotiaan heteropariskunnan paremmuudesta?


Jos lapsen etuna pidetään sitä, että adoptiovanhemmat edustavat ns. normaalia ja perinteisesti luonnollista vanhemmuuden ikärakennetta ja muutakin perheyhteisöä, hyväksyn perustelun. Jännityksellä odotan hallituksen esitystä avioliittolain muuttamisesta, jossa perustellaan avioliittoon ylennetyn homo- tai lesbopariskunnan lisääntymisen luonnollisuus verrattuna avopariin tai aviopariin, jonka toinen puoliso on yli 50 ikäinen. Olisiko homoparilla tässä vertailussa luonnollinen "oikeus" adoptioon. Minulta on jäänyt huomaamatta se, mistä lähtien homoseksuaalit ovat luonnollisesti lisääntyneet? Jos näin kävisi - siis biologista normaaliutta ja jonkun etua lyötäisiin korville - valitettavasti häviäjänä on todennäköisesti adoptiolapsi, jonka edun piti adoptiolain perustelujen mukaan olla ensisijainen. 


On kummallista, että adoptiolain uudistuksesta ollaan tiedotusvälineissä oltu kovin hiljaisia, vaikka homoadoptio on ollut yksi kuumimmista puheenaiheista niin lööpeissä kuin keskustelupalstoilla. Voisiko syynä olla journalistin pelko joutua Setan ja vihreiden laatimalle syytettyjen tai homofoobikoiden listalle?

Kaipuu 1980-luvun alkuun

Miten voisi palata rehelliselle 1980-luvun alkupuolelle, jolloin kapitalistit, kommunistit, demarit ja keskustalaisetkin olivat vielä rehellisiä. Kokoomuksen kaikkitietävät pojat olivat lähes pysyväksi muuttuneessa oppositiossa, muu populismi SMP:n pienehköissä raameissa ja markan arvolla voitiin korjata poliittisen talouspolitiikan virheitä.

Noista ajoista moni asia on muuttunut. Useat asiat ovat parantuneet. Näitä ovat elintaso, perusturva, lainmukaisuus, hallinnon läpinäkyvyys, poliittinen korruptio, vähäinen julkinen velka jne. Mutta monet asiat ovat samalla huonontuneet. Näitä ovat esimerkiksi poliittisen järjestelmän monimutkaistuminen, käsitteiden laventuminen, räjähdysmäinen julkinen velkaantuminen ja tieteiden politisoituminen. Keskityn tämän kirjoituksen jatkossa vain yhteen Suomea huonontavaan asiaan – rasismiin.

Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen ovat hätkähtäneet yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka ilmeni HS:n rasismiaiheisessa galluptutkimuksessa lauantaina. Presidentti toivoo HS:n haastattelussa kansalaisilta ja puoluejohtajilta rasismin vastaisia toimia. "Ratkaisevaa on meidän oma arkikäytös ja arkirohkeus. Se on usein rasismin kohteena olevien ihmisten ensimmäinen tuki.” Pääministeri Katainen taas suhtautuu tutkimuksen tuloksiin lähes suuttuneesti. "Mitä ihmettä me suomalaiset pelkäämme?"

1980-luvun alussa rasismi jokseenkin yksimieliseksti käsitettiin rotuun tai ihonväriin perustuvana syrjintänä. Nyt se on jotain aivan muuta. Rasismiksi määritellään sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella. Rasismiksi määritellään siis sekä kansainvälisten sopimusten, Suomen lainsäädännön että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös kulttuurinen rasismi. Lisäksi puhutaan vaikeasti havaittavasta piilorasismista. Mitä ovat kulttuurinen rasismi tai piilorasismi, jäävät usein määrittelemättä. Halonen ja Katainen eivät niitä myöskään määrittele.

Rasismin nykyinen määrittely mahdollistaa kulttuurirelativismin – siis kaikkien kulttuurien samanarvoiseksi julistamisen – hyväksymisen. Onko Halosen ja Kataisen sanoma todella se, että islamilainen kulttuuri epätasa-arvoisuuksineen ja julmine rangaistuksineen olisi samanarvoinen moniarvoisen yhteiskuntamme kanssa? Voisiko jokin viidakkokulttuuri, jossa vielä syödään ihmisiä, olla sinänsä hyväksyttävä myös Suomessa? Voisivatko Halonen ja Katainen kertoa, mitkä asiat islamilaisessa tai vaikka arabikulttuurissa ovat impivaaralaistamme parempia? Valitettavasti he eivät tee sitä, sillä siihen argumentit loppuvat.

Jotenkin tuntuu siltä, että 1980-luvun alku kaikkine vikoineenkin oli onnellisempaa aikaa. Silloin käsitteet niin kommunisteille kuin porvareille olivat selviä. Rasismikin oli yksiselitteisen selvää ja yhtä tuomittavaa kaikille. Se ei silloin tarkoittanut maahanmuuttopolitiikan vastustamista. Silloin Suomesta ei juurikaan löytynyt rasisteja. Näin ei ollut vielä edes 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin kävin lapsikatraani kanssa sulassa sovussa uimassa vietnamilaisten pakolaisten kanssa Malmin uimahallissa.

Silloin rasismiksi ei vielä luokiteltu maahanmuuttopolitiikan – tai muunkaan politiikan – arvostelua. Eikä mitään muutakaan punavihreää krapulaa. Se oli rehellistä aikaa, jota Halosen ja Kataisen arvojohtajuus eivät olleet pilanneet. Eikös palattaisi takaisin rehellisiin aikoihin, jolloin velka on välttämätön paha, syrjintä tuomittavaa, kansainvälinen kilpailukyky hyvää, islam takapajulaa ja ilmasto normaalia. Tämä tulisi kaikille edullisimmaksi ja myös reilummaksi.

Arhinmäen asunnottomuus vs. turvapaikkaturismi

Ministeri Paavo Arhinmäki puuttui blogissaan asunnottomuuteen, joka on tärkeä asia. Ministeri vaati kirjoituksessaan aktiivisia toimia asunnottomuuden kitkemiseksi. Mielenkiintoni heräsi erityisesti näiden asunnottomuuden torjunnan rahoituskeinoihin. Tarvitaan kuulemma Asuntorahaston, sosiaali- ja terveysministeriön, Raha-automaattiyhdistyksen ja kaupunkien yhteistyötä. No ehkäpä näin.

Jotenkin kummallista on se, että Suomessa asunnottomien enemmistö on omia kansalaisiamme. Tämä omia kansalaisiamme kohdannut ongelma on ollut pysyvä vuosikymmenien ajan, vaikkakin asunnottomuutta on kyetty hitaasti pienentämään. Siitä huolimatta se Arhinmäen mukaan koskettaa 8000 suomalaista, joiden joukossa on satoja perheitä ja 1400 on alle 25-vuotiasta. Kaikki siis eivät ole puliukkoja.

Maahamme on saapunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, jotka ovat olleet tyystin rahattomia ja työttömiä. Jälkimmäisiä he ovat edelleen. Jostain syystä heistä ilmeisesti ainutkaan ei ole asunnoton. Maahanmuuttajat ovat löytäneet asunnon ja vuokran maksajan. Tähän ei ole tarvittu laajaa yhteistyötä. Valtio on järjestänyt kaiken osana maahanmuuttopolitiikkaa.

Jos turvapaikkaturisti Somaliasta eläisi teltassa tai itse kyhätyssä hökkelissä Suomen talvessa, asiasta nousisi valtava metakka iltapäivälehdissä, vihreiden ja punaisten foorumeilla sekä ihmisoikeusjärjestöjen sivuilla. Kun hankasalmelainen Pena tai ähtäriläinen Saara häviävät kaikissa asuntojonoissa, asiasta nousee juttu vain silloin, kun Saara tai Pena kuolee pakkaseen, ja vainajan löytää lapsi, joka saa pysyvän trauman asiasta. Silloinkin löytäjän trauma on pääasia otsikossa. Yksinkertaisesti sanottuna vieraat menevät kotimaisten asunnottomiemme ohi. Heitä palvellaan paljon paremmin, ja siksi he eivät ole enää Suomeen saavuttuaan asunnottomia.

Alimmissa sosiaaliluokissa Suomessa on vain suomalaisia surkimuksia. Turvapaikkaturistille ei anneta edes mahdollisuutta päästä tähän porukkaan - mutta hyvä niin. Emme todellakaan tarvitse pakkaseen kuolevia somaleja tai sudanilaisia. Mutta kummallista on se, että Arhinmäeltä ja monilta muiltakin puuttuu se päättäväisyys torjua Penan tai Saaran kovaa kohtaloa. Suomalaiset surkimukset taitavat olla afrikkalaisia huonompia?

Ehkä Arhinmäen vasemmistoliitto, Urpilaisen SDP ja Wallinin RKP laskevat kasvavan maahanmuuttajapopulaation olevan muutaman vuoden kuluttua se tekijä, joka nostaa nyt kutistuvien puolueiden kannatuksen jälleen nousuun. Siksi heille pitää tarjota kaikki, vaikka suomalaiset väliinputoajat jäisivät hoitamatta. Pena ja Saara eivät kykene nostamaan minkään puolueen kannatusta nousuun.

Oleellista on kuitenkin se, että maassamme kohdellaan ihmisiä eriarvoisesti. Somali ajaa hankasalmelaisen ohi mennen tullen. Edes vasemmistoliiton ministeri, joka tiedostaa kotimaisen asunnottomuusongelman, ei kiinnitä asiaan huomiota.

Hyvä Paavo Arhinmäki. Kahdeksalle tuhannelle suomalaiselle asunnottomalle voitaisiin rakentaa asunnot ensi vuonna samalla rahamäärällä, jonka valtio sijoittaa vuosina 2012–2013 uusiin afrikkalaisiin turvapaikkaturisteihin tai kolmasosalla vuosittaisista kehitysapurahoista. Kyse on maahanmuuttopolitiikan ja kotimaan politiikan suhteista. Minun mielestäni Pena ja Saara kaikessa surkeudessaan ja kaikkine vikoineen kuuluvat syntyperäisinä suomalaisina etusijalle. Kummallista, että sen paremmin Paavo, Jutta, Ville kuin Jyrkikään ei näytä tunnistavan tätä asiaa? Huonon kodin omaava minkki tai kettu taitaa sixpackissä herättää Penan ja Saaran kohtaloa enemmän huolta?

Surullista on se, että Paavo Arhinmäki tai kukaan muukaan ministeri ei aio tehdä Penan ja Saaran ongelman eteen muuta kuin kirjoittaa blogeja. Mutta turvapaikkaturistin eteen tehdään kaikki mahdollinen - ja tarvittaessa enemmänkin.

Maahanmuutto, työllisyys, huoltosuhde ja hintalappu

Usein nykyistä maahanmuuttopolitiikkaamme perustellaan työhön liittyvillä argumenteilla. Monesti väitetään, että Suomea uhkaa työvoimapula, jonka torjumiseksi työvoimaa on tuotava ulkomailta. Toinen usein esitetty hokema on pyrkimys "rikastuttaa" Suomea väestön kansainvälistymisellä. Tälle rikastuttamiselle ei ole esitetty selkeää määritelmää. Työhön liittyviin asioihin sen sijaan on helppoa  pureutua vaikkapa Tilastokeskuksen avulla. Olen käyttänyt Tilastokeskuksen viimeisiä vuotta 2009 koskevia tilastoja.

Seuraavassa kuvassa on esitetty Suomen kansalaisten työllisyystilanne vuonna 2009. Lähes 5,2 miljoonasta kansalaisesta töissä kävi noin 2,2 miljoonaa. Loput olivat koululaisia, opiskelijoita, eläkeläisiä, työttömiä tai muuten työelämän ulkopuolella. Työttömien määrä siis oli noin 280 000 henkeä. Työllisten suhde koko populaatioon oli siis  noin 0,43. Siis kansalaisista 43% kävi töissä palkansaajina tai yrittäjinä. Toisinpäin laskettuna saadaan taloudellinen huoltosuhde, joka oli noin 1,3. Jokainen työssäkäyvä siis keskimäärin elätti itsensä lisäksi 1,3 kansalaista.

SUOMI

Katsotaanpa seuraavaksi maahanmuuttajien vastaavia lukuja. Alla otettuun kuvaan on otettu muutamasta eurooppalaisesta maasta kotoisin olevien väestöjen tietoja. 

EUROOPPALAINEN MAAHANMUUTTAJAVÄESTÖ

Kuvasta näkee heti, että ainakin virolaiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja alankomaalaiset maahanmuuttajat ovat työllistyneet aika hyvin. Tarkastellaan vielä tuo sama huoltosuhde. Se on virolaisten kohdalla noin 1, ruotsalaisten noin 1,4,  saksalaisten noin 1, hollantilaisten 0,7 ja venäläisten kohdalla noin 2,1. Näistä maista siis suomessa asuvat hollantilaiset, virolaiset ja saksalaiset kykenevät keskivertoon suomalaisväestöön verrattuna elättämään paremmin koko väestöä. Tästä on siis myös taloudellista hyötyä Suomelle.

Ruotsalaisperäiset maahanmuuttajat ovat lähes tasoissa keskimääräisen suomalaisväestön huoltosuhteen kanssa. Venäläiset jäävät jo aika paljon jälkeen, mutta heidänkään "painolastiaan" ei voi pitää kohtuuttomana. Venäläisistä sentään noin joka kolmas on työelämässä mukana.

Siirrytään tämän jälkeen Afrikasta ja Aasiasta tulleiden maahanmuuttajien huoltosuhteisiin. Pylväät alla olevassa kuvassa poikkeavat huolestuttavasti eurooppalaisten maahanmuuttajien vastaavista. Työllisten osuudet näyttävät Etiopiaa lukuunottamatta kovin vaatimattomilta.

ERÄISTÄ AFRIKAN AASIAN MAISTA TULLUT VÄESTÖ

Huoltosuhteet yllä mainituista maista olevilla väestöillä ovat seuraavat : Somalia 10, Sudan 8,3, Etiopia 0,8, Irak 9,3 ja Afganistan 7,9. Etiopialaiset maahanmuuttajat ovat siis kirkas poikkeus ja lähes hollantilaisten veroisia työllisyytensä ja huoltosuhteensa osalta. Mutta muiden tässä esitettyjen ryhmien osalta luvut ovat järkyttäviä.

Etiopialaisia maahanmuuttajia lukuunottamatta muista yllä olevassa graafissa esitetyistä tulevat ihmiset ovat taloudellinen riippakivi Suomelle. Suomen keskimääräisellä huoltosuhteella esimerkiksi tarvittiin kaikkien 500 somalialaisten työllisten lisäksi  noin 4000 suomalaisen panos työelämän ulkopuolisten somalialaisten elättämiseen. Bruttoansioina tuo tarkoittaa noin 150 miljoonan euron vuosittaista osuutta kansantuotteestamme. 

En tähän kirjoitukseen ehtinyt laskea muiden maahanmuuttajaväestöjen huoltamisen kuluja, mutta kuvan sudanilaiset, irakilaiset ja afganistanilaiset maksavat yhteensä lähes 250 miljoonaa euroa vuodessa. Siis pelkästään noista kahdesta Afrikan ja kahdesta Aasian maasta tulleiden maahanmuuttajien elättäminen maksaa ainakin 300 miljoonaa euroa vuodessa huoltosuhteen perusteella arvioiden.

Nämä luvut eivät ole tarkkoja, sillä en oikeasti tiedä, maksaako esimerkiksi somalialaisen maahanmuuttajan eläminen Suomessa enemmän, vähemmän vai saman verran kuin perussuomalaisen elämä. Laskelma on tehty oletuksella, että kulut ovat noin samat. Eräät selvitykset mm. Turun kaupungista viittaisivat siihen, että maahanmuuttajan elinkustannukset olisivat ainakin ensimmäisinä vuosina selvästi keskivertosuomalaisen kuluja kalliimmat.

Pelkästään Afrikasta ja Aasiasta suuntautuvan humanitaarisen maahanmuuton kulut ylittänevät puolen miljardin euron rajan joka vuosi. Se oli noin kahdeskymmenesosa ennen vaaleja vuosittain otetusta valtion velasta. Valitettavasti työperäinen maahanmuutto ei kykene läheskään korvaamaan turvapaikkaturismin kuluja.

Tämän pienen tutkimusharjoituksen perusteella ei voi tulla kuin kolmeen johtopäätökseen:

1. Työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on huikea ero ainakin taloudellisesti.
2. Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei rikasta ainakaan taloudellisesti. Se velkaannuttaa Suomea vakavasti.
3. Maahaanmuuttopolitiikan perustelu työvoima-asioilla ei ole järkevää ainakaan somalien, afgaanien, sudanilaisten ja irakilaisten kohdalla.

Maahanmuuttopolitiikan rikastuttavaa vaikutusta ei ainakaan taloudellisessa mielessä voi löytää. Ei ole ihme, että edelliset Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ennen vaaleja halunneet kertoa maahanmuuton kustannuksista.

Edit: Alkuperäisessä kululaskelmassa kirjoituksen lopussa oli virhe. Luvut on korjattu 17.10. klo 11. Tilastotiedot ja huoltosuhdelaskelmat ovat ennallaan ja kopioitu suoraan Tilastokeskuksen tietokannoista.

Päivitys 26.4.2012: Olen päivittänyt graafit Tilastokeskuksen uusimpien vuoden 2010 tilastojen perusteella tänne.

Arhinmäen Nato-valheet

Nato-valehtelija Arhinmäki

Vasemmistoliittolainen ministeri Arhinmäki ei osannut blogissaan 11.10.2011 sanoa mitään Euroopan velkakriisistä, Suomen velkaantumiskehityksestä tai muistakaan Suomen kannalta tärkeistä ajankohtaisista asioista. No ehkä jalkapallo-otteluiden välillä ei Arhinmäen lähipiirissä niistä ole puhuttu? Blogissaan Arhinmäki nosti tärkeäksi asiaksi Suomen Nato-jäsenyyden torjunnan eri syillä. Valitettavasti useimmat Arhinmäen esittämät syyt tai perustelut eivät kestä rehellistä tarkastelua. Seuraavassa Arhinmäen väittämiä kursiivilla ja faktat lihavoidulla normaalifontilla:

Todellisuudessa Nato-jäsenyydestä lankeaisi Suomelle iso lasku, jonka loppusumma voi nousta jopa useisiin satoihin miljooniin.

Höpöhöpö, Arhinmäki. Lue lisää, niin opit jotain.

Natossa Suomi ei vain vastaanottaisi sotilaallista suojaa toisilta liiton jäseniltä vaan joutuisi myös turvaamaan muita. Suomi sitoutuisi silloin kaikkiin Naton operaatioihin.

Suomi joutuisi Naton jäsenenä sitoutumaan vain niihin kollektiivisen puolustuksen (Naton perussopimuksen 5. artiklan) tehtäviin, joista sovitaan liittymisen yhteydessä. Suurin osa Nato-maista ei ole osallistunut esimerkiksi Libyan, Irakin, Darfurin tai Somalian operaatioihin, koska kyseiset operaatiot eivät ole niille sopineet.  Vastaavasti Suomi saisi sotilaallista suojaa vain siltä osin, kun siitä sovitaan kunkin Nato-maan kanssa.

Vaikka hyväntahtoisesti oletettaisiin, että Suomi pystyisi vastustamaan muiden Nato-maiden painetta ja pitäisi operaatioihin osallistumisessa päätösvallan itsellään, tulee pelkkä valmiuden ylläpito kalliiksi.

Suomi on osallistunut kaikkein kalleimpiin Nato-operaatioihin keskimäärin suuremmalla panoksella kuin vastaavan kokoiset Nato-maat. Tällaisista ovat hyviä esimerkkejä vaikkapa KFOR-operaatio Kosovossa, SFOR-operaatio Bosniassa ja ISAF–operaatio Afganistanissa. Vastaaviin operaatioihin osallistuminen ei edellytä nykyistä korkeampaa valmiutta Suomelta Naton jäsenenä tai sen ulkopuolisena toimijana.

Kun asejärjestelmät jatkuvasti kallistuvat, on selvä, että tällaisista tavoitteista olisi Suomelle Naton jäsenenä odotettavissa iso lasku.

Asejärjestelmien kallistuminen on ongelma kaikille maille aivan riippumatta siitä, ovatko ne Natossa tai eivät. Nato-jäsenyys siis ei asiaan vaikuta. Toisaalta Naton jäsenenä Suomi voisi ostaa osuuden jostain kallistuvasta järjestelmästä saadakseen sille täyden käyttöoikeuden. Jäsenyys myös mahdollistaisi jonkin muun Nato-maan järjestelmien vuokrauksen tai liisauksen määräajaksi, jolloin kotimaahan ei välttämättä tarvitsisi tällaista järjestelmää hankkia. Tosiasiassa nämä jälkimmäiset mahdollisuudet voisivat mahdollistaa jonkin tarvittavan kyvyn tai osaamisen hankinnan halvemmalla kuin toimiminen yksin.

Naton periaatteena on sekin, että jäsenmaat uhraavat asemenoihin noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tavoite (englanniksi benchmark eli kiintopiste, mutta myös tavoite) koskee sekä vanhoja että uusia jäsenmaita. Vaikka moni Nato-maista ei kiintopistettä tavoitakaan, ylittävät eurooppalaisten Nato-maiden puolustusmenot keskimäärin tuon rajan.

Velvoitetta kahden prosentin asemenoihin ei ole. Euroopan Natomaiden puolustusbudjetit ovat keskimäärin 1,7 % bruttokansantuotteesta. Uusien Nato-maiden vastaava luku on 1,65. Suomen nykyisten puolustusmenojen alapuolella tai samassa suhteessa BKT:en ovat mm. seuraavat Nato-maat: Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Unkari, Islanti, Latvia, Liettua, Luxemburg, Romania, Slovakia ja Espanja. Keskimäärin eurooppalaiset Nato-maat siis käyttävät 1,74 % bruttokansantuotteesta puolustukseensa. Täyttä valetta siis koko väite.

Suomessa puolustusministeriön budjetti ensi vuodelle on 2,853 miljardia euroa, mikä on noin 1,4 prosenttia ensi vuodelle ennustetusta bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi toteuttaisi Nato-tavoitteen kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta, tarkoittaisi se puolustusbudjetin nostamista jopa neljään miljardiin euroon.

Löpötilöpöti. Tuollaista tavoitetta ei ole, kuten noin puolet Euroopan Nato-maista osoittaa.

Kun en ole itsekään varsinainen Nato-lobbari, en viitsi puuttua niihin asioihin, jotka ehkä kaikkein eniten puoltaisivat Nato-jäsenyyden hakemista. Arhinmäkikin jätti ne mainitsematta. Mutta yhteen äärivasemmiston Nato-vastaiseen argumenttiin on tässä yhteydessä pakko tarttua. Vasemmisto usein väittää Nato-jäsenyyden vahingoittavan suhteitamme Venäjään (jonka moni vasemmistossa vielä näkee ihannevaltio-Neuvostoliittona) ja johtavan Venäjän varustautumiseen rajamme takana. No Venäjä on aloittamassa varustautumisen siellä, vaikka olemme juuri hallitusneuvotteluissa päättäneet olla hakematta Natoon. Näilläkään asioilla siis ei näyttäisi olevan vasemmistologiikan mukaista kytköstä.

Arhinmäen blogipuheenvuoro on paljastava. Tässäkään asiassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja ei kykene pysymään totuudessa. Kaikkein vakavinta taitaa kuitenkin olla se, että kun Arhinmäki ei uskalla puhua puolueensa linjasta sixpack-hallituksen Eurooppa-politiikassa, blogiin kehitetään aihe, joka ei ole ajankohtainen eikä edes hallitusohjelmassa.

Petos, sumutus ja tasavero

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (SDP) väitti viime viikolla A-studiolle, että kulutusverot eivät ole tasaveroja vaan terveysveroja, joiden maksamista jokainen pystyy välttämään muuttamalla käyttäytymistään. Tänään valtion ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa Urpilainen toisti kantansa sanoen: "Haitta- ja ympäristöverojen verojen määrään voi jokainen vaikuttaa myös itse. Hallitusohjelma ei siis perustu tasaveroihin. Tasaveroa kansalainen ei voi omilla toimillaan kiertää."


Ennen eduskuntavaaleja tasaverojen torjunta oli SDP:n tärkein vaaliase. Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen toisti asiaa jokaisessa vaalitilaisuudessa ja kirjoitti tasaveroista blogissaan mm. 8.2.2011: ”Jakaaksemme laman taakkaa oikeudenmukaisemmin tulee entistä suurempi osa verotuksesta hoitaa veronmaksukyky huomioiden. Ei tasaverolla, jossa köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin. Ne, joilla tuloja on, osallistukoot isommalla osuudella talouden tervehdyttämistalkoisiin."

SDP:n kansanedustaja Jouni Backman antoi lupasi puolueensa kategorisen eston tasaverojen nostolle mm. blogissaan 16.4.2011: "Sunnuntaina äänestäjät pääsevät ottamaan kantaa verotuksen linjavalintoihin. Ääni sosialidemokraateille tarkoittaa stoppia tasaveroille. SDP ei kannata arvonlisäveron ja muiden tasaverojen kiristämistä, koska nämä iskevät voimakkaimmin juuri kaikkein pienituloisimpien kuluttajien kukkaroon."

Tosiasiassa ensi vuoden budjetissa nimenomaan tasaverot nousevat. Polttoaineveron kallistama bussilippu ja mikä tahansa muukin kuljetuskustannus maksaa köyhälle ensi vuonna tasan yhtä paljon enemmän kuin rikkaallekin. Polttoaineveron korotus aiheuttaa myöskin jokaisen kuljetetun hyödykkeen hintaan nostopaineita, jotka näemme nopeasti inflaationa. Marketista ostettuun maidon ja leivän hinnat nousevat hyvin nopeasti energia- ja polttoaineverojen korotusten myötä. Nämä korotukset syövät köyhemmän rahapussista paljon suuremman osuuden kuin rikkaan lompakosta.

Köyhä tuskin voi ostaa merkittävästi vähempää tasaverojen kallistamia peruselintarvikkeita, käyttää vähempää sähköverojen kallistamaa sähköä tai ostaa harvemmin polttoaineverojen kallistamia bussilippuja vaarantamatta terveyttään. Köyhemmillä ei yleensä ole kovin paljoa pelivaaraa kulutuksessaan.

Myös  nousevat alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot ovat tasaveroja, sillä jokainen kansalainen maksaa hankkimastaan litrasta tai kilosta saman prosentin mukaisesti veroa. Asia ei muuksi muutu, vaikka jälkimmäisillä veroilla marginaalisia terveysvaikutuksia olisikin.

Sosialidemokraattisen valtiovarainministeri Urpilaisen ensi vuoden budjetin tulopuolen painotus nimenomaan tasaverojen nostoon on jo sinänsä härski vaalilupauksen pettäminen ellei jopa petos äänestäjää kohtaan. Mutta vielä luihummaksi asian tekee yritys määritellä jälleen kerran yksi sana – tasavero – uudella tavalla vain SDP:n vaalilupauksen peittämiseksi. Siinä petos yhdistyy sumutukseen. Mitä tämä kertoo Urpilaisen ja sosialidemokraattien moraalista? Onko Halla-ahon matelija-vertauksessa sittenkin jotain perää?

Kokoomuksen siunaamat punavihreät tasaverouudistukset jatkuvat koko vaalikauden

Tasaveron mannekiini

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen veropolitiikka vie Suomea kohti tasaverotusta ja kasvattaa     tuloeroja, toteaa arvioi Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas maanantaina 2.10.2011 A-studiossa. Niskakangas perustaa väitteensä siihen, että hallitus on korottamassa ns. syntiveroja, joihin lasketaan mm. polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot. Näitä verojahan  jokainen kansalainen maksaa kulutuksensa mukaan saman prosentin, kun ansiotulojen valtionverotuksessa on voimassa progressio eli suurituloinen maksaa isomman prosentin. Niskakankaan lisäksi keskuskauppakamarin veroasiantuntija Pauli K. Mattila on väittänyt, että hallituksen verolinja jatkaa tasaverokehitystä.


Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (SDP) väitti A-studiolle, että kulutusverot eivät ole tasaveroja vaan terveysveroja, joiden maksamista jokainen pystyy välttämään muuttamalla käyttäytymistään. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (Vas) torjui syytöstä väittämällä, että lääkkeiden, ruuan, vaatteiden ja asumisen verotus ei kiristy. Valitettavasti molemmat vasemmistopuolueiden puheenjohtajat ovat väitteissään väärässä.

Urpilaisen väite on enemmän väärä, sillä karamelli, alkoholi, tupakka ja bensalitra todella maksavat köyhälle vähintään saman verran kuin rikkaalle. Niistä maksettava vero on kaikille samansuuruinen, joskin rikas saanee erilaisilla hyvän asiakkaan alennuksilla tuotteensa tosiasiassa kokonaisuudessaan vähän halvemmalla. Polttoaineveron kallistama bussilippu ja mikä tahansa muukin kuljetuskustannus maksaa köyhälle tasan yhtä paljon enemmän kuin rikkaallekin. Polttoaineveron korotus aiheuttaa myöskin jokaisen kuljetetun hyödykkeen hintaan nostopaineita, jotka näemme nopeasti inflaationa, joka syö köyhemmän rahapussista paljon suuremman osuuden.

Arhinmäki, joka on oikeassa lääkkeiden ruoan ja vaatteiden verotuksen säilymisestä nykytasollaan, erehtyy asumisen verotuksen osalta. Asumisen verotus nimittäin kiristyy aina, kun energiaverotusta kiristetään. Sen voit asumismuodostasi riippuen tarkistaa vuokrastasi, sähkölaskustasi, lämmityslaskustasi tai uudisasuntosi hinnasta. Ja nuo korotukset ovat energiayksikköä kohti tasan samansuuruisia rikkaille ja köyhille. Urpilainen on tietysti oikeassa siinä, että varsinkin talvella teltassa asuminen olisi köyhälle edullisempaa verrattuna lämmitettyyn asuntoon.

Köyhempi suomalainen siis maksaa ensi vuonna suhteellisesti enemmän pienistä nautinnoistaan, kulkemisestaan ja asumisestaan kuin tänä vuonna. Toivottavasti hallituksen lupaama perustulon korotus edes osin kompensoi korotuksia. Tässä taitaa käydä niin, että nämä "syntiverojen" korotukset nostavat inflaatiota ja maksuja juuri saman verran tai enemmän, mitä hallitusohjelman lupaama perustulon korotus ja sovittavat palkankorotukset tuovat pienituloisimmille.

Vasemmistopuolueille jo pitkään jatkuneen tasaverokehityksen pysäyttäminen oli tärkeä tavoite hallitusneuvotteluissa. Ne onnistuivatkin estämään arvonlisäveron korotuksen, johon oikeistopuolueet olisivat olleet valmiita.

Valitettavasti verojen korotukset eivät lopu näihin jo hallitusohjelmassa periaatteessa sovittuihin korotuksiin. Koska hallitus todennäköisesti ei osana mahdollista kaksivuotista tuloratkaisua ja vastoin kokoomuksen kantaa voi korottaa keskituloisten tuloveroja, sen on etsittävä muita tulolähteitä. Vihreiden mukanaolo hallituksessa viittaa siihen, että tähtäimessä ovat energiaan liittyvien verokohteiden haku, jotka ovat polttoaineveron lailla tasaveroja. Kun tämäkään ei tule eurooppalaisen talouslaman keskellä riittämään, on lopulta edessä myös alvin korotus parilla prosentilla.

Urpilainen ja Arhinmäki pääsevät tätä menoa Guinnessin ennätysten kirjaan poliittisen takinkäännön ennätysten haltijoina, mutta kansanterveyden puolustajina. Vihreät voivat kertoa kannattajilleen rankaisseensa köyhiä energiankuluttajia. Ja Katainen voi julistaa kantaneensa vastuuta. Kaikki ovat tyytyväisiä paitsi pakkastalven keskellä teltassa asuva ja kävellen samoileva pienituloinen suomalainen, joka on Urpilaisen kehotuksesta tervehdyttänyt elämäntapojaan. Kenen poliittiseen laariin mahtavat tasaverokorotukset sataa?

Helsinki citypunavihreäksi demilitarisoiduksi alueeksi?

Helsinki taitaa olla ainoa paikkakunta Suomessa, joka haluaa päästä irti varuskunnastaan. Se on sikälikin erikoista, että Helsingin varuskunnassa koulutetaan joukkoja nimenomaan Helsingin puolustamiseksi. Muissa varuskunnissahan joukkojen koulutus tapahtuu enemmänkin koko Suomen puolustamiseksi. Ja pääosin Santahaminassa koulutettavat ovat helsinkiläisiä nuoria miehiä ja naisia.

Cityvihreän Osmo Soininvaaran laatima aloite, jonka peräti 49 kaupunginvaltuutettua on allekirjoittanut, tähtää siihen, että kaupunginjohto käynnistäisi neuvottelut valtion kanssa Santahaminan muuttamisesta asuin- ja virkistysalueeksi. Aloitteessa vaaditaan aikataulua puolustusvoimien poistumiselle Santahaminasta, ja asiasta tulisi päättää pikaisesti. Nopeasti laskettuna aloitteen on allekirjoittanut pääosa vihreiden, vasemmistoliittolaisten ja demarien valtuutetuista. Puhtaasti punavihreästä aloitteesta siis on kysymys, vaikkakaan vielä ei voi pois sulkea vihreiden markkinatalousosaston yksittäisten jäsenten mukanaoloa.

Everstiluutnantti Jarmo Nieminen on jo kirjoittanut ansiokkaasti Santahaminan varuskunnan merkityksestä nykyisellä paikallaan. Kirjoituksen keskusteluosuudessa on mielenkiintoisia näkökulmia asiaan, mm. luontoillasta tutulta Jaakko Kullbergiltä.

Santahaminan siviilikäyttö nousee esiin ennen kunnallisvaaleja yhtä varmasti kuin aurinko aamuisin. Esittäjät vain vaihtuvat ajan kuluessa. Mutta aina ne esittäjät tulevat vasemmistosta tai nykyisin yhä useammin vesimelonijoukoista. Santahaminan siviilikäyttökeskustelun herättäjät haluavat siirtää kunnallisvaaliteemat johonkin sellaiseen, joka vähentää tarvetta keskustella kaupunkilaisten hyvinvointiin oikeasti liittyvistä asioista. Kun keskustellaan Santahaminasta, ei tarvitse keskustella kohoavista asumiskustannuksista, surkeasta lumenpoistosta tai keinotekoisista vihreistä ruuhkista jne.

Entä, jos annettaisiinkin tällä kertaa periksi Helsingin vihreille ja vasemmistolle. Ja annettaisiin periksi saman tien kunnolla. Julistetaan Kehä III:n eteläpuolinen alue yksipuolisesti demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, jota ei aiotakaan puolustaa missään olosuhteista. Kaartin Jääkärirykmentin kouluttamien joukkojen kriisiajan tehtäväksi määritettäisiin vihollisen pitäminen Kehä III:n eteläpuolisella alueella, kunnes Helsingin citypunavihreät pääsevät rauhasta sovintoon miehittäjänsä kanssa.

Tämän uuden vihreän puolustuspäätöksen myötä Pääesikunta ja Puolustusministeriö pitäisi tietysti siirtää vaikka Hämeenlinnaan. Suomenlinnassa sijaitseva Merisotakoulu voitaisiin siirtää Turkuun ja Santahaminassa toimiva Maanpuolustuskorkeakoulu Mikkeliin. Ehdoksi pitäisi tietysti asettaa se, että Helsingin kaupunki ostaa noin 50 neliökilometrin laajuisen harjoitusalueen jostain Etelä-Suomesta kehän puolustusjoukoille ja rakentaa nykyistä vastaavat tilat muille pois siirrettäville joukoille, laitoksille ja esikunnille. Puoli miljardia euroa voisi siihen riittää. Tällä toimella Puolustusvoimat voisi säästää merkittävästi. Yksin pääkaupungin ilmapuolustusvelvoitteesta vapautuminen merkitsisi satojen miljoonien eurojen kustannuspaineista vapautumista, mikä mahdollistaisi puolustushaluisemmasta Suomesta huolehtimisen paremmin. 

Ehkä emme kuitenkaan anna Soininvaaran ja vasemmiston viedä Helsinkiä. Mutta voimme avoimesti halveksua aloitetta, jonka tavoite taitaa olla kunnallispoliittisen keskustelun harhaanjohtaminen. Mistä aiheista vihreät ja vasemmisto eivät halua keskustella? Siitä tässä on kysymys.