Haglundin ja Arhinmäen päivä keskiviikkona

Pari ministeritason uutista jäi soimaan päähän tänään:

1. "Suomen puolustuskyky on toistaiseksi kunnossa"

Selvä enemmistö upseereista on sitä mieltä, että maan johto on epäonnistunut maanpuolustusasioissa. Moitteet eivät tulleet puolustusministerille yllätyksenä.

En ihmettele upseereiden mielipidettä, sillä niin erikoisella tavalla ja niin rajusti on puolustusvoimien resursseja leikattu. Puolustusministerin yllätyksettömyyskään ei ole ihme, sillä niin selvästi on asiat Kaartinkorttelissa Haglundille kerrottu. Mikään hallitus nimittäin ei ole Paasikiven II ja III hallituksia lukuunottamatta leikannut puolustusmenoja yhtä rajusti. Muistetaanpa, että Paasikiven hallitukset palauttivat maan sotatilasta rauhaan.

Haglundin saamattomuus on ennenkuulumatonta jopa RKP-ministerien sarjassa. Kun edellisen 1990-luvun laman aikana samasta puolueesta ollut puolustusministeri Elisabeth Rehn huomasi puolustusvoimien tarvitsevan uuden hävittäjäkaluston, hän pani toimeksi. Kaikesta laman kurjuudesta huolimatta Esko Ahon hallitus kaivoi rahat itsenäisyyden ajan suurimpaan yksittäiseen kauppaan, joilla Hornetit ostettiin, ja Lipposen I ja II hallitus ne lopulta taisivat mukisematta maksaa. Maanpuolustuksen uskottavuudesta ei haluttu tinkiä.

No mistä johtuu pienen RKP:n kahden puolustusministerin niin erilainen suhtautuminen tehtäväänsä? Ehkäpä seuraavista syistä:

• Elisabethilla oli kansallisia ambitioita, kun Calle on tyytynyt stakiaisen osaansa.
• Elisabethin sotilaallinen koulutus pikkulotaksi loi tarvittavan strategisen ymmärryksen. Callen nuoruuden täydellinen kokemattomuus armeijasta (ei ollut edes armeijan käynyttä tyttöystävää) on jättänyt vastaavan tyhjiön ajatteluun.
• Elisabeth käsitti olevansa Suomen puolustusministeri, kun Calle on ymmärtänyt olevansa RKP:n kielipolitiikan puolustusministeri.
• Tämän päivän kenraalit, jotka Elisabethin aikana olivat everstiluutnatteja ja majureita ihailivat Elisabethia, joka sai siitä vain uskoa intoa tehtäviinsä. Nykyiset majurit kutsuvat ruokalan pöydällä olevaa risteilijäastiaa Calleksi, mikä ei lisää Callen itseluottamusta.
• Elisabethillä oli "munaa", joka Callelta puuttuu.

 2. "Ministeri Arhinmäki pohtii lähtemistään Sotshiin"

 Sotshin talvikisat alkavat kolmen viikon kuluttua. Monet poliitikot eri puolilla maailmaa boikotoivat kisoja, koska he katsovat, että osallistuminen olisi ihmisoikeuksia loukkaavan Venäjän presidentin Vladimir Putinin hallinnon tukemista.

Viime kesänä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) heilutteli Moskovassa yleisurheilukisoissa sateenkaarilippua seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta ja Venäjän niin kutsuttua homopropaganda-lakia vastaan.

Mutta mitä tekee Paavo Arhinmäki 7. helmikuuta, kun Sotshin kisat avataan?
– Katson niitä varmaan televisiosta kotona, sanoi keskiviikkoillan A-studiossa vieraillut ministeri Arhinmäki.

Arhinmäen mukaan hän saattaa matkustaa katsomaan kisoja niiden loppuvaiheessa.
Siihen, heiluuko sateenkaarilippu Sotshissa, Arhinmäki ei osannut vielä vastata.

Arhinmäki on selvästi päättänyt heiluttaa sateenkaarilippua kotona ja mennä katsomaan Sotshin kisoja vasta, kun Putin on tuon heilutuksen jälkeen pannut Venäjän ihmisoikeudet kuntoon. Vai mahtaako Paavo saada viisumia Venäjälle?

Kukahan on pannut aivot narikkaan?

Saska Saarikoski kirjoitti 9.1.2014 lähes otsikon mukaisen kolumnin Helsingin Sanomissa. Katsotaanpa, miten tuo kolumni kestää virke virkkeeltä riepottelua. Sisennettynä on Saarikosken teksti ja normaalina on tämän blogistin luultavasti hyvin arvoton teksti.

Joulukuun alussa kuusi kirjailijaa kokoontui Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kutsumina Säätytaloon keskustelemaan suomalaisista yhteiskuntaluokista.

Miksi kuusi kirjailijaa edustaisi muuta ryhmää kuin kuutta kirjailijaa? Lisää tästä kirjoituksen lopussa.

Illallisilla eliittiä edustanut Jörn Donner muistutti tasa-arvon perustuneen Suomessa siihen, että yläluokka on uskonut kansan sivistämiseen ja tavallinen kansa on halunnut opiskella ja kehittää itseään.

Saattaa olla, että kirjoittajan ja jonkun muunkin mielestä Jörn Donner edustaa eliittiä. Se on arvostuskysymys. Minulle näin ei ole. Minulle Donner edustaa kaikkine takinkäännöksineen, puolueloikkauksineen ja enimmäkseen surkeine elokuvineen ja keskinkertaisine kirjoineen rappiota. Erimielisyydet alkavat tästä.Tällainen sivistysusko on keskustelijoiden mukaan enää pelkkä kaunis muisto. Sen ovat korvanneet populismi ja älyllinen laiskuus.
Keskustelijat ehkä huomaavat vaikutusvaltansa katoamisen puhuessaan muistosta. Se on hyvä havainto, sillä se on totta myös tavallisen kansan keskuudessa. Mutta populismia on kutsua sitä populismiksi ja älylliseksi laiskuudeksi ilman perusteluja. Minä olisin sivistysuskon korvaajista kirjoittanut vasta kirjoituksen lopussa, jos sellaiset olisin löytänyt.

Viime vuosina vahvistunut antielitismi ei syntynyt tyhjästä. Suomessa monia tärkeitä asioita on hoideltu eliitin kesken tai sen vankassa ohjauksessa.

Antielitismin syntyminen on totta, ja totta on myös tuo herrakerhojen vanha valta, josta Saarikoski puhuu.

Eliitti ajoi EU:hun ja euroon liittymistä.

Totta. Syvää kansallista keskustelua ei käyty varsinkaan euroon liittymisestä. Siitä silloinen pääministeri Lipponen suorastaan valehteli rahvaalle.

Kehitysapua ja pakolaispolitiikkaa on perusteltu Suomen kansainvälisellä vastuulla.

Kyllä. Kansallista etua ei ole Halosen kaudella ajateltu. Siitä laskuna on noin kahden miljardin euron vuosittainen osuus kestävyysvajeesta. Siis noin 20 % kokonaisvajeesta.

Kriminaalipolitiikassa asiantuntijat ovat kannattaneet lievempiä rangaistuksia kuin tavallinen kansa.

Totta on. DEMLA:n mukaan on menty ja aika jyrkästi vastoin kansan mielipidettä. Suosittelen tätä aihetta kaikille kansanedustajiksi pyrkiville, sillä se tuo runsaasti lisä-ääniä puolueryhmästä riippumatta.

Kulttuurin piirissä kansansuosio oli pitkään pikemminkin huono kuin hyvä asia.

Täyttä totta tuokin. Sen seurauksena kulttuurin yleisötuotot ovat pienentyneet ja sen korvikkeeksi tarvittu julkinen apu eliitin masinoimana on kasvanut. Ennen vanhaan - siis kulttuurin suosion noustessa - taisi olla päinvastoin ainakin pääsosin. Hassua, että kirjailijoilta tai Saarikoskelta moinen historiallinen havainto on mennyt ohi.

Ei olekaan ihme, että juuri EU, kehitysapu, pakolaiset, rikokset ja "postmoderni taide" ovat olleet populistipoliitikkojen kestoaiheita.

Juuri näin. Ei kai isoista epäkohdista voi olla puhumatta politiikassa?

Tällaista populismia on helppo ymmärtää. Totta kai ihmisiä ärsyttää, jos joitakin mielipiteitä ja niiden esittäjiä pidetään tyhminä ihan perusteluista riippumatta.

Totta kai ihmisiä ärsyttää. Mutta niin taitaa nykymeno ärsyttää Saarikoskea ja muutakin eliittiä. Pitäisikö vaihtaa tyhmä kansa? Olisiko helpompaa vaihtaa määrällisesti paljon pienempi eliitti?

On hyvä, jos ajatuksia ei niellä vain siksi, että joku arvovaltainen on ne esittänyt. Sellaista epäluuloisuutta voi kutsua vaikka älykkääksi populismiksi.

Pimeää pelottelua ennen euroaikaa

Selasin yhtä kirjoitusta varten Youtubea, jolloin sattui alla oleva mainio kooste markka-ajan loppuvaiheista silmiini. Pakkohan tuo "pimeä pelottelu" on panna tänne nuorempienkin katsottavaksi. Naattikaapa!

Keski-ikäiselle Ilonalle kuolemantuomio kannattamattomuuden takia

Ylen uutisen kuvitusta. Kuva: YLE / Jani Aarnio

Yle Uutiset kertoo Kotkan Mussalossa olevien tuulimyllyjen tulleen elinkaarensa päähän. Olen ottanut muutamia kohtia tuosta uutisesta lihavoiden kolme asiaa, joista kommentit jutun lopussa:

Vuonna 1999 pystytettyjen, Ilmariksi ja Ilonaksi nimettyjen, tuulivoimaloiden yhteinen tarina on päättynyt, kun Ilona-mylly on purettu uusien voimaloiden tieltä. Kotkan Energia on tilannut uudet 2,4 megawatin tuulimyllyt Mussalon tuulivoimapuistoon saksalaiselta Enercon-yritykseltä. Voimalat ovat lähes 100 metriä korkeat, kun Ilona ja Ilmari ovat 60-metrisiä. Myös siipien pituus on uusissa voimaloissa lähes kaksinkertainen Ilmarin siipiin verrattuna.

Uusien tuulivoimaloiden kustannukset nousevat lähes 9 miljoonaan euroon, kun lupien ja konsulttiselvityksien kustannukset ynnätään yhteen. Kotkan Energian toimitusjohtaja laskee, että uusien voimaloiden pystyttäminen silti kannattaa, koska ne pääsevät syöttötariffin piiriin.

- Jos tällä hetkellä sähkön markkinahinta on noin 35 euron kieppeillä, niin ensimmäisinä vuosina uusille voimaloille saadaan takuuhintaa 103 euroa eli kolminkertainen summa markkinahintaan nähden. Ilona ja Ilmari ovat joutuneet tulemaan toimeen pelkällä markkinahinnalla, Vesa Pirtilä kertoo.

Vanhojen myllyjen kunnossapito on myös tullut sen verran kalliiksi, ettei niiden pyörittäminen ole energiayhtiön näkökulmasta enää kannattavaa.

Havainnekuva Mussalon uusista tuulivoimaloista

Aloitetaanpa syöttötariffista. Kotkan energian kannattavuuslaskelmissa uusien myllyjen pystytys siis kannattaa, sillä niillä tehdystä sähköstä saa markkinahintaan verrattuna kolminkertaisen hinnan. Näinhän se on. Ilman syöttötariffia ainutkaan tuulivoimala ei olisi Suomessa kannattava.

Jos minä teen sopimuksen tuulisähkön ostamisesta, maksan siitä noin 58 euroa megawattitunnilta. Ero Kotkan Energian saamaan syöttötariffihintaan on siis 45 euroa. Arvaapa kuka maksaa tuon erotuksen? Sen maksat Sinä ja muut suomalaiset sähkönkuluttajat osana omia sähkölaskujanne. Jokainen uusi tuulivoimala siis tuo automaattisen korotuksen meidän jokaisen sähkölaskuun. Tuon tien päässä on nykyiseen verrattuna vähintään kaksinkertainen sähkön kuluttajahinta, jollaista jo peritään Saksassa ja Tanskassa.

Siirrytäänpä sitten tuon uutisen viimeiseen lihavoituun kohtaan, jossa energiayhtiö toteaa 14-vuotiaan tuulimyllyn kunnossapidon tulleen niin kalliiksi, että pyörittäminen ei ole ollut enää kannattavaa. Lausunto todistaa sen, että ilman syöttötariffia tuulivoima ei tuota yhtiöille voittoa.  Mutta hälyyttävää on se, että vasta 14-vuotias voimala on tullut ylläpidon osalta tiensä päähän. Nimittäin yleisissa tuulivoiman kannattavuuslaskelmissa voimaloiden elinkaareksi on oletettu 25 vuotta. Ilona-voimala on noissa laskelmissa vasta keski-ikäinen. Tuulivoimalat eivät siis Ilonan ja Ilmarin tapauksissa kestä suunniteltua elinkaarta, vaan ne pannaan teloitukseen ilmeisesti kovin vikaherkkinä ja kalliina ylläpitää. Pitäisikö tuulivoiman kustannuslaskelmat tehdä uudelleen?

Onkohan Kotkan Energia laskenut asiat oikein purkaessaan jotenkuten toimivat Ilmarin ja Ilonan sekä tilatessaan yhdeksän miljoonan euron hintaiset uudet tuulivoimalat. Nuo pääomakuluthan ovat suhteellisesti suurin osa tuulivoimalan elinkaaren kokonaiskustannuksista. Eikö halvempaa olisi ollut ostaa sähköä tuulivoimaloille 45 euron markkinahintaan, pyörittää sillä siipiä hitaasti ja myydä tuulivoimaloiden sähkö 103 euron syöttötariffihintaan? Ai niin, Ilona ja Ilmari eivät olleet syöttötariffin piirissä. Harmi. No samaa ideaahan voi käyttää uusien tuulimyllyjen kohdalla. Ylläpitokulut halpenisivat takuuvarmasti. Business-idea on vapaasti käytettävissä, ellei olekin jossain jo käytössä.

Kielitaidoton poliisi

Ylen uutinen kertoo, että "Poliisiammattikorkeakoulu saattaa tulevaisuudessa helpottaa maahanmuuttajien pääsyä poliisiksi pääsykokeiden kielivaatimuksia höllentämällä". Maahanmuuttajia kuulemma haluttaisiin poliiseiksi.

Asia tuntuu jossainmäärin yllättävältä. En ole kuullut, että Poliisiammattikorkeakoulu potisi hakijapulaa. En myöskään ole kuullut, että vajaa kielitaito edistäisi poliisimiehen tai -naisen kykyä selviytyä asiakaspalvelutehtävässään.

Kun olin nuori, mistä tosin on jo hirveän monta kymmentä vuotta, poliisista keksittiin jatkuvasti vitsejä. Yksi varmaan eniten kierrätetty kasku liittyi juuri kielitaidon osa-alueisiin - luku- ja kirjoitustaitoon:

1. Minkä takia poliisipartiossa on aina kaksi miestä? No toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa.
2. Vanha ukkotuomari luki käräjäoikeudessa poliisin esitutkintamateriaalista suntion rikosta: Suntio oli ollut nukkimassa sakastissa. Ukkotuomarin kysymys esitutkinnan tehneelle ylikonstaapelille oli: "Onkos tässä yhden vai kahden kirjaimen kirjoitusvirhe?"

Poliisikuntaamme arvostetaan tänä päivänä paljon. Itse asiassa poliisi taitaa olla arvostetuin valtiollinen viranomainen. Tämä johtuu siitä, että muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana poliisikoulutusta on kehitetty, ammattiin on hakeutunut terveen järjen omaavaa porukkaa ja poliisi on pääsääntöisesti onnistunut välillä hyvinkin vaikeista tehtävistä hyväksyttävällä tavalla.

Väitän, että tuon imagonoston ja hyväksyttävyyden ellei peräti suosion paranemisen pääsyynä on ollut poliisin kyky kommunikoida asiakkaiden kanssa. Jos suomenkielen taitovaatimuksen laskun perusteena käytetään sitä, että poliisin on kyettävä nykyistä paremmin kommunikoimaan somaliksi, arabiaksi, venäjäksi ja viroksi, hyväksyn asian vain osin. Varmaan pitää pystyä kommunikoimaan niillä kielillä, joita puhuvat asiakkaat muodostavat jo ison osan vakituista asiakaskuntaa. Mutta kyllä minä mahdollisena asiakkaana haluan saada asiani selvitetyksi yhdellä kerralla ja suomeksi ml. kaikki murteet ja sanonnat.

Minulle taitaisi tulla ongelmia sellaisen poliisimiehen tai -naisen kanssa, joka ei ymmärtäisi, kun sanon: "Moon pulaas. Multa viätihin ploonpuuki ja irentiteettikin. So'oli isoo neekeri ko käänsi mun." Huonosti suomenkieltä  taitavan poliisin kanssa aloitettaisiin varmaankin esitutkinta aiheesta "outoa kieltä puhuva rasisti käytti vihapuhetta julkisella paikalla" tai jotain sellaista.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maahanmuuttajat tai heidän jälkeläisensä hakeutuvat ja pääsevätkin poliiseiksi, kunhan he tekevät sen täsmälleen samoin eväin kuin kantasuomalaisetkin. Suomen kielen taito muuten on ehkä paras yksittäinen mittari kotoutumisesta. Kyllä suomalaisen poliisin on syytä olla todella hyvin kotoutunut maahamme. 

Tuntuu muuten oudolta, että samalla kun nykyinen hallitus haluaa pitää kiinni suomenkieliselle väestölle määrätystä pakkoruotsista, ulkomailta tulevien suomenkielen taitovaatimuksista voitaisiin tinkiä. Jotain outoa tässä on. 

Urpilaisen valheet ja parlamentaarinen historiamme.

Kuva YLEn sivulta

Perussuomalainen puolue julkaisi kokosivun ilmoituksen Helsingin Sanomissa 2.6.2013. En ihmettele sunnuntainumeron valintaa, sillä se saa eniten lukijoita. Sen mukainen on sitten teon arvostelukin: Ökypropagandaa (RKP:n Wallin), bluffia (SDP:n Backmann) ja samoilla linjoilla on moni muukin sixpackin tukija. No se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Ehkä raivo kohdistuu kaikkein eniten siihen, että Soini todisti olleensa oikeassa alusta alkaen. Onko se sietämätön mielikuva? Se todistaa myös siitä, että Jutta Urpilainen ja moni muu olemassa olevista vakuuksista todistanut on yksinkertaisesti sanoen valehdellut. Vakuuksia ei ole, vaikka valtiovarainministeri on sellaista moneen kertaan eduskunnan edessä väittänyt. Asia tuli selväksi Hesarin etusivulta, joskaan näin ei tapahtunut toimituksellisista syistä.

Tulipa mieleeni pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtanut prosessi. Siinä Jäätteenmäeltä katosi luottamus, kun eduskunta katsoi hänen valehdelleen. Kuinka käy Urpilaiselle? Onko kohtelu tasapuolista?

Ei sitten tullut turvaneuvostopaikkaa Suomelle

Jäätiin viimeiseksi kisassa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä, vaikka meidän piti voittaa koko kisa. No, kyllähän me tiedämme, että kyse on demarien alulle panemasta projektista, jonka tulos on siis puhdas nolla. Vain kisavalmisteluihin pannut isot kulut jäävät meille. Olen todella pahoillani, että kaikki tämä tapahtuu kokoomuslaisen presidentin ja pääministerin aikana. Niin kävi, kun Kokoomus lähti leikkimään demarien peliä. Arvaapa, minkä puolueen laariin taas sataa?

Tosiasiassa turvallisuusneuvostopaikan haku oli presidentti Halosen iso projekti, jonka taustavoimana oli Erkki Tuomioja niin Vanhasen ykkösen kuin Kataisen hallitusten ulkoministerinä. Projektiin pannuista yli miljardista eurosta huolimatta tuloksena oli viimeinen sija. Kiitos, demarit, nollatuloksesta ja rahojen tuhlauksesta.

Liittyminen Ottawan miinasopimukseen varmasti kuului tähän Halosen kampanjaan. Yksin toimintakykyisten miinojen "korvaaminen" maksaa satoja miljoonia euroja. Valitettavasti kadotetun suorituskyvyn korvaaminen ei onnistu edes noilla rahoilla hankittavilla järjestelmillä. Iso osa armeijan muustakin tulivoimasta on tämän hankkeen alttarilla uhrattu. Somalian ja Libanonin operaatioihin osallistumiset (vajaa sata miljoonaa vuodessa) ovat olleet maksuja jäsenyyskisassa turvallisuusneuvostoon.

Lisäksi hurjasti velkaantuva maamme lappaa vuosittain miljarditolkulla rahaa ulkomaille salonkikelpoisuutensa ylläpitämiseksi. Etelä-Euroopan pankkituet ja mm. kehitysapuvarojen pitäminen korkealla valtion kovasta velkaantumisesta huolimatta (ainakin 200-300 miljoonan edestä) kuuluu tähän pyrkimykseen. Kun kaikki lasketaan yhteen vaikkapa viiden vuoden ajalta, päästäänkin jo selvästi miljardiluokkaan.

Kalliita ovat maailmanparantajademarien harrastukset, mutta kehnoja olivat tulokset. Paljoa ei Halosen ja Tuomiojan oppeihin maailmalla luoteta. Tuolla tuloksella eivät aukene edes ovet Valkoiseen taloon. Jotain muuta täytyy tehdä – huh. Toivottavasti presidentti Niinistö muistaa tuossa asiassa kohtuuden.

Toisaalta voimme olla tulokseen sikäli tyytyväisiä, sillä rahaa olisi palanut vielä paljon lisää, jos turvallisuusneuvoston jäsenenä olisimme joutuneet resursoimaan esimerkin vuoksi erilaisia tulevia päätöslauselmia. Eikä tarvitse kuunnella Tuomiojan selityksiä maailmanpolitiikan johtamisesta. Kestetään nyt muutama viikko selityksiä tappiosta ja väittämiä, että kaikki uhraukset eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Uskoo niitä, ken haluaa.

En kirjoittanut tätä siksi, että neuvoisin ketään äänestämään YK-vaalitappion vuoksi kuntavaaleissa esimerkiksi Perussuomalaisia. Kirjoitin sen siksi, että tiedän yllä olevien asioiden liittyvän yhteen. Minusta äänestäjänkin kuuluu se tietää. Sen tiedon perusteella äänestäjä voi sitten harkita erilaisten poliittisten liikkeiden päämääriä, kohtuullisuutta ja keskittymistä Suomen etuihin.

Ja minun mielestäni politiikkaa kuuluu arvioida tulosten perusteella. Hyvät aikomukset, joiden edessä uhrataan omat edut, eivät riitä menestykseen.